Ruokahävikki ja kiertotalous mukaan ruokapakkausten ympäristöjalanjäljen arviointiin

Onko ruokapakkauksen ympäristövaikutuksilla mitään merkitystä, kun tiedetään, että usein suurin ympäristövaikutus aiheutuu pakkauksen sisällä olevasta ruuasta?  

Parhaimmillaan oikeanlainen pakkaus auttaa vähentämään ruokahävikkiä ja samalla ympäristövaikutuksia suojaamalla tuotetta ja pitämällä sen käyttökelpoisena mahdollisimman pitkään. Tämä on olennaista etenkin herkästi pilaantuvien ja ympäristövaikutuksiltaan suurten elintarvikkeiden kuten liha- ja maitotuotteiden kannalta.  

Toisaalta pakkausten varsinaisten ympäristövaikutusten kannalta olennaista on pakkauksen kierrätettävyys sekä kierrätysmateriaalien hyödyntäminen. Osa kuluttajista haluaa tehdä kestäviä valintoja, ja myös pakkausten vaikutukset kiinnostavat heitä. 

Nämä ovat esimerkkejä näkökulmista, jotka huomioidaan Luonnonvarakeskuksen (Luke) PlastLIFE-SCORE-hankkeessa kehitettävässä ruokapakkausten ympäristöjalanjäljen arvioinnin ohjeistuksessa.  

Tavoitteena on luoda Suomeen harmonisoitu ruokapakkausten ja pakkausjärjestelmien ympäristöjalanjäljen arvioinnin ohjeistus, jonka mukaan laaditut pakkausten elinkaariset ympäristöjalanjäljet olisivat yhteismitallisia ja vertailtavissa keskenään.  

Ohjeistuksen pohjana on käytetty Euroopan komission Product Environmental Footprint (PEF) -ohjeistusta (EC 2021), mutta se sisältää joitakin nimenomaan pakkausjärjestelmiin liittyviä tarkennuksia ja muutoksia. Hankkeessa kehitettävää menetelmää testataan kolmessa case-tutkimuksessa yhteistyöyritysten kanssa. 

Kiertotalouden hyödyt huomioidaan 

Haasteena pakkausten ympäristövaikutusten arvioinnissa ja niiden viestinnässä ovat nyt hyvinkin erilaiset laskentaperiaatteet, rajaukset ja käytännöt, joilla vaikutuksia on arvioitu. 

Uusi ohjeistus harmonisoi arviointimenetelmän sekä tuo aiempiin yleisesti sovellettuihin ympäristövaikutusten ja elinkaariarvioinnin (life cycle assessment, LCA) käytäntöihin muutamia uusia elementtejä, joista keskeisimpiä ovat CFF-kaavan (Circular Footprint Formula) hyödyntäminen ja pakkauksiin liittyvän ruokahävikin huomioiminen.  

Euroopan komission PEF-ohjeistuksen mukaan CFF-kaavaa tulee hyödyntää kierrätyksen ja tuotteen käytöstä poiston sekä kierrätysmateriaalien käytön mallintamiseen. CFF-kaava jakaa kierrätyksen ympäristövaikutukset ja -hyödyt nykyisen ja tulevien elinkaarien kesken, esimerkiksi pakkauksen tuottaneen ja pakkausjätettä hyödyntävän elinkaaren kesken.  

Kierrätyksen ja energiahyödyntämisen ympäristöhyötyjä arvioidaan sen perusteella, mitä kierrätysmateriaalin oletetaan korvaavan ja mitä energiantuotantomuotoa energiahyödyntämisen oletetaan korvaavan.  

Tällaista vältetyn tuotannon hyödyn arvioimista ja sen kohdistamista tuotteelle ei ole perinteisesti sisällytetty tuotekohtaisiin ympäristöjalanjälkiin. Tämä onkin aiheuttanut jonkin verran kritiikkiä CFF-kaavalle.  

CFF-kaavan vahvuutena voidaan pitää sitä, että se kannustaa kierrätettävien materiaalien käyttöön jakamalla hyötyä kierrätyksestä myös raaka-aineen tuottajalle. CFF-kaavaa ja siitä muokattuja versioita testataan hankkeen case-tutkimuksissa ja verrataan vakiintuneeseen käytäntöön mallintaa kierrätysraaka-aineet lähes päästöttöminä.  

Tekninen suorituskyky osaksi arviointia 

Pakkaukseen liittyvä ruokahävikki on keskeinen osa pakkauksen teknistä suorituskykyä, minkä vuoksi se on haluttu sisällyttää ohjeistukseen. Pakkaukseen liittyvää ruokahävikkiä voi aiheuttaa esimerkiksi pakkauksen huono tyhjennettävyys, väärä pakkauskoko tai lyhyempi säilyvyys kuin muissa pakkauksissa. 

Pakkauksesta aiheutuvan ruokahävikin erottaminen muusta ruokahävikistä on kuitenkin haastavaa, sillä eri pakkaustyyppeihin liittyvästä ruokahävikistä ei ole juurikaan saatavilla luotettavaa dataa. Käytännössä ympäristöjalanjäljen arvioijan on pystyttävä itse arvioimaan pakkauksen ominaisuuksia ja niihin mahdollisesti liittyvää ruokahävikkiä.  

Hankkeessa ja tulevassa ohjeistuksessa käsitellään myös mm. alkuperäketjun (chain of custody) mallintamista massataseen kautta ja sen sopivuutta elinkaariseen ympäristöjalanjälkeen, yhtenäisiä allokointikäytäntöjä sekä ympäristöjalanjäljen arviointiin tarvittavan tiedon laatuvaatimuksia.  

Viestinnässä oltava tarkka 

Pakkausten ympäristövaikutukset ovat ruokatuotteissa lähes aina sivuosassa, eikä niistä viestinnän tule ohittaa viestintää varsinaisen tuotteen ympäristövaikutuksista.  

Luken ohjeistus pyrkii kuitenkin nostamaan ruokatuotteen vaikutusten rinnalle esille myös eri pakkausvaihtoehtojen vaikutuksia ja antamaan näin mahdollisuuden vertailla pakkausten ympäristösuorituskykyä ja tekemään ympäristövaikutuksia vähentäviä valintoja.  

Tässä mielessä hankkeessa laadittava ohjeistus on jatkoa ja yhteistyötä Luken aiemmassa LCAFoodPrint –hankkeessa kehitetylle Ruoka-LCA-ohjeistukselle täydentäen sitä pakkausten osalta. 

Menetelmän ja ohjeistuksen kehittämisessä ja työn rahoittamisessa ovat mukana DS Smith Packaging Finland Oy, HKFoods Finland Oy, Metsä Board Oyj, Olvi Oyj, Orkla Foods Finland Oy, RKW Finland Oy ja Wipak Oy.

PlastLIFE on Suomen ympäristökeskuksen (Syke) koordinoima laaja kansallinen yhteistyöhanke muovien kestävän kiertotalouden saavuttamiseksi Suomessa vuoteen 2035 mennessä.  

Konsortiossa ovat mukana Syken ja Luken lisäksi mm. ympäristöministeriö, Aalto-yliopisto, Helsingin kaupunki, Jyväskylän yliopisto, Karelia-ammattikorkeakoulu, Vaahterinen Oy, LAB-ammattikorkeakoulu, Lapin yliopisto, LUT-yliopisto, Muovipoli Oy, Oy Orthex Finland Ab, Pidä Saaristo Siistinä ry, Plastone Oy, Suomen Biokierto ja Biokaasu ry, Borouge International sekä Turun yliopisto.  

PlastLIFE-projektia rahoittaa pääasiassa EU LIFE-ohjelma. Partnereiden omarahoituksen lisäksi rahoittajia ovat myös ympäristöministeriö, maa- ja metsätalousministeriö, Lappeenrannan kaupunki, Keskitien säätiö, ProAgria Länsi-Suomi, Svenska lantbruksproducenternas centralförbund SLC r.f. sekä useat yritykset: Olvi Oyj, HKFoods Finland Oy, Orkla Foods Finland Oy, DS Smith Packaging Finland Oy, RKW Finland Oy, Metsä Board Oyj, Wipak Oy.