Kuusi keihäänkärkeä ohjaa Suomea ruokahävikin vähentämiseen
Ruuantuotantoketjussa ja kotitalouksissa jää koko ajan hyödyntämättä isot määrät alun perin syömäkelpoista ruokaa. Hävikki aiotaan saada kuriin seurantajärjestelmällä ja tiekartalla.
Ruokahävikin seurantajärjestelmää ja tiekarttaa alettiin rakentaa Suomessa kolme vuotta sitten yhteistyössä maa- ja metsä-, työ- ja elinkeino- ja ympäristöministeriön sekä alan toimijoiden kanssa. Mukana työssä ovat olleet Päivittäistavarakauppa ry, Elintarviketeollisuusliitto, Matkailu- ja Ravintolapalvelut ry ja niiden jäsenyritykset. Hankkeessa havaittiin, että Suomessa tarvitaan samanaikaisesti monia toisiaan tukevia keinoja ruokahävikin ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi.
Työtä on vauhdittanut Euroopan komission vuonna 2019 julkaisema täytäntöönpanopäätös, joka velvoittaa jäsenmaat raportoimaan elintarvikejätteen määrän komissiolle. YK on asettanut tavoitteeksi ruokajätteen määrän puolittamisen kotitalouksissa ja kaupassa vuoteen 2030 mennessä. EU ja sen jäsenvaltiot ovat sitoutuneet YK:n puolittamistavoitteeseen, mikä on kirjattu myös Suomen hallitusohjelmaan.
Komission linjauksissa ja tavoitteissa elintarvikejätteenä pidetään korjatusta sadosta lähtien kaikkea sellaista ruokaa, joka ei päädy syötäväksi tai hyödynnettäväksi korkean lisäarvon tuotteissa tai esimerkiksi rehuna. Esimerkiksi biokaasuprosessiin, energiaksi tai kompostiin menevät elintarvikejätteet ja hävikki luokitellaan elintarvikejätteeksi.
Komissio velvoittaa jäsenmaita raportoimaan sekä syömäkelpoisen että syömäkelvottomat osuudet, mutta kansallisessa hävikkitiekartassa keskitytään alun perin syömäkelpoiseen ruokahävikkiin.
Tavoitteisiin keihäänkärjillä
Suomen tiekartan kuusi keihäänkärkeä ohjaa jatkossa ruokahävikin ehkäisemistä ja vähentämistä (kuva 1). Vaikka keihäänkärjistä on muodostettu itsenäisiä kokonaisuuksia, ne ovat osin päällekkäisiä ja tukevat toisiaan. Yhdessä keihäänkärjet muodostavat laajan kokonaisuuden.
Teknologiasta älyä, uusia tuotteita ja liiketoimintamalleja -keihäänkärjessä ratkaisut keskittyvät teknologiaan sekä tuotekehitykseen. Kasvatuksella ja tiedolla kohti kestävämpää yhteiskuntaa -keihäänkärjessä ratkaisut painottuvat tietoon ja sosiokulttuuriseen muutokseen: ratkaisujen tavoitteena on asenteiden muuttaminen ja ymmärryksen lisääminen.
Käytäntöjä muuttamalla kestävämmäksi -keihäänkärjessä yhdistyvät teknologia ja sosiokulttuurinen muutos. Lähtökohtana on ohjata kuluttajia ja ruokaketjun toimijoita vähentämään ruokahävikkiä. Se edellyttää apukeinoja, mutta myös sitoutumista hävikin vähentämiseen.
Kuvassa 2 näihin kolmeen keihäänkärkeen kuuluvat hävikkiratkaisut on jaoteltu sen mukaan, kuinka teknologisesti ja/tai sosiokulttuurisesti radikaaleja eri toimenpiteet ovat. Toimenpiteet tukevat toisiaan. Esimerkiksi sosiokulttuurinen muutos edellyttää, että hävikistä tiedotetaan ja se liitetään osaksi peruskoulutusta ja kasvatusta.
Keihäänkärjissä tunnistettavat ratkaisut ovat lähtökohtaisesti markkinavetoisia, eli niiden tulee olla hyväksyttäviä ja taloudellisesti kannattavia. Kuvan 2 vasemman alareunan vihreällä alueella useimmat ratkaisut ovat markkinalähtöisiä ja johtavat useimmiten vähittäisiin muutoksiin.
Vaikuttavat ohjauskeinot -keihäänkärjellä (kuvan 2 oranssit laatikot) pyritään luomaan kannustimia ja pakotteita kohti uusia ratkaisuja, jotka eivät ole välttämättä tällä hetkellä markkinavetoisia. Vaikuttavaa ohjausta tarvitaan, jotta ratkaisut olisivat entistä radikaalimpia ja halutun suuntaisia ja niiden välille syntyy synergiaa. Lisäksi tunnistettiin kokonaisuutta tukevia keihäänkärkiä, kuten Tutkimus ja hävikin seuranta ja Yhdessä enemmän.
Monenlaisia käytännön toimenpiteitä
Vaikuttavat ohjauskeinot -keihäänkärjen vapaaehtoiset keinot nähdään nopeammiksi ja ketterämmiksi kuin lainsäädännölliset ketjut. Sellainen on muun muassa materiaalitehokkuussitoumus, jota tulisi laajentaa kattamaan esimerkiksi ateriapalveluala ja alkutuotanto.
Tiekartta itsessään on keskeinen vapaaehtoinen keino. Muita vapaaehtoisia keinoja ovat esimerkiksi ruoka-aputoiminnan tehokkaampi järjestäytyminen ja palvelusopimukset, jotka ottavat huomioon kuntien ruokapalveluiden hävikin. Lainsäädännöllisiä ja ulkoa asetettavia vaatimuksia ovat esimerkiksi YK:n ja hallitusohjelman tavoitteet sekä EU:n täytäntöönpanopäätös elintarvikejätteen mittaamiseksi ja vähentämiseksi.
Kasvatuksella ja tiedolla kohti kestävämpää yhteiskuntaa -keihäänkärjessä tavoitteena on vähentää ruokahävikkiä muuttamalla ihmisten asenteita ja lisäämällä tietämystä. Erityisesti toimenpiteet kohdistuvat opetuksen ja sosiaalisten normien kehittämiseen. Opetuksella on merkittävä rooli tulevaisuuden kotitalouksien käyttäytymiseen. Ruokahävikkiasiat tulisi sisällyttää opintosuunnitelmiin varhaiskasvatuksesta eri oppiaineisiin.
Sosiaalinen paine ja hyväksyntä kannustavat ruokahävikin vähentämiseen. Esimerkiksi punalaputetuista tuotteista on tullut nopeasti laajasti hyväksyttävää ja jopa tavoiteltavaa. Kakkosluokan kasvikset, kuten käyrät kurkut, ”rumat” vihannekset ja huokeat hevilaatikot ovat saaneet hyvän vastaanoton.
Ravintoloissa ota se, minkä syöt -periaate on yleistynyt. Pelkkä informaatio-ohjaus riittää harvoin käyttäytymisen muutokseen, mutta sen yhdistäminen muihin toimenpiteisiin on havaittu toimivaksi.
Käytäntöjä muuttamalla kestävämmäksi -keihäänkärjessä yhdistyvät teknologia ja sosiokulttuurinen muutos. Lähtökohtana on ohjata kuluttajia ja ruokaketjun toimijoita vähentämään ruokahävikkiä. Se edellyttää apukeinoja ja sitoutumista hävikin vähentämiseen. Hyvin suunniteltu ohjaus auttaa toimijoita tekemään haluttuja valintoja lähes itsestään. Esimerkkejä ovat hävikkihyllyt ja dynaaminen hinnoittelu kaupoissa.
Ruokakassipalveluissa valmiit ateriakokonaisuudet ja ostosten mitoittaminen algoritmien avulla vähentäisivät hävikkiä. Myös pienemmät pakkauskoot, moduulipakkaukset ja pienempi lautaskoko vähentäisivät hävikkiä. Myös hävikin brändäämistä voitaisiin reippaasti lisätä.
Esimerkkejä teknologia-avusteisista ratkaisuista ovat älyjääkaapit, älypakkaukset, jääkaappikamera ja erilaiset sovellukset sekä sähköiset hävikin hallintajärjestelmät kaupoissa, teollisuudessa ja ravintoloissa sekä ketjun eri portaiden välillä.
Teknologiasta älyä, uusia tuotteita ja liiketoimintamalleja -keihäänkärjessä ratkaisut keskittyvät teknologiaan, tuotekehitykseen ja uusiin liiketoimintamalleihin, ja hävikkiä pyritään vähentämään erityisesti teknologisilla ja markkinavetoisilla ratkaisuilla. Niitä ovat myös hävikkiruokakaupat ja -ravintolat sekä hävikkiraaka-aineiden hyödyntäminen tuotteissa, kuten makeispussisekoitukset ja hävikistä tehdyt mehut ja oluet.
Suomi tasokas hävikkitutkimusmaa
Ylätavoitteessa tutkimuksen kehitykselle tunnistettiin, että Suomi profiloituu kansainvälisesti korkeatasoisena hävikkitutkimusmaana. Ruokahävikin määrää ja syitä on seurattava, jotta nähdään, miten hävikkiratkaisuissa on onnistettu, miten niitä voi kehittää ja mitä uusia keinoja tarvitaan hävikin vähentämiseksi.
Tärkeä osa tiekarttaa on kannustaa toimijoita yhteistyöhön ja tunnistaa kokonaisvaltaisia ratkaisuja. Nämä Yhdessä enemmän -ratkaisut eivät saa kohdistua ainoastaan yksittäisiin ruokaketjun vaiheisiin ja yksittäisten toimijoiden toimenpiteisiin. Jatkossa hävikkitiekartassa pyritään yhä järjestelmällisempään ja rakenteelliseen muutokseen ottaen huomioon kuluttajien tarpeet.
Hävikkitiekartan työstämisprosessissa on järjestetty elintarvikeketjun toimijoille ja sidosryhmille kaksi työpajaa, perehdytty lukuisiin tieteellisiin julkaisuihin, toteutettu yli 20 asiantuntijahaastattelua sekä pidetty tutkimusryhmän kesken monia aivoriihiä. Työssä on hyödynnetty aikaisempien hävikkihankkeiden tuloksia, erityisesti Varsinais-Suomen maakunnallisten ruokahävikkitiekarttatyöpajojen tuloksia