Voiteluaineiden käyttö vaatii huolellisuutta

Elintarvike- ja lääketeollisuuden pitää olla huolellinen voiteluaineiden käytössä ja noudattaa annettuja luokituksia ja asetuksia. Tuotantoalueella ei saa käyttää tai varastoida muita kuin elintarvikeluokkaan hyväksyttyjä voiteluaineita.

Tuotantolinjan koneiden voiteluun pitää käyttää elintarvike- ja lääketeollisuuteen erityisesti kehitettyjä tuotteita. Tällaisia kohteita ovat esimerkiksi sekoittimet, kuljettimet, vakuumilaitteet ja pakkauskoneet sekä pakkausten muotoiluun käytettävät koneet. Myös paineilmalaitteisto kompressoreineen on otettava huomioon, eikä lihan ja kalan leikkaamisessa tarvittavia veitsiä saa unohtaa.

− Kentällä on selkeästi tiedon puutetta siitä, miten erilaisia laitteita ja niiden osia on voideltava vaarantamatta tuotannon puhtautta. Myös voiteluaineiden säilytys ja varastointi vaativat huomiota. Tietyillä tuotantoalueilla ei saa käsitellä eikä varastoida mitään sellaisia aineita, jotka eivät täytä vaadittuja normeja, kertoo Voitelukeskus Tonttilan myyntijohtaja Jarmo Hakala.

Hänen mukaansa alalla ei ole itsestäänselvyys, mitä voiteluaineita kussakin kohteissa saa käyttää. Siksi tuotteita myyvien yritysten eräs keskeinen tehtävä on valistaa käyttäjiä kaikista niistä seikoista, jotka päivittäisessä työssä tulevat esiin. Asiakkaita olisi myös rohkaistava kysymään ensin ja toimimaan vasta sen jälkeen.

− Tuotantoalueen sisällä ei saa varastoida muita kuin elintarvikeluokkaan hyväksyttyjä voiteluaineita. Yleinen menettely on, että nämä alueet ovat erotettu väliseinillä tai ovilla muista valmistus- ja varastointiketjun tiloista. Seinien sijasta tämä raja voidaan merkitä myös lattiaan piirretyllä viivalla. Säännöksien noudattamista valvotaan, ja viranomaistarkastuksia tehdään aika-ajoin.

Voitelun tärkeät laatutekijät

Laadukkaan voitelun elementit lähtevät ammattitaidosta ja siihen liittyvästä ammattiin omistautumisesta. Oikeat voiteluaineet ovat lähtökohtana, ja niiden luokitukseen käytetyt standardit on tunnettava.

Oikean öljyn tai rasvan valinnan jälkeen pitää kiinnittää huomiota myös sen suodatukseen, varastointiin ja käsittelyyn. Järjestelmän puhtaus pitää ottaa huomioon kokonaisuutena, samoin huolto-ohjeiden noudattaminen ja kussakin työssä käytettävät, oikeat välineet.

Hakala muistuttaa, että organisaation kullakin jäsenellä on oltava tehtäviensä vaatima, riittävä ja tarkoituksenmukainen ammattitaito. Hän korostaa, että merkittävin voiteluun vaikuttava olosuhdetekijä on yleinen siisteys ja järjestys.

Merkintä on merkittävä tekijä

Erityisesti elintarvikeluokan puhtautta vaativilla teollisuudenaloilla on kiinnitettävä huomiota käytettävien aineiden merkintään. Esimerkiksi myrkytön ei tarkoita samaa kuin sertifioidusti sopiva. Jokaisessa hyväksytyssä tuotteessa on merkintä hyväksynnästä, esimerkiksi NSF H1 ja lisäksi NSF:n rekisteröintinumero.

Yleisin ja laajin hyväksyjä on Yhdysvaltain NSF, Euroopan puolella on käytössä InS. Eri vientialoille ja erikoisasiakasryhmille on otettava huomioon muslimien Halal- ja juutalaisten Kosher-säännökset.

