Bio- ja elintarviketekniikka kiinnostaa nuoria

Seinäjoen ammattikorkeakoululla (SeAMK) huhkittiin keväällä, kun muun muassa bio- ja elintarviketekniikan opiskelijat olivat valmistumista vailla. Alalta insinööriksi tuolloin valmistunut Veera Myllyperkiö piti toukokuussa loppuseminaarin opinnäytetyöstään Ruokahävikki Suomessa ja globaalisti.

− Opettaja ehdotti aihetta, ja se tuntui hyvältä. Pääsin haastattelemaan ruokaketjun eri toimijoita ja kysymään, miten hävikkiä syntyy ja miten sitä voitaisiin vähentää.

Miksi lähdit alun perin neljä vuotta sitten opiskelemaan bio- ja elintarviketekniikkaa?

− Olen kotoisin Lappajärveltä, joten Seinäjoki oli paikkakuntana lähellä ja sopivankokoinen minulle. Elintarvikkeet kiinnostavat, ruoka on jokaisen arjessa, ja sitä kautta myös töitä luultavasti riittää.
Vielä kevään korvalla loppuelämän mutkat eivät olleet Myllyperkiölle ihan selviä, mutta kesätöihin hän oli menossa Valiolle tekemään rahkaa.

Ahkeroimalla pärjää

Veera Myllyperkiön odotukset opiskelussa ovat toteutuneet. Hän sai harjoitella laboratorioissa ja eri työpaikoissa, kuten Valiolla ja Fresh Servantilla. Erityisen kiinnostavaa opinnoissa oli vilja- ja meijeriteknologian opinnot, joiden aikana hän pääsi tekemään muun muassa jogurttia ja jäätelöä.

− Alussa mietin, miten pärjään opiskelussa, kun lukiossa oli lyhyt matematiikka eikä fysiikan opintoja, mutta ei olisi tarvinnut pelätä, hyvin kaikki onnistui. Ehkä haastavinta oli automatiikkakurssi. Robotiikka meni ohi, ja kun aiheesta oli vähän opintoja, ei oikein kerennyt kunnolla mukaan, Myllyperkiö tiivistää.

Hän kehuu opiskelukavereita ja luokkayhteisöä ja kannustaa tulevia opiskelijoita.

− Tänne kannattaa tulla, koska täällä saa hyvin apua ja tukea opiskeluun. Kun tekee kurssit pois ajallaan, pärjää hyvin.

Työelämäverkostot tiivistyvät

Opettaja Matti-Pekka Pasto on perehtynyt liha- ja valmisruoka-alaan ja opettaa myös tuotekehitystä ja pakkaustekniikkaa. Hänen näkökulmastaan suurin opiskelijoita houkuttava tekijä alalle on veto työelämään.

− Työt meinaavat viedä osan opiskelijoista jo kesken opintojen. Riskinä on silloin, että opinnot venyvät.

Elintarvikeala on neljänneksi suurin toimiala Suomessa. Alalla on paljon erilaisia tehtäviä, joihin opiskelijat voivat sijoittua.

Pasto kertoo, että suuri osa projektityöaiheistakin tulee suoraan yrityksiltä.
− Suurin osa opinnäytetöiden aiheista tarjoutuu yritysten kautta jo harjoittelujakson aikana.

SeAMKissa työelämäsuhteita ja -verkostoja pidetään erityisen tärkeinä. Niihin on myös hyvät edellytykset, sillä lähiseudulla sijaitsee paljon elintarvikealan yrityksiä.

Tiivis työelämäyhteistyö toimii. Bio- ja elintarviketekniikan kokonaisuudessa tavoitteena on saavuttaa 20 kuukautta työelämäläheisiä opintoja neljän vuoden aikana.

− Siihen kuuluvat kesätyöt, harjoittelut ja opinnäytteet sekä erilaiset työelämälähtöiset projektit. Yritykset lähtevät hyvin mukaan myös oppilaitosten erilaisiin projekteihin, mikä taas tuottaa edelleen tiivistyviä verkostoja.

Hyvä fiilis opinnoissa

Insinööriaineita ja muun muassa meijeriteknologiaa ja elintarvikkeiden valmistusta opettava Jarmo Alarinta sanoo, että nuoret osaavat jotenkin laskea, miten työpaikkoja löytyy ja mistä.

− Ehkä se perustuu pitkälle mielikuviin, mutta se toimii. Elintarvikealalla on hyvin hakijoita ja työpaikkoja tasaisesti sekä positiivinen fiilis. Kun keskustelee ihmisten kanssa yrityksissä, huomaa, että näkymät ovat positiiviset.

Yliopettaja Margit Närvä opettaa tuotantotaloutta sekä suunnittelee ja toteuttaa tutkimus- ja kehittämishankkeita.

− Ruoka-ala on tällä hetkellä ajankohtainen ja kovasti pinnalla. Alassa on vetovoimaa.

Närvä muistuttaa, että myös oppisisältöjä on kehitetty viime vuosina, vaikka pohjalla muistetaan koko ajan insinöörien perusosaaminen. Hän tuntee hyvin myös SeAMKin ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon sisällön.

− Aiemmin agrologit, restonomit ja insinöörit oli eriytetty toisistaan, mutta nyt koko ruokaketjun kokonaisuutta voi opiskella samassa yksikössä. Yhteisten opintojaksojen aikana kaikille opiskelijoille syntyy laajempi ymmärrys kokonaisuudesta.

Jarmo Alarinta lisää, että käytännön osaaminen ja työelämätaidot korostuvat nykymuotoisessa opiskelussa.

− Tärkeää on myös oikea asenne, halu oppia uutta ja ymmärrys siitä, että etenemään pääsee, kun ensin oppii perusteet ja tekee perushommia.
SeAMKissa rakentui haastatteluhetkellä robotiikan simulaatiokeskus, jonne oli jo tilattu teollisuusrobotti UR5.

− Yhteistyörobotteja ei tarvitse erottaa suoja-aidan taakse, vaan ne voidaan laittaa työskentelemään yhdessä ihmisten kanssa. Meidän robottiamme on tarkoitus testata erilaiseen annosteluun, esimerkiksi jälkiruokien tekemiseen. Digitaalisuus, 3D-mallinnus ja tuotannonohjaus ovat isoja draivereita. Meidän täytyy olla mukana alan kehityksessä ajan hermolla, Alarinta kertoo.

Laaja oppiaine lisää mielenkiintoa

Alarinnan mukaan haastavinta elintarvikealan insinööriopinnoissa on oppiaineen laajuus ja asiasisältöisyys. Bio- ja elintarviketeknologian opiskelussa pitää ymmärtää luonnontieteitä, mikrobiologiaa, kemiaa, matematiikkaa, taloudellista näkökulmaa, tuotantoprosesseja ja ihmisten johtamista unohtamatta sitä, miten lihaa tai sämpylöitä paistetaan.

Margit Närvä sanoo, että kansainvälistyminen on yksi vetovoimatekijä ja osa ammattikorkeakoulu-strategiaa. Alarinta lisää, että oppimisympäristöjen merkitys korostuu.

− Olisi hienoa, jos joka oppilaitoksella olisi oma pilottitehdas, jossa asiat voitaisiin opettaa. Koska se ei ole mahdollista, voimme etsiä kumppanioppilaitoksia ja toimijoita maailmalta. Niiden kautta opiskelija pääsee vaikkapa koemeijeriin harjoittelemaan.

Samalla opettajat pitävät tärkeänä, että omalla oppilaitoksella on tarjota jotakin vastineeksi muille. SeAmkin vahvuutena on lihan tuntemus.
− Lähialueella on yli puolet Suomen lihatuotannosta, Suomen suurin meijeri, ja tänne ollaan kasaamassa myös juomaklusteria, Jarmo Alarinta listaa.