
Kiista lihankulutuksen vähentämisestä ja Ilmastoruokaohjelman kaatuminen
Lihankulutuksen vähentäminen on yksi Suomen ruokajärjestelmän kestävyysmurroksen tärkeimmistä poluista. Pro gradu -työssäni1 tutkin, miten lihankulutuksen vähentämistä kehystettiin julkisessa keskustelussa Ilmastoruokaohjelman valmistelun aikana ja kenen ääni pääsi kuuluviin.
Huolimatta monista vahvuuksistaan Suomen ruokajärjestelmä ylittää ekosysteemien kantokyvyn ja on monin tavoin kestämätön 2,3. Suomen ruokajärjestelmän kestävyysmurros, ”ruokamurros”, vaatii perustavanlaatuisia muutoksia ja useiden eri tahojen tiivistä yhteistyötä.
Lupaava Ilmastoruokaohjelma
Kaksi keskeistä polkua Suomen ruokajärjestelmän ilmastopäästöjen vähentämisessä ovat maankäytön muutokset (erityisesti turvemaiden käytössä) ja siirtymä kohti kasvipohjaisempia ruokavalioita4. Samaan aikaan kun ratkaisuilla on kiire, tulisi ne toteuttaa oikeudenmukaisesti.
Ilmastoruokaohjelma oli Sanna Marinin hallituksen aloite, jonka tavoitteena oli edistää oikeudenmukaista ruokamurrosta ja tukea Suomen pyrkimystä hiilineutraaliin yhteiskuntaan vuoteen 2035 mennessä. Ohjelmassa pyrittiin rakentamaan kokonaisvaltaisesti kestävää ruokajärjestelmää ja se valmisteltiin yhdessä keskeisten sidosryhmien kanssa. Sitä ei kuitenkaan koskaan julkaistu, mikä johtui pääasiassa lihankulutuksen vähentämistä koskevista erimielisyyksistä.
Ruokavalinnat nähdään hyvin henkilökohtaisina ja ruokajärjestelmän toimijoilla on erilaisia näkemyksiä siitä, miten muutos tulisi toteuttaa. Julkisessa keskustelussa käydään jatkuvaa kädenvääntöä siitä, kenen näkemys tai ”kehystys” tulevaisuuden ihanteellisista ruokavalioista ja niihin pyrkivistä muutospoluista on oikeudenmukaisin ja ”oikein”5.
Kenen näkökulmalla on väliä?
Kehystämisellä voidaan korostaa tiettyjä näkökulmia ja jättää toisia huomiotta. Lisäksi kehykset tarjoavat vaihtoehtoisia näkökulmia yhteiskunnallisten asioiden määrittelyyn 6.
Medialla on keskeinen rooli julkisen keskustelun mahdollistajana. Erityisesti kriiseissä on suuri merkitys, miten tarinat rakennetaan ja kehystetään: mitä asioita ja kenen näkemyksiä tuodaan esille, millä tavoin niitä esitetään sanojen, kuvien ja asiayhteyksien kautta.
Esimerkiksi Ilmastoruokaohjelman valmistelun aikaan tutkivan journalismin sivustolla Long Playllä ja Helsingin Sanomilla oli tärkeä rooli poliittisen prosessin läpinäkyvyydessä.
Murroksen välttämättömyys tunnistetaan
Käytin ohjelman valmistelun aikana vuosina 2020–2022 julkaistuja Helsingin Sanomien artikkeleita ja mielipidekirjoituksia. Tunnistin aineistosta seitsemän kehystä: alkutuotannon kestävyyshaasteet, ruokajärjestelmän rakenteelliset muutokset, suomalaisen tuotannon erinomaisuus, fyysiset ja henkiset haasteet, polarisaatio ja vastakkainasettelu, ihmisen suhde luontoon, ja yksilön oikeus omiin ruokavalintoihin.
Useimmissa kehyksissä tunnistettiin lihankulutuksen vähentämisen välttämättömyys osana oikeudenmukaista ruokamurrosta ja sitä tarkasteltiin eri näkökulmista. Ääneen pääsi monipuolisesti yhteiskunnan eri toimijoita.
Kaksi vähemmistökehystä kuitenkin vastusti muutosta. Toisessa vedottiin siihen, että suomalainen ruuantuotanto on jo niin hyvällä tasolla, ettei kestävyysmurros ole tarpeen. Toisessa korostettiin yksilön oikeutta omiin ruokavalintoihinsa.
Nämä tavat kehystää yhtä Suomen ruokajärjestelmän keskeisistä muutospoluista, lihankulutuksen vähentämistä, ovat kuitenkin ristiriidassa oikeudenmukaisuuden näkökulmasta.
Nykyinen tuotantojärjestelmä on riippuvainen ulkomaisista tuontipanoksista8 ja riittämättömät päästövähennykset ovat epäoikeudenmukaisin vaihtoehto tulevien sukupolvien, ympäristön terveyden ja haavoittuvimpien ihmisyhteisöjen kannalta2. Suomen ruokajärjestelmän kantokyvyn säilyttämiseksi lihan tuottamisen ja kuluttamisen merkittävä vähentäminen on välttämätöntä 3,4.
Kotimainen ruoka ei ole automaattisesti vastuullista, vaan murroksessa tulisi ottaa huomioon ruokajärjestelmän kokonaiskestävyys ja tukea siihen pyrkiviä tuottajia ja yrityksiä.
Ruokapolitiikan keskeinen rooli on ohjailla ruuan tuotantoa ja kulutusta kestävällä ja terveyttä edistävällä tavalla. Tämänhetkinen järjestelmä kuitenkin ylläpitää olemassa olevia rakenteita sen sijaan, että se aktiivisesti uudistaisi niitä kohti kestävämpää ruokajärjestelmää.
Lisäksi voidaan miettiä, meneekö yksilönvapaus omiin kulutusvalintoihin yhteisen hyvän edelle. Vaikka nämä kaksi kehystä edustivat vähemmistön näkemystä Suomen ruokajärjestelmän tulevaisuudesta, oli niillä eniten valtaa Ilmastoruokaohjelman lopputulemalle.
Mutta ruokajärjestelmän epäsuhtaiset valtasuhteet jarruttavat muutosta
Tutkielman tulokset ovat saman suuntaisia aiempien tutkimusten kanssa yhdestä oikeudenmukaisen ruokamurroksen haasteista: keskusteluissa ruokajärjestelmän kestävyydestä Suomessa keskitytään usein tiettyjen toimijoiden arvoihin ja oikeudenmukaisen siirtymän osa-alueisiin, samalla kun laajempia oikeudenmukaisuuskysymyksiä sivuutetaan9,10.
Jos annamme äänekkäimmän vähemmistön toistaa kehystyksiä, jotka ylläpitävät olemassa olevia rakenteita ja suojelevat näiden ryhmien omia saavutettuja hyötyjä ja etuoikeuksia, ei oikeudenmukainen kestävyyssiirtymä pääse toteutumaan.
Kannustaisinkin vaalimaan jo olemassa olevaa moninaista keskustelua aiheen ympärillä. Meidän jokaisen on syytä tarkastella kriittisesti myös omia tapojamme kehystää ongelmia ja ratkaisuja. Voisiko juuri tämä olemassa oleva moninaisuus olla avain kestävämmän tulevaisuuden rakentamiseen?
Rakennetaan yhdessä toisiamme sekä koko elonkirjoa kunnioittavaa ja entistäkin herkullisempaa huomista!
Pro gradu -tutkielma toteutettiin osana Suomen Akatemian Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamaa Just food (Reilu ruokamurros) -hanketta. Työn tekijä Tanja Niemi toimii nyt Jyväskylän yliopistossa projektitutkijana BIODIFUL-hankkeessa, jossa tutkitaan luonnon monimuotoisuutta kunnioittavaa johtajuutta kulutusvalintojen, luontojalanjäljen, yritysten johtamisen ja yhteiskunnallisen päätöksenteon näkökulmista.
Lue Juttu BIODIFUL-hankkeesta.

LÄHTEET:
1 Niemi, T. 2024. The Power of Framing: the Meat Consumption Debate and Fall of the Climate Food Programme. Pro gradu -tutkielma, Jyväskylän yliopisto. http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-202405294071
2 Kaljonen, M., Karttunen, K., Kortetmäki, T. (toim.). 2022. Reilu ruokamurros. Polkuja kestävään ja oikeudenmukaiseen ruokajärjestelmään. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 38/2022. 136 s.
3 Silvasti, T., Paloviita, A., Kortetmäki, T., Huttunen, S., Puupponen, A., & Tikka, V. 2019. Reilua ruokaa tänään ja huomenna: suosituksia kestävän ruokajärjestelmän luomiseksi. Jyväskylän yliopisto, JYU.Wisdom – School of Resource Wisdom. Wisdom Letters, 2/2019. https://www.jyu.fi/en/research/wisdom/letters
4 Lehtonen, H., Huan-Niemi, E., & Niemi, J. 2022. The transition of agriculture to low carbon pathways with regional distributive impacts. Environmental Innovation and Societal Transitions, 44, 1–13. https://doi.org/10.1016/j.eist.2022.05.002
5 Karvonen, E. 2000. Tulkintakehys (frame) ja kehystäminen. Media & viestintä, 23(2), Article 2. https://journal.fi/mediaviestinta/article/view/61529
6 de Vreese, C. H. 2005. News framing: Theory and typology. Information Design Journal, 13(1), 51–62. https://doi.org/10.1075/idjdd.13.1.06vre
7 Seppänen, J., & Väliverronen, E. 2012. Mediayhteiskunta. Vastapaino.
8 Jansik, C., Huuskonen, H., Karhapää, M., Keskitalo, M., Leppälä, J., Niemi, J., Niskanen, O., Perttilä, S., & Rinne, M. 2021. Maatalouden tuotantopanosten saatavuuden riskit: Kriiseihin varautuminen ruokahuollon turvaamisessa. Luonnonvarakeskus. https://jukuri.luke.fi/handle/10024/547961
Suosittelemme artikkelia

Maatalous- ja elintarvikemarkkinat ovat vakiintumassa vähitellen

Maksuton ruokahävikin mittausjakso pääkaupunkiseudun ravitsemuspalveluille

Parlamentti hyväksyi kantansa pakkausjätteen vähentämiseen

Uusia ratkaisuja ruokahävikin vähentämiseksi – Hävikkifoorumin suositukset julkaistu

Maatalouden kasvihuonekaasupäästöjä voidaan vähentää lisätoimenpiteillä
