EU on edelläkävijä aromien turvallisuusarvioinneissa

EU:n aromiasetus säätelee aromien käyttöä. Asetus kuuluu EU:n elintarvikeparannepakettiin, johon kuuluvat myös lisäaineasetus, entsyymiasetus sekä asetus näiden yhteisestä hakemusmenettelystä.

Aromiaineiden turvallisuus arvioidaan ennen markkinoille pääsyä. Kaikki hyväksytyt aromiaineet luetellaan mahdollisine rajoituksineen aromiasetuksen liitteessä I. Esimerkkejä aromiaineista ovat kofeiini, ammoniumkloridi ja gammaglutamyylivalyyliglysiini.

Aromiaineet ovat kemiallisesti yksilöityjä aineita, joilla on aromaattisia ominaisuuksia. Luontaisia aromiaineita valmistetaan eristämällä niitä kasvi-, eläin- tai mikrobiologista alkuperää olevista tuotteista esimerkiksi uuttamalla tai tislaamalla. Aromiasetuksen liitteessä III luetellaan sellaiset aromaattiset aineet, joita ei sellaisenaan saa lisätä elintarvikkeisiin. Tällaisia aineita ovat esimerkiksi chilipaprikoiden kapsaisiini ja kanelipullan sisältämä kumariini. Näiden pitoisuuksia elintarvikkeissa on rajoitettu elintarvikeryhmäkohtaisesti.

Toinen iso ryhmä aromeja ovat aromivalmisteet, jotka ovat eri raaka-aineiden valmisteita tai uutteita.

Toisin kuin luontaiset aromiaineet, aromivalmisteet eivät ole kemiallisesti määriteltyjä aineita, vaan ne voivat sisältää useita aromaattisia aineita.

Turvallisuus arvioidaan tarkkaan

Arvioinnissa noudatetaan tiettyä aromeille sovellettavaa tapaa, jossa määritellään toksikologinen turvallisuuskynnys ja käytetään saatavilla olevia tietoja metaboliasta ja myrkyllisyydestä sekä nykyisen käytön perusteella laskettua aineen saantimäärää.

Saantia arvioitaessa oletetaan, että teollisuuden ilmoittama valmistusmäärä on 60 prosenttia aromin elintarvikekäytöstä, ja että 10 prosenttia väestöstä käyttää kyseistä aromia. Vaihtoehtoisesti pyydetään teollisuudelta arviota, kuinka paljon aromia käytetään 18 eri elintarviketuoteryhmässä.

Aromiaineiden arviointi voidaan joskus tehdä myös aromiaineryhmittäin. Jos tietyn ryhmän merkkiaine osoittautuu haitattomaksi, voidaan suurella todennäköisyydellä päättää, että muut samaan ryhmään kuuluvat aineet ovat myös turvallisia.

Viivästyksiä turvallisuusarvioinnissa

Kaikki luettelon aromiaineet eivät ole käyneet läpi Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA) turvallisuusarviota ja esiintyvät siksi luettelossa alaviitteellä (= työn alla).

Luettelon valmistuminen on viivästynyt osittain siitä syystä, että teollisuudella on ollut vaikeuksia kerätä tarvittavaa dataa turvallisuusarviointeja varten ajoissa, ja toisaalta siksi, että toimitettu data on laadultaan ollut puutteellinen, jonka takia EFSA ei ole pystynyt tekemään lopullisia päätelmiä aineen turvallisuudesta. Arvioimattomia aineita on noin 300, ja aineita on hyväksytty lopullisesti tai poistettu noin 100 kappaletta vuodesta 2013 lähtien. Tällä vauhdilla luettelo valmistuisi vasta vajaan 20 vuoden jälkeen.

Työn alla olleista aromeista on vuoden 2013 jälkeen lopullisen hyväksynnän saanut noin 45 ainetta. Kaksi aromiainetta on poistettu turvallisuussyistä EFSAn lausuntoon perustuen ja noin 35 ainetta on poistettu lähinnä aromienvalmistajien pyynnöstä tai siksi, että pyydettyjä tietoja, joita EFSA tarvitsisi arviointeja varten, ei ole saatu.

Kaksi aromiaineryhmää on hyväksytty rajoituksilla väliaikaisesti (=edelleen työn alla), koska toisen ryhmän merkkiaine oli syöpävaarallinen ja toisen mahdollista syöpävaarallisuutta ei voitu sulkea pois. Näissä kahdessa aromiaineryhmässä on yhteensä 25 ainetta, joiden osalta katsottiin, että ne voidaan sallia tietyillä elintarvikeryhmäkohtaisilla enimmäismäärillä, kunnes aineiden turvallisuusarviointi on saatettu loppuun.

