Tuotekehitysopetuksessa kannattaa yhdistää tekniikkaa ja liiketaloutta

Opetuksen arkeen kaivataan monenlaista osaamista siiloutuneen opetuksen rinnalle.

Tuotekehitysvaiheessa sidotaan tyypillisesti 70–80 prosenttia tuotteen kokonaiskustannuksista. Kun tuote on kehitetty, jatkotoimenpiteillä voidaan vaikuttaa enää 20–30 prosenttiin kustannuksista. Tuotekehitys itsessään sitoo 10–20 prosenttia kokonaiskustannuksista1.

Tuotekehityksessä tehtävät valinnat saattavat sitoa organisaatiota vuosiksi eteenpäin ja jopa ratkaista sen, onko yrityksellä edellytyksiä jatkaa menestyksekästä toimintaa vai ei. Jos halutaan aidosti maksimoida valintojen ja päätöksenteon vaikuttavuus, niiden tulisi sijoittua tuotteen elinkaaren alkuvaiheeseen eli tuotekehitykseen.

Tuotekehitystä yhteistyössä

Tuotekehityksessä näkökulma suuntautuu tulevaisuuteen. Tuotteita kehitetään, jotta voidaan paremmin vastata asiakkaiden muuttuviin ja tiedostamattomiinkin tarpeisiin. Tulevaisuuteen suuntautuvat valinnat tehdään aina jossain määrin epämääräisyyden vallitessa. Ei voida olla aivan varmoja, miten asiakkaiden toiveet ja tarpeet kehittyvät, mitä kilpailijat tekevät, ja tuleeko markkinoille lähiaikoina jokin uusi tuote tai palvelu, joka korvaa juuri vaivalla kehitetyn vastaavan.

Tuotekehitys tarvitsee tuekseen suuren määrän poikkitieteellistä ja -toiminnallista tukea. Parhaassa tapauksessa tuotekehityksen tueksi muodostuu organisaation sisällä strateginen tuulitunneli, psykologisesti turvallinen ympäristö, jossa tuotekehitysideoita kokeillaan törmäyttämällä niitä eri osaajalta toiselle. Näin voidaan varmistaa, että tuoteideoiden tarkastelu on riittävän leveää ja vailla kapea-alaisuudesta johtuvia vääristymiä.

Yhteistyössä paljon etuja

Metropolia ammattikorkeakoulussa on harjoiteltu poikkitieteellistä ristipölytystä muun muassa niin, että liiketalouden sekä bio- ja elintarviketekniikan opiskelijat ovat päässeet työskentelemään yhdessä saman tuotekehitystoimeksiannon parissa.

Liiketalouden opiskelijoiden tehtävänä on ollut katsoa projektia kuluttaja-, kustannus- ja markkinaymmärryksen näkökulmasta. Bio- ja elintarviketekniikan opiskelijat ovat katsoneet asiaa muun muassa valmistusmahdollisuuksien, elintarvikelainsäädännön ja säilyvyyden näkökulmista. Havainnot ovat olleet tähän mennessä erittäin hyviä, ja uusi menettelytapa on tuonut paljon syvyyttä projekteihin.

Kun kahden aihealueen opiskelijoiden osaamiset yhdistyvät, syntyy yllättävää synteesiä, jota ei aina ennakkoon osaa odottaa. Esimerkiksi pakkausmateriaalit olivat keskeisesti esillä sekä liiketalouden (ekologinen brändi) että elintarviketekniikan (säilyvyyskysymykset) opiskelijoiden keskusteluissa.

Poikkitoiminnallisella yhteistyöllä voitiin jo ennakkoon rajata pois monia vaihtoehtoja tuotekehityksestä ja säästää suunnittelun aikaa. Esimerkiksi huolellinen markkina-analyysi toi esiin markkinoilla jo olevat tuotteet hintahaarukoineen. Tämä tehosti suunnittelua, kun markkinatarve oli projektilaisten tiedossa ja parhaat tuotteet olivat omaan tuotteeseen verrattavissa. Samalla opiskelijat saivat paremman ymmärryksen siitä, minkälaisia tarpeita asiakkailla on ja kuinka paljon raaka-aineet ja valmistus saisi maksaa.

Kansainvälisyys elävöitti näkökulmaa

Tuotekehitysprojektin tulokset olivat hedelmällisiä myös kansainvälisen näkökulman ansiosta. Koska projektissa oli mukana useiden maiden opiskelijoita, voitiin benchmarkata eri maiden markkinoita ja ottaa tuotekehityksessä huomioon näiden maiden parhaita, paikallisia tuotteita.

Mukana tuotekehitysprojektissa oli liiketalouden opiskelijoita Espanjasta, Italiasta, Meksikosta, Ranskasta, Romaniasta ja Venäjältä ja elintarviketekniikan opiskelijoita Suomesta. Parhaat ideat liikkuvat valtioiden rajoista riippumatta, joten usean maan edustus oli ainakin tässä projektissa etu.

Perinteisesti opetustyössä saman alan opiskelijat ja osaajat työskentelevät keskenään ilman aihealueiden välistä vuorovaikutusta. Sama kaava saattaa monistua myöhemmin työelämään. Lopulta saattaa käydä niin, että kysytään neuvoa esimerkiksi markkinoimiseen ja hinnoitteluun vasta sitten, kun tuote tai palvelu on jo valmiiksi suunniteltu. Jo valmiiseen tuotteeseen on vaikea ottaa kantaa, koska kustannukset, materiaalit, markkinat ja asiakasryhmät ovat jo valittu, vaikka näistä valinnoista ei