Luokituksista H1 sallii satunnaisen kosketuksen ruokaan tai lääkkeeseen. H2 tarkoittaa, että tuote on myrkytön, mutta ei salli kosketusta. Luokitusmerkintä H3 on merkki siitä, että kyseinen aine soveltuu raaka-aineeksi. Näitä käytetään esimerkiksi käsirasvojen pohjana, ja niillä suojataan elintarvikkeita. Näihin tarkoituksiin käytetään yleensä valkoöljyjä.

− Kaikilla hyväksytyillä tuotteilla on erätodistus, jolla pystytään muun muassa jäljittämään voiteluaineen valmistuserä ja seuraamaan ketjua jopa yksittäisiin raaka-aineisiin asti. Lisäksi asiakkaalle on toimitettava aina tuotetiedote ja käyttöturvatiedote, jota viranomaiset tarkastaessaan kysyvät. Myös mahdollisten tapaturmien takia on tärkeätä, että käyttöturvatiedotteet ovat helposti käsillä ja ajan tasalla, Hakala kertoo.

Mineraaliöljyt ovat hyvä pohja

Elintarviketuotannon vaatimukset koskevat laitoskohtaisesti vaihteisto-, lämmönsiirto-, hydrauli-, kompressori- ja vakuumipumppuöljyjä sekä erilaisia pastoja, rasvoja ja vahoja. Jotkut voiteluaineet voivat täyttää hygienia- ja turvallisuuskriteerit, mutta olla teknisesti huonolaatuisia.

Voiteluaineiden yleisimpänä pohjana ovat valkoöljyt. Ne ovat mineraaliöljyjä, jotka on jalostettu erittäin puhtaiksi. Ne ovat värittömiä, hajuttomia, myrkyttömiä sekä vakaita ja kemiallisesti passiivisia. Näiden ominaisuuksiensa takia niitä käytetään elintarviketeollisuuden lisäksi lääke- ja kosmetiikkavalmistuksessa sekä kemianteollisuudessa.

Terminä valkoöljy on harhaanjohtava, sillä ne eivät ole valkeita vaan kirkkaan värittömiä. Jalostuksen eri vaiheet poistavat lähtöaineista haitalliset, makua ja hajuja aiheuttavat epäpuhtaudet, kuten rikki- ja aromaattiyhdisteet sekä muut tyydyttämättömät hiilivedyt. Käsittely tekee ne myös korkeita lämpötiloja kestäviksi.

Valkoöljyjen lisäksi käytetään synteettisiä öljyjä (esimerkiksi PAO, polyalfaolefiini). Niiden etuina ovat paremmat kuuman ja kylmän sietäminen sekä vähäinen hapettuminen. Lähtökohtaisesti synteettiset ovat valkoöljyjä kalliimpia, mutta niiden käyttöikä on pidempi.

Mikrobikin syö rasvaa

Useat mikrobit pystyvät elämään voiteluaineissa, varsinkin jos ne ovat likaantuneet orgaanisella aineksella ja niiden vesipitoisuuden on suuri. Vesipitoiset öljyt ovat erittäin herkkiä mikrobikontaminaatiolle. Tuotannossa ja puhdistuksien yhteydessä voiteluaineiden laatu heikkenee. Voiteluaineisiin on mahdollista lisätä turvallisia, mikrobeja tuhoavia lisäaineita kuten glutaraldehydiä tai isothiatsolonia.

Hakala muistuttaa, että koko tuotantoketjulle tulee laatia voiteluohjelma, sillä se vähentää seisokkeja ja hävikkiä. Ohjelmaa varten tulisi määrittää laitteet, jotka vaativat voitelua ja voideltavat kohdat niissä. Samoin pitää määrittää, mitä voiteluaineita käytetään missäkin kohdassa, voitelun tiheys, voiteluaineiden pinnoilta poiston tiheys ja erityisohjeet esimerkiksi näytteenotosta ja suodattimien vaihdosta. Laite-valmistajan ohjeita aineen käytöstä tulisi noudattaa.

− Kokemus ohjaa pitkälti voiteluaineiden valinnassa. Voiteluainetoimittajan säännöllinen konsultointi on hyvä käytäntö ja myös toimittajan toimenkuvaan oleellisesti kuuluva osa. Voiteluaineiden saatavuus ja riittävyys tulee varmistaa määrittämällä se piste, jolloin uutta ainetta on tilattava.

Kirjoittaja on toimittaja ja insinööri.