Ugandassa annokset ovat isoja   

Yli kahden miljoonan asukkaan Kampalassa isoista marketeista saa myös tuoretuotteita, mutta käytännöllisyyden nimissä oma kadunkulman hedelmä- ja vihannesmyyjä helpottaa arkea. Tuoretorit ovat kaoottisia paikkoja, jotka kerran nähtyään mielellään jättää rauhaan.   

Paljon ei ulkosuomaisen tarvitse kokkailla, niin paljon on Kampalassa eri maiden ruokia tarjoilevia ravintoloita. Paikalliset ruokalähettipalvelut toimittavat ravintola-annoksia ja markettitavaraa kotiovelle moottoripyörän tarakalla kuten Ugandassa kulkee kaikki. Viikonloppuisin tuottajatorilta voi löytää vihanneksia ja itsetehtyjä tuotteita – viimeisimmäksi maistamaani porkkanalevitettä pitää saada lisää. Kasviproteiineja on saatavilla, ja paikallisiin luomutuotteisiin erikoistuneen tilamyymälän yhteydessä on viehko ravintola.  

Vaikka niin sanottu supermarkettien vallankumous saattaa yleisesti parantaakin ruuan laatua, vaikuttaa ilmiö epäsuotuisasti pientuottajiin – ja samalla torien ja kadunkulmien myyjiin.    

Lounasbuffien rakastajalle Kampala on taivas. Annokset ovat isoja ja monipuolisia – ainakin hiilihydraattien suhteen. Niitä on vähintään kolmea eri lajia: perusruoka matooken eli banaanimuussin lisäksi tarjolla on riisiä, keltaista bataattia, perunoita ja kurpitsaa, kassavaa kypsennettynä ja jauhosta valmistettuna lisäkkeenä, sekä makeaa ruokabanaania eli plantainia.   

Matooke ei itsessään maistu juuri miltään. Se verhoillaan maapähkinäkastikkeella, tuttavallisemmin g-nut-kastikkeella. Ensimmäisiin päiviin en hennonut myöntää, etten tiedä, mikä uusi tuttavuus tämä ‘jiinut’’ mahtaa olla. Ilmeeni oli vähintään hölmistynyt hoksattuani sen olevan vain lyhenne maapähkinastä (groundnut).   

Proteiinilähteinä on monipuolisesti papuja, lihaa, maksaa tai kalaa, yleensä useampaa lajia. Salaattina toimii avokado, tomaatti-sipuli-kaalisalaatti tai vihreälehtiset vihannekset. Jälkiruokana hedelmät ovat parasta. Näin makeita ananaksia ei ole Suomessa tavattu. Jakkihedelmä kasvaa kaikkialla, joten sitä saa ostettua kadunvarsilta. Voi sitä löytää myös jäätelöstä.  

FAOn ruokajärjestelmä-arvion¹ mukaan Ugandalla on kaikki mahdollisuudet olla itäisen Afrikan ruokakori. Lämmöstä, vedestä ja viljavasta maasta ei ole pulaa. Yli 45 miljoonan asukkaan maassa tuotetaan viljoja, juurikasveja, hedelmiä, vihanneksia, lihaa ja kalatuotteita, ja sillä on kaikki mahdollisuudet tarjota tasapainoinen ruokavalio asukkailleen.  

Maan kauppatase maataloustuotteiden puolesta on ollut positiivinen jo vuosia. Maatalousvienti koostuu kahvista, teestä sekä maito- ja kalatuotteista enimmäkseen Afrikan maihin, mutta myös Eurooppaan ja Länsi-Aasiaan. Useille Afrikan maille tyypillisesti maatalousvienti on raaka-ainepohjaista. Jalostuksen kehittämistä hidastavat puutteet infrastruktuurissa kuten teissä, sähkön jatkuvassa saatavuudessa sekä viestintä- ja digiteknologiassa. Ruokatuotteiden tuonti on kasvanut viime vuosina tuotannon ja laadun vajavaisuuksien vuoksi etenkin riisin, viljojen ja palmuöljyn osalta.  

Maitoa tuotetaan paljon, mutta vain reilut 30 prosenttia siitä prosessoidaan. Oma juuston kulutukseni on vähentynyt lähes olemattomiin, silla tuontijuustot tuntuvat törkykalliilta. Maitotuotteiden kaupankäyntiä on hankaloittanut naapurimaa Kenian asettamat tuontirajoitukset.   

Olosuhteissa ja tuotannossa on alueellista vaihtelua. Ilmastonmuutoksen vaikutukset koetaan etenkin pidentyneinä kuivuusjaksoina. Jollei sateiden ennakoimattomuus ja kuivuus, niin tulvat ja maanvyöryt aiheuttavat tuhoa. Tämä vaikuttaa ruokaturvatilanteeseen, joka etenkin koillisella kulmalla on hälyttävä. Karamojan muutoinkin epävakaalla alueella satojen tuhansien ihmisten arvioidaan kärsivän akuutista ruokaturvattomuudesta.   

Tuloerot ovat maassa suuret, samoin arki maaseudun ja kaupunkien välillä. Kaupungistuminen on voimakasta, ja tulojen noustessa kysyntä prosessoiduille, valmiille ruokatuotteille kasvaa. Vaikka maatalouden osuus bruttokansantuotteesta laskee teollisuuden ja palvelusektorin kasvaessa, maatalous työllistää yhä lähes 70 prosenttia väestöstä. Väestön ikäpyramidi ei voisi näyttää enempää kantamuodolta. Ruokajärjestelmien kestävyyden parantaminen on ruokaturvan kannalta entistä tärkeämpää.   

Painetta paikallisille ruokajärjestelmille aiheuttaa myös Afrikan suurin pakolaispopulaatio, noin 1,6 miljoonaa ihmistä. Ugandan puolesta on sanottava vain hyvää edistyksellisestä pakolaislaista, joka antaa tulijoille mahdollisuuden käydä koulua, viljellä maata ja tienata elantoa.   

Jokainen Ugandaan muuttanut varmasti tutustuu myös matookeen, maan ruokahuollon kulmakiveen. Jo ensimmäisellä viikolla opin ”jos et ole ateriallasi syönyt matookea, et ole syönyt ollenkaan”.   

Kirjoittaja muutti Ugandaan syyskuussa ja suunnittelee hankkeita ruokajärjestelmän resilienssin kasvattamiseksi.  Aiemmin hän on asunut Ghanassa ja Etiopiassa, joista kummastakin hän välillä kaipaa hyvin maustettua ja tulista ruokaa.  

¹ FAO, European Union, CIRAD and DSI-NRF Centre of Excellence in Food Security (CoE-FS). 2022. Food Systems Profile – Uganda. Catalysing the sustainable and inclusive transformation of food systems.