Kokonaiskuvaa aromiaineiden turvallisuusarvioinneista auttaa hahmottamaan tosiasia, että vuonna 1999 laaditusta aromiainerekisteristä ehdittiin jo ennen vuotta 2013 poistaa 135 ainetta toimijoiden pyynnöstä tai siksi, ettei toimijoilta ollut odotettavissa tietoa aromiaineen turvallisuusarviointia varten. Seitsemän ainetta ehdittiin todeta haitallisiksi.

Tähän mennessä vain yksi uusi aromiaine on hyväksytty uudessa menettelyssä: vuonna 2016 gammaglutamyylivalyyliglysiini. Odotuslistalla on noin kymmenen uutta aromiainetta. Uusia aromeja esimerkiksi kolmansista maista tai uusia innovaatioita hyväksytään unionin luetteloon (EY) N:o 1331/2008 lisäaineiden, aromien ja entsyymien hakemusmenettelyä noudattaen.

Grilliaromille sekä rommieetterille rajoitteita

Sekä grilliaromien että rommieetterin osalta EFSA on esittänyt huolenaiheita. Vaikuttaa siltä, että näille aromeille tullaan tekemään raja-arvoja elintarvikeryhmittäin.

Grilliaromeja valmistetaan kuumentamalla kasviöljyä niin kuumaksi, että itse öljyyn tulee maku, joka muistuttaa elintarvikkeiden grillaamisessa syntyvää makua. Tuote saatetaan sitten jauhemaiseen tai nestemäiseen muotoon. EFSA totesi, että monet sille arvioitavaksi tulleen kahden grilliaromin sisältämistä aineista eivät olleet tunnistettavissa, eikä toimijan toimittaman tiedon perusteella syöpävaarallisuutta voitu sulkea pois.

Rommieetteri on paljon käytetty esimerkiksi Tšekissä ja Itävallassa. Aromia käytetään alkoholijuomien lisäksi konditoriatuotteissa ja makeisissa. Rommieetteri on monien haihtuvien yhdisteiden seos, joka valmistetaan etanolia tislaamalla, ja joka tuoksuu rommille. Ongelmallisia aineita rommieetterissä ovat furaani ja asetaldehydi sekä muut mahdollisesti karsinogeeniset aineet. On epäilystä aromin turvallisuudesta EFSAn lausunnon mukaan, joten se edellyttää toimenpiteitä. On ehdotettu, että aromi sallittaisiin alkoholijuomiin, mikä tavallaan suojelisi ainakin lapsia.

Aromien monitorointia kehitetään

Aromiasetus velvoittaa jäsenvaltioita luomaan riskiin perustuvan järjestelmän, jolla seurataan lisäaineiden ja aromien kulutusta ja käyttöä. Yhteistä ilmoittamisen menettelytapaa ei vielä ole ehdotettu.

Aromiasetus velvoittaa komission pyynnöstä myös elintarvikealan toimijoita, kuten arominvalmistajia, käyttäjiä ja/tai niiden edustajia, toimittamaan tietoa, kuinka paljon aromiainetta on 12 kuukauden jakson aikana lisätty elintarvikkeisiin. Komission tulisi toimittaa kyseiset elintarvikeryhmäkohtaiset tiedot jäsenvaltioille.

Yleisesti jäsenvaltioissa ollaan suhteellisen tyytyväisiä olemassa olevaan lisäaineiden ja aromien kulutustietoon ja jopa saanninarviointimalleihin. Tutkimuksia kuitenkin vaikeuttaa se, että kattavaa ja oikeaa pitoisuustietoa ei saada. Monissa maissa on esimerkiksi pyydetty teollisuutta osallistumaan tiedonkeruuseen (kuten Suomessa lisäaineriskiprofiilin osalta), mikä ainakin lisäaineiden osalta on antanut valtavasti lisätarkkuutta saanninarviointiin.

Aromien osalta monitorointi, erityisesti pitoisuustiedon kerääminen, on vielä astetta hankalampaa kuin lisäaineiden. Tieto tietyn aromin esiintymisestä elintarvikkeessa tai tietoa aromien tyypillisistä pitoisuuksista, puhumattakaan käyttömääristä, seoksissa ja elintarvikkeissa ei ole saatavana. Tämä johtuu siitä, että lainsäädäntö velvoittaa valmistajia (mukaan lukien aromiseosten markkinoijia) ilmoittamaan aromin esiintymisestä valmisteessa ainoastaan, jos aromiin liittyy käyttörajoituksia. Aromiaineiden osalta esimerkiksi vain muutamista harvoista on olemassa enimmäismääriä elintarvikeryhmittäin.

Anna Lemström
elintarvikeylitarkastaja
maa- ja metsätalousministeriö
anna.lemstrom(a)mmm.fi