Sopimusviljelyllä varmuutta kasvistalojen raaka-aineenhankintaan

Tiivis yhteistyö viljelijöiden kanssa on monelle kasviksia ja vihanneksia käyttävälle elintarvikeyritykselle välttämätön toimintatapa, erityisesti jos lopputuotteet vaativat tiettyjä ominaisuuksia kasvisraaka-aineelta. Sopimusviljely varmistaa yrityksille niiden tarpeita vastaavien lajikkeiden tai harvinaisempien viljelykasvien saatavuuden. Sopimusten kautta yritykset voivat vaikuttaa myös viljelymenetelmiin ja tuotannon vastuullisuuteen.

Viljelijälle sopimusviljely antaa varmuutta ja ennalta sovitun hintatason. Erityiskasvin ottaminen viljelyyn voi olla riski, jos sadolle ei ole ostajaa etukäteen. Erityiskasvien tuotanto onkin lähes kokonaan sopimusviljelyä. Se on yleistä myös viljojen viljelyssä.

Kasviksia pakastetuotteisiin

Vihannes- ja ruokapakasteita valmistavan Apetit-konsernin Säkylän tehtailla sadonkorjuuaika on kiireinen, sillä sato siirtyy sopimusviljelijöiden pelloilta suoraan tehtaalle käsiteltäväksi, ja se pakastetaan heti tuoreena ilman välivarastointia. Näin laatu saadaan talteen.

Sopimusviljelijöitä on noin 140, pääosin sadan kilometrin säteellä Säkylän tehtaasta. Pääkasveja on yhdeksän: peruna, porkkana, herne, lanttu, pinaatti, selleri, palsternakka, purjo ja punajuuri. Määrällisesti eniten kasvatetaan perunaa.

Tämän vuoden tavoitteena on korjata yhteensä noin 35 miljoonaa kiloa kasviksia.

– Korjuu alkaa pinaatista juhannuksena ja päättyy perunaan, jota nostetaan myöhäiseen syksyyn, kertoo Apetitin hankinta- ja viljelytyspäällikkö Gunta Cirule.

Pakastettu lopputuote ja tehdastuotanto asettavat kasvisten laadulle erityisvaatimuksia, siksi lajit ja lajikkeet on valittu erityisesti käyttötarkoitukseen sopiviksi. Yhdestä kasvista voi olla viljelyssä useita lajikkeita erityyppisiä lopputuotteita varten.

Viljelymenetelmiä ja uusia lajikkeita testataan Apetitin Räpin koetilalla Köyliössä. Lajikkeiden valintaan vaikuttavat tuotteet. Esimerkiksi lopputuotteen muoto, kuten viipale tai kuutio, voi vaatia lajikkeelta eri ominaisuuksia.

Kuluttajien toiveiden kautta pakastetuotteisiin otetaan mukaan uusia kasviksia. Testaus vie kuitenkin aikaa. Uuden kasvin tuominen viljelyyn vaatii Cirulen mukaan useamman vuoden koeviljelyn.

Viljelytiedot rekisteriin

Apetitilla on tarkka viljelyseuranta.

– Viljelijöiden kanssa sovitaan viljelyn periaatteet. He sitoutuvat raportoimaan kaikki tekemänsä toimenpiteet viljelyrekisteriin, kertoo Cirule.

Vire-tietojärjestelmästä ostaja näkee muun muassa käsittelyjen varoajat ja viljelyn edistymisen, ja viljelijä voi tarkistaa järjestelmästä lopuksi paljonko satoa kertyi. Kasvikset voidaan järjestelmässä jäljittää viljelylohkolle saakka.

Apetit on kehittänyt IP-menetelmään (Integrated Production) perustuvan Vastuuviljely-menetelmän, joka sisältää kasvikohtaiset viljelyohjeet. Esimerkiksi tuhojen torjunnassa pyritään minimoimaan kasvinsuojeluaineiden käyttö ja hallitsemaan ympäristövaikutuksia. Kasvinsuojeluaineita käytetään vain todettuun tarpeeseen. Tavoitteena on tuottaa oikean laatuinen ja kestävästi kasvatettu tuote tehtaalle ja kuluttajien pöytään asti.

Viljelijälle sopimusviljelyn merkittävin etu on se, että hänellä on asiakas valmiina. Tuorevihannesten tuotannossa kysyntä on epävarmempaa.

Säkylän tehdas aloitti toimintansa jo 1960-luvulla.

– Apetit on aloittanut sopimusviljelyn jo vuonna 1960. Myös viljelijöille suunnattuja viljelyohjeistuksia on alettu tehdä heti. Silloin on haettu maailmalta hyviä esimerkkejä ja alettu kehittää omia toimintoja hyväksi havaittujen käytänteiden mukaan. Esimerkiksi herneen laatuluokitukset ovat tulleet hyvin aikaisessa vaiheessa mukaan. Vielä nykypäivänkin periaatteet ja isot linjat on luotu jo 60-luvulla, Cirule kertoo.

Perunatuotteita Ahvenanmaalta

Orkla Suomi Oy:n perunalastut ja pakasteperunatuotteet valmistetaan Haraldsbyn tehtaalla Ahvenanmaalla. Perunalastutehtaan toiminta käynnistyi jo vuonna 1970, ja vuonna 1986 silloinen Oy Chips Ab laajensi toimintaansa pakasteperunatuotteisiin.

Perunalastujen valmistukseen soveltuvissa perunalajikkeissa on matalampi sokeripitoisuus ja korkeampi kuiva-ainepitoisuus kuin ruokaperunassa. Niitä ei viljelty tuolloin Suomessa, joten tuotanto käynnistyi alusta alkaen sopimusviljelynä.

Chips sai tietotaidon perunalastujen tuotannosta, sopivista lajikkeista ja niiden kasvatuksesta tanskalaiselta yhteistyökumppanilta.

– Myös viljelijöiden kanssa tehtävä sopimuspohja oli peräisin Tanskasta, sanoo perunan sopimusviljelystä vastaava päällikkö Christer Clemes.

Viljelijöiden kanssa tehtävässä perussopimuksessa sovitaan muun muassa hinnasta ja laadusta. Lisäksi jokaiselle kasvukaudelle sovitaan erikseen kasvatettavat lajikkeet ja niiden pinta-alat.

– Perunan laadun lisäksi Orkla haluaa sopimusten kautta vaikuttaa viljelymenetelmiin, kuten torjunta-aineiden käyttöön, kertoo Clemes.

Pellolta omaan varastoon

Peruna ostetaan Clemesin mukaan käytännössä suoraan pellolta. Viljelijät korjaavat sadon ja kuljettavat sen Orklan keskusvarastoon. Oma varasto antaa mahdollisuuden hallita varastointiolosuhteita. Perunalastuperuna vaatii ruokaperunaa korkeamman varastointilämpötilan.

Pääosa Orklan noin 50 sopimusviljelijästä on edelleen Ahvenanmaalta, mutta viljelijöitä on nykyisin myös manner-Suomen puolella. Se vähentää säistä johtuvaa satoriskiä. Tulevaisuudessa osa heistä saattaa varastoida sadon tilalla, mikä antaisi Orklalle lisäkapasiteettia varastointiin.

Kun tilakoot ovat suurentuneet maataloudessa, myös Orklalla sopimustilojen määrä on laskenut. Parikymmentä vuotta sitten viljelijöitä oli vielä noin 140.

Sopimusviljely on Clemesin mukaan raaka-aineen hankinnassa välttämätöntä, sillä muuta perunalastuperunan kasvatusta ei Suomessa tai Ruotsissa ole. Jos suomalainen sato jää alle odotusten, perunaa on hankittava yhteistyökumppaneilta Tanskasta tai Saksasta.

Viljelijälle sopimusviljely antaa varmuutta. Hänellä on sadolle ostaja, ja lisäksi hän tietää siitä maksettavan hinnan. Vapailla markkinoilla perunan hinnat vaihtelevat Clemesin mukaan enemmän.

Valmissalaatteja ympäri vuoden

Fresh Servant on pohjanmaalainen, 1970-luvulla toimintansa aloittanut elintarvikealan yritys, joka toimi aluksi vihannestukkuna. Vuonna 2010 se lanseerasi omat salaatit ja vuonna 2015 salaattibaarit vähittäiskauppoihin. Yritys on nyt kuluttajapakattujen salaattien markkinajohtaja ja toimittaa hevi-tuotteita alueensa suurkeittiöille.

Kasviksia yritys hankkii monia kanavia pitkin. Erikoistomaatit ja kurkku tulevat sopimusviljelijöiltä. Valmissalaateissa niille on erityisiä vaatimuksia, kuten makua parantava korkea sokeripitoisuus. Pääosa sopimusviljelijöistä on lähiseudun viljelijöitä.

Tuoretuotteita vuoden ympäri myyvän yrityksen raaka-ainehankinnassa on erilaiset haasteet kuin avomaalla viljeltäviä kasviksia käyttävillä elintarvikeyrityksillä.

– Kaikkia tuotteita on pystyttävä toimittamaan 52 viikkoa vuodessa, huomauttaa kotimaisten kasvisten hankinnasta yrityksessä vastaava Sune Snellman.

Ennakointia helpottaa se, että suuri osa Fresh Servantin tuotteista menee kaupan keskusliikkeille, kuten Keskolle, SOK:lle ja Lidlille. Yritys tietää niiden kanssa tehtyjen sopimusten ansiosta, mitä se tarvitsee kasvistoimittajilta.

– Viljelijät, jotka nyt toimittavat meille tomaatteja, ovat olleet kumppaneitamme kymmeniä vuosia, kertoo Snellman.

Kun isot tomaattipakkaamot ostavat lajittelematonta ja pakkaamatonta tavaraa, toimittavat Freshin sopimusviljelijät yritykselle erikoistomaatteja lajiteltuna ja pakattuna. Fresh Servant ostaa myös avomaatuotteita, kuten kaalia, kiinankaalia ja kukkakaalia. Osa toimittajista on myös avomaapuolen sopimusviljelijöitä.

Yhteisiä tavoitteita

Kasvihuoneviljelyssä sovitaan viljelijöiden kanssa kasvatusalat, lajikkeet ja hinnat. Myös kaupan suunnalta tulee viljelylle vaatimuksia, kuten tiettyjen sertifikaattien, muun muassa IP-sertifikaatin, noudattamista viljelyssä. Avomaapuolen sopimukset ovat Snellmanin mukaan avoimempia.

Kasvihuonetuotannon sopimusviljelyssä Fresh Servant on Snellmanin mukaan sitoutunut ottamaan vastaan kaiken sovitun alan tuottaman sadon.

– On meidän asiamme löytää sadolle ostaja, kiteyttää Snellman.

Tuttujen viljelijöiden kanssa on etsitty muitakin keinoja tehostaa tuotantoa. Fresh pystyy esimerkiksi hyödyntämään valmissalaateissaan tietyn kokoisia, yksittäispakattuja jääsalaatteja kaupalle myyvän viljelijän muun kokoiset salaatit. Viljelijän hävikki pienenee, ja Fresh saa hyvää raaka-ainetta.

Kirjoittaja on maatalous- ja metsätieteiden lisensiaatti ja freelance-toimittaja.

Sopimusviljely

• Avomaalla tuotettujen vihannesten teollisuuden sopimustuotanto oli Luonnonvarakeskuksen puutarhatilastojen mukaan 48 403 tonnia vuonna 2018, viljelyala oli 2 165 hehtaaria.
• Sopimusviljelyn pinta-alat ovat vaihdelleet ilman selkeää trendiä 1 667 ja 2 304 hehtaarin välillä 2000–2018.
• Kasvikohtaiset tuotantomäärät ovat vaihdelleet. Esimerkiksi kotimaisen säilyketuotannon vähenemisen myötä avomaakurkun tuotanto on laskenut merkittävästi.
• Sopimusviljelyä käyttävät yleensä suuremmat elintarvikeyritykset, joiden tuotevalikoima, kysyntä ja raaka-aineen tarve on vakaa. Myös laatuvaatimukset voivat olla tarkkoja. Tyypillisiä asioita, joista sovitaan, ovat määrä, laatu ja viljelytapa.
• Sopimusviljelyn käytännöt vaihtelevat yrityskohtaisesti, eikä määrittely ei ole yksiselitteinen. Luken tutkijan Terhi Suojala-Ahlforsin mukaan nyt on tullut uudenlaisia sopimuksia esimerkiksi vähittäiskaupan kanssa.