Kolme tiekarttaa hiilineutraaliin elintarviketeollisuuteen

Elintarvikkeiden hiilijalanjälki puhuttaa niin teollisuutta, kuluttajaa kuin mediaakin. Suomen hallitus suunnittelee, että EU:n Covid-19-pandemian elvytyspaketin noin kahden miljardin euron potista puolet laitettaisiin Hiilineutraali Suomi 2035 -tavoitteen saavuttamiseen. Nyt onkin tuhannen taalan paikka pienentää oman yrityksen ja samalla elintarvikeketjun hiilijalanjälkeä ja kirkastaa yrityksen ympäristöystävällistä imagoa.

Elintarviketeollisuusliiton (ETL) viime vuonna julkaiseman Elintarviketeollisuuden tiekartta vähähiilisyyteen -julkaisun mukaan ainoastaan Britannian elintarviketeollisuudesta on tehty vastaava tiekartta Euroopassa vuonna 2015 (UK government Food and Drink report). Suomen tavoitevuosi 2035 tulee tosin vastaan nopeammin kuin Britannian 2050. Lähes kaikissa maailman maissa toimiva elintarvikealan jättiyritys Nestlé on vastikään julkaissut oman tiekarttansa, jossa yhtiön tavoitteena on olla hiilineutraali vuonna 2050 (Nestle.com: Net Zero Roadmap)

Media käsittelee elintarvikkeiden ympäristöarvoja usein, onhan elintarvike suurin ja jokapäiväisin kuluttajatuote. Elintarvikkeen ympäristökuormitus ja hiilijalanjälki ovat kuitenkin erittäin monimutkainen palapeli, jossa kokeneempikin helposti unohtaa muutaman palan. Ketjun hallinta ja siitä viestiminen ovat nekin haastavia. Erilaisia termejä on huomattava määrä. Kiertotalous, elinkaari, uusiutuva energia, hävikki, vierilaitos, vetyautot, jätehuolto, rikkidirektiivit, pakkaussuunnittelu, leijupetikattila ja omavaraisuus ovat kaikki osa energia- ja materiaalivirtaa ja sen tiedonhallintaa.

Elintarviketeollisuus aiheuttaa suoraan erittäin vähän päästöjä, mutta välillisesti paljon. Suurimmat päästöjen aiheuttajat elintarvikeketjussa ovat energiantuotanto ja raaka-aineet tuottava maatalous. Jos kotitalouksia ei oteta huomioon, elintarvikkeiden pakkaukset ja logistiikka ovat raaka-ainetuotannon jälkeen seuraavaksi suurimmat lähteet.

ETL:n kyselyyn vastanneista suurin osa arvioikin maatalouden vaikutuksen hiilijalanjälkeen olevan suurin (50 % vastaajista) ja energiantuotannon toiseksi suurimman (30 %). Elintarviketuotannon koneiden ja laitteiden energiankulutus on pientä. Esimerkiksi paljon jäähdytystä vaativa meijeriteollisuus kuluttaa energiaa enemmän kuin monet muut elintarviketeollisuuden alat, mutta silti vain murto-osan sementin tai teräksen valmistamiseen tarvittavasta energiasta.

Hyvin hoidettu elintarvikehuolto on arvokas asia.

Suomalainen elintarviketuotanto on hoidettu hyvin. Economist Intelligence Unitin 113 maan The Global Food Security Index 2020 -vertailussa Suomi oli paras. Suomessa on tarjolla laadukasta ja edullista ruokaa, ja ruokahävikki on kokonaisuudessaan pienempi kuin monessa muussa maassa. Kriisien kuten pandemian tai huonojen satovuosien aikana hyvin hoidettu elintarvikehuolto on arvokas asia.

Suomalainen elintarviketeollisuus käyttää sivuvirrat tehokkaasti hyväkseen, mutta ruokahävikki on silti haaste Euroopassa ja Suomessakin. EU-komissio arvioi, että noin 20 prosenttia ruuasta päätyy jätteeksi. Koko maailmassa noin 17 prosenttia ruuasta päätyy jätteeksi.

YK:n raportissa (UNEP Foodwaste) arvioidaan kotitalouksien ruokahävikin vaihtelevan Euroopassa Itävallan 39 kilosta vuodessa per henkilö Kreikan 142 kiloon. Suomen arvioitu hävikki on 65 kiloa. Kiinnostavia ovat esimerkiksi Etelä-Korean 71 kilon ja Yhdysvaltojen 56 kilon hävikit. USA:ssa keittiön lavuaarissa on jätemylly, jonka kautta syntyy arviolta kymmenen lisäkiloa ruokajätettä per vuosi ja henkilö.

Molemmissa maissa yli puolet ruuasta syödään ravintoloissa. Jokainen Amerikan kävijä tietää, ettei ravintolassa ole helppoa syödä lautastaan tyhjäksi. Jos Yhdysvalloissa lasketaan mukaan ravintoloiden hävikki, arvio nousee 123 kiloon vuodessa asukasta kohden. YK:n raportti arvioi, että keskimäärin 61 prosenttia ruokahävikistä tulee kotitalouksista, 26 prosenttia ravintoloista ja 13 prosenttia kaupasta.

Suomen ensimmäinen hiilineutraali elintarviketehdas on Nestlén omistama lastenruokatehdas Turussa. Lähes kaikissa maailman maissa toimiva suuryritys on julkaissut vastikään uuden tiekarttansa, jonka tavoitteena on saada koko yrityksestä hiilineutraali vuoteen 2050 mennessä.

Nestlén tiekartta on huomattavasti kunnianhimoisempi kuin Suomen tai Iso-Britannian elintarviketeollisuutta koskevat suunnitelmat. Yritys ottaa huomioon hiilijalanjäljen aina raaka-aineista ja energiasta pakkauksien kierrätykseen saakka toisin kuin Suomen tiekartta.

Nestlén suuret osatavoitteet ovat kestävä raaka-aineiden hankinta maito- ja lihatiloilta, kestävä raaka-aineiden hankinta maa- ja metsätiloilta, muutokset yrityksen tuotevalikoimassa, pakkauskehitys, uusiutuvan energian käyttö tuotannossa ja hiilen poisto ilmakehästä. Jokainen osatavoite on jaettu 5–10 toimintaan, joilla tavoitteeseen päästään.

Elintarvikeketjussa maatalous ja kotitaloudet ovat olennaisessa osassa hiilidioksidipäästöissä. Varsinkin nautakarja tarvitsee niin rehua kuin vettäkin paljon, ja tuotannosta vapautuu paljon kasvihuonekaasuja.

Elintarviketeollisuus on hyvin pk-yritysvaltaista niin Suomessa kuin Iso-Britanniassakin. Pk-yrityksissä haasteet hiilineutraaliuden saavuttamiseksi ovat toisenlaiset kuin suurissa tehtaissa. Toisaalta pk-yritys voi rakentaa hiilijalanjäljestä kilpailuedun, kuten Suomisen Maito Oy on tehnyt: jäätelöiden hiilijalanjälki on negatiivinen.

Yritys on kompensoinut päästöjä istuttamalla metsää Etiopiassa ja auttamalla samalla paikallista väestöä. Jäätelön, kahvin ja suklaan tapaisissa nautintoaineissa hiilineutraalius on mielenkiintoinen lisäarvo, joka varmasti yleistyy nopeasti.

Elintarvikevalmistajien lisäksi myös S-ryhmä on jo siirtymässä uusiutuvan energian käyttöön. Kaupparyhmän kunnianhimoisena tavoitteena on olla hiilinegatiivinen jo vuoteen 2025 mennessä.

Tuotteiden hiilijalanjälkeä voidaan kompensoida maapallolla istuttamalla uusia metsiä tai hoitamalla nykyisiä. Suomessa metsät ovat valtava hiilinielu, mutta ei tarpeeksi iso kattamaan aiheuttamiamme kasvihuonekaasupäästöjä. Tavoitteena on leikata rajusti päästöjä ja lisätä puuston kasvua, jotta pääsemme hiilineutraaliksi. Kuva: Ari Virtanen

Nykyaikainen jätehuolto toimii tehokkaasti. Maatalouden, kuljetusten, kaupan ja kotitalouksien jäte lajitellaan ja käytetään koko ajan tarkemmin, eikä kaatopaikalle päädy paljoa jätettä. Pakkausjäte muuttuu sähköksi ja lämmöksi. Biojätteeksi kelpaavat niin ruokajäte kuin vedenpuhdistuslaitoksen liete.

Ennen suurissa jätekasoissa kehittyi paljon metaania, joka aiheutti ilmakehään päästessään ilmaston lämpenemistä. Nykyään se kerätään putkilla talteen. Kaasu taas pyörittää turbiineja, jotka tuottavat sähköä.

Kompostoinnin ja mädättämisen yleistyttyä biojätettä päätyy kaatopaikalle yhä vähemmän, ja suurin osa voidaan käyttää lannoitteen ja biokaasun valmistamiseen. Kotitalouksien jäteveden mukana kulkevan lietteen ongelma ovat muun muassa lääkeainejäämät. Ämmässuolle, Espoon jätteenkäsittelykeskukseen, on juuri valmistumassa koelaitos, jossa poltetaan biojäte tuhkaksi. Ilmansuodatus on nykyään niin tehokasta, että jäämät eivät päädy ilmaan eikä pelloille.

Nestlé suunnittelee siirtyvänsä nopeasti vähäpäästöisempiin kuorma-autoihin ja pidemmällä aikavälillä, teknologian kehittyessä, vetykäyttöisiin ajoneuvoihin. Myös Suomessa on suunniteltu vetypolttokennojen käyttöä laivojen energian lähteenä.

Suomeen on matkaa Euroopan suurista satamista, ja Suomessa on pitkät välimatkat. Valiolla on jo käytössä biokaasua polttoaineena käyttäviä maitoautoja. Karjanlannasta tuotettu biokaasu voi olla tulevaisuudessa merkittävä polttoaine kuljetuksiin.

Suomalaiset yritykset ovat valmiita siirtymään uusiutuviin energioihin ja pienentämään kasvihuonekaasujen määrää. Suurimpina esteinä elintarviketeollisuus näkee kustannukset (31 %), tukien puutteen (11 %), ajoituksen ja pitkän takaisinmaksuajan (9 %) sekä teknologian kehityksen ja sen epävarmuuden (11 %).

Jos miljardin euron elvytyspaketti hiilineutraaleihin hankkeisiin toteutuu, kustannus- ja tukiesteet ainakin helpottavat. Vientimarkkinoilla Nestlén tapaiset suuryritykset uskovat, että hiilineutraaleilla tuotteilla on kilpailuetu ja valtavatkin sijoitukset kannattavat. Kuluttajat pääsevät pian valitsemaan hiilineutraaleja vaihtoehtoja ruokakaupassa ja vaikuttamaan ostopäätöksillään ympäristön tilaan.