Maatalouden kasvihuonekaasupäästöjä voidaan vähentää lisätoimenpiteillä

Keskeiset lisätoimenpiteet maatalouden kasvihuonekaasupäästövähennystavoitteiden saavuttamiseksi olivat:

• Turvemaan nurmiviljely korotetulla pohjavedenpinnan tasolla
• Ruokohelven yms. kasvien viljely turvemaalla korotetulla pohjavedenpinnan tasolla (tavoitteena saada 30 000 hehtaaria kosteikkoviljelyyn)
• Turvepeltojen nurmet (CAP-suunnitelman toimenpide)
• Kosteikkojen hoito (CAP-suunnitelman toimenpide), joka pitää sisällään entisille turvepelloille suon kaltaisiksi alueiksi perustetut kosteikot
• Nautojen metaanipäästöjen vähentäminen 3-nitro-oksipropanolia (3-NOP) sisältävän rehulisäaineen avulla
• Kierrätyslannoitevalmisteiden osuuden lisääminen

Selvitystä koordinoinut Luken tutkija Antti Miettinen kertoo, että politiikkaskenaarioon jo aiemmin sisällytettyjen toimenpiteiden sekä lisätoimenpiteiden avulla on mahdollista saavuttaa maataloussektorin päästöille syksyn 2021 budjettiriihessä jyvitetyt 0,4 miljoonan hiilidioksidiekvivalenttitonnin (Mt CO2-ekv.) päästövähennystavoitteet vuoteen 2030 mennessä. Myös ilmasto- ja energiapoliittisen ministerityöryhmän maaliskuussa 2022 asettama tiukempi maataloussektorin vähennystavoite eli 0,6 Mt CO2-ekv. olisi saavutettavissa.

– Kyse on laskennallisesta päästövähennyspotentiaalista, ja päästövähennysten toteutuminen riippuu ohjaustoimenpiteistä ja kannustimista, Miettinen tarkentaa.

Ilmastopoliittisten toimien vaikuttavuutta arvioidaan ja seurataan perus- ja politiikkaskenaarioiden sekä niiden erotuksen avulla. Tässä selvityksessä käytettiin vuonna 2021 päättyneessä VN TEAS HIISI -hankkeessa tehtyjä skenaarioita ja muodostettiin uusi politiikkaskenaario, joka huomioi edellä mainitut lisätoimenpiteet. Skenaariot eivät ole ennusteita, vaan vaihtoehtoisia oletuksiin perustuvia kehityskulkujen kuvauksia mahdollisista tulevaisuuksista.

Toimenpiteet turvepelloilla ovat kustannusvaikuttavimpia

Luken tutkija Tarja Silfver kertoo, että maatalouden lisätoimenpiteet sisältävän uuden politiikkaskenaarion päästövähennyspotentiaali on maataloussektorilla 0,86 Mt CO2-ekv. vuoteen 2035 mennessä.

– Lisäksi toimenpiteistä syntyy päästövähennyksiä maankäyttö- eli LULUCF-sektorilla 1,19 Mt CO2-ekv. ja energiasektorilla 0,26 Mt CO2-ekv., jolloin maataloudesta peräisin olevat päästöt vähenevät kaikkiaan 2,31 Mt CO2-ekv. vuoteen 2035 mennessä, kertoo Silfver.

Turvepeltoihin kohdistuvat lisätoimet vähentävät maatalouden päästöjä yhteensä 0,67 Mt CO2-ekv. vuoteen 2035 mennessä. Rehun lisäaine 3-NOP vähentää eläinkohtaisia nautojen ruuansulatuksen metaanipäästöjä noin viidesosan eli noin 0,32 Mt CO2-ekv. vuoteen 2035 mennessä.

– Pötsin metaanintuottoa vähentävää 3-NOP-lisäainetta voi antaa rehun joukossa vain EU-hyväksynnän mukaisille eläinryhmille, joita ovat tällä hetkellä lypsy- ja emolehmät sekä siemennetyt hiehot, täsmentää erikoistutkija Auvo Sairanen Lukesta.

Kierrätyslannoitevalmisteet voivat korvata osan mineraalilannoitteista, mikä vähentää lannoitteiden tuotannosta aiheutuvia kasvihuonekaasujen päästöjä, jos lannoitteiden kokonaiskysyntä laskee.

– Oletuksena on, että yhä suurempi osuus lannan ja maatalouden kasvibiomassojen energiasisällöstä otetaan talteen biokaasuna, ja jäljelle jäävästä mädätteestä valmistetaan kierrätyslannoitevalmisteita, mainitsee johtava asiantuntija Sari Luostarinen Lukesta.

Kustannusvaikuttavimpia ovat lisätoimenpiteet, joissa turvepelloilla viljellään kosteikkoviljelyyn soveltuvia kasveja tai nurmea korotetulla pohjavedenpinnan tasolla. Näillä toimenpiteillä yhden hiilidioksidiekvivalenttitonnin suuruisen päästövähennyksen kustannukseksi tulee arviolta 30–40 euroa.

Päästövähennystalkoisiin tarvitaan myös kuluttajia

Selvityksessä tarkasteltiin myös kansallisen kasvispainotteisemman ruokavalion vaikutuksia maatalouden kasvihuonekaasupäästöihin ja muodostettiin ruokavaliomuutoksen politiikkaskenaario. Siinä lihankulutuksen oletettiin vähenevän kolmanneksella ja maitotuotteiden kulutuksen viidenneksellä 2020–2035 ja korvautuvan osin proteiinipitoisilla kasviksilla ja kalalla.

Ruokavaliomuutosskenaarion päästövähennysvaikutus maataloussektorilla on yhteensä 1,07 Mt CO2-ekv. vuonna 2035. Lisäksi ruokavaliomuutoksesta syntyy päästövähennyksiä LULUCF-sektorilla 0,99 Mt CO2-ekv. ja energiasektorilla 0,26 Mt CO2-ekv., jolloin maataloudesta peräisin olevat päästöt vähenevät kaikkiaan 2,32 Mt CO2-ekv. vuoteen 2035 mennessä. Vuoteen 2040 mennessä maataloussektorin päästövähennystä kertyy vielä noin 0,3 Mt CO2-ekv. lisää.

Luken tutkimusprofessori Heikki Lehtonen toteaa, että tässä skenaariossa isoimmat päästövähennysvaikutukset näkyvät vasta vuoden 2035 jälkeen, sillä suomalaisten siirtyminen kasvispainotteisempaan ruokavalioon tapahtuu asteittain ja vaikuttaa maataloustuotantoon ja maankäyttöön viiveellä. Etenkin maidontuotannossa ja nautakarjataloudessa viiveet kotimaisen kysynnän, tuotannon ja maankäytön välillä voivat olla usean vuoden mittaisia.

– Ruokavaliomuutoksesta huolimatta päästöjen väheneminen voi olla hidasta, jos vienti vetää, rakennekehitys etenee ja maankäytön muutos jää pieneksi. Kulutusmuutoksen lisäksi päästöjen vähentäminen edellyttää samanaikaisia kannustimia maankäytön päästöjen vähentämiseen.

Lehtonen muistuttaa, että päästövähennystalkoissa myös kuluttajilla on tärkeä rooli. Se, muuttavatko suomalaiset ruokavaliotaan kasvispainotteisemmaksi, vaikuttaa merkittävästi kotieläintuotannon päästöihin ja antaa mahdollisuuksia vähentää myös viljelysmaiden päästöjä, jotka ovat nykyisin noin 75 prosenttia maatalouden kokonaispäästöistä.

Raportti:
Hiilineutraali Suomi 2035 – Maatalouden lisätoimenpiteiden ja ruokavaliomuutoksen päästövähennysvaikutukset