Herneellä ja solumaataloudella maailmalle 

Suomalainen herne on brändituote. Sen tärkeässä vientimaassa Italiassa arvostetaan erityisesti pientä hernettä, jollaista ei oikein muualta maailmasta saa. Vihreä herne kasvaa hyvin vain kapealla pohjoisella vyöhykkeellä, jolla Suomi sattumoisin sijaitsee. 

Pikkuinen herne on osa ruokaviennin suurta kokonaisuutta ja eräs esimerkki siitä, että meillä on tarjota maailmalle jotain aivan omaa ja upeaa. Lue lisää herneestä sivuilta 14-15. 

Suomalaista ruokaa viedään nyt uusin menetelmin ja kujein. Viime vuonna viennin arvo kasvoi noin 2,3 miljardiin euroon, mutta neljän miljardin tavoitteesta vuodeksi 2031 ollaan vielä jäljessä. Vaan ei ehkä kauan: ruokaviennin kasvujohtaja Jukka Vainionpää ja vientiryhdistys SUVI ry:n toiminnanjohtaja Jarmo Talasrinne kertovat, miten kasvua jatkossa haetaan (s. 16-19). 

Kauraviennin potentiaali on tunnistettu ja tunnustettu. Kauraa kuitenkin pidetään monessa maassa vielä rehukasvina. Suomalaisilla taas on kauraan liittyvää tutkimustietoa ja osaamista, jota kannattaa jakaa tai myydä muuallekin. 

Jo nyt Suomi on maailman kolmanneksi suurin kauran viejä. Suurin osa siitä menee rehuksi tai myllytuotteina teollisuuden raaka-aineeksi. Jos kauraa jalostettaisiin Suomessa enemmän kuluttajatuotteiksi asti, kaivattua kasvua saattaisi tulla lisää. 

Ruokaviennissä solumaatalouden korttia ei vielä ole katsottu, vaikka tuotannonala onkin muuttumassa visiosta todellisuudeksi.  

Solar Foods ilmoitti maaliskuussa laajentavansa tehdassuunnitelmaansa, koska merkittäviä aiesopimuksia Solein-proteiinin myynnistä on jo tehty. Investointi olisi miljardiluokkaa ja se voisi toteutuessaan tuoda merkittäviä vientituloja.  

Eniferin Pekilo-proteiini myy jo hyvin rehuna; sitä syövät esimerkiksi lohet. Elintarvikelaatuisen esteenä on ainoastaan uuselintarvikelupa, jota odotellaan vuoden 2026 aikana. Onego Bio ilmoitti rakentavansa tehtaan Yhdysvaltain Wisconsiniin. Ajoitus voisi tuskin olla parempi: maata ravisteleva lintuinfluenssa-aalto on nostanut kananmunien hinnan kattoon. 

Huhtikuussa julkaistu solumaatalouden tiekartta nostaa esiin vahvuudet ja haasteet. Lyhyesti: meillä riittää osaamista, teknologiaa ja tuotantoon tarvittavia syötteitä, mutta tarvitsemme investointeja ja nopeampaa uuselintarvikelupakäytäntöä. On oikeastaan absurdia, että meillä on tällaista huippuluokan elintarvikeosaamista, jonka tuotteita ei vielä saa Suomessa edes maistattaa. 

Herneproteiini-isolaatti on monen kasvistuotteiden valmistajan suosikkiraaka-aine. Suomessa sitä ei kuitenkaan ainakaan vielä valmisteta, mutta tilanteet saattavat muuttua nopeastikin.  

Kasviproteiinien jalostukseen liittyen on usein kuultu toive, että Suomeen tarvittaisiin ainesosia tuottava fraktiointilaitos. Mutta tarvitaanko isoa ja kallista tehdasta, vai ajoiko aika sen ohi, kun teknologia kehittyi? Voi olla, että suuren ja riskialttiin fraktiointilaitoksen tarve jäikin jo historiaan.  

Kysyimme asiasta muutamalta ruoka-alan keskeiseltä vaikuttajalta. Heidän näkemyksistään voit lukea jutustamme (s. 8-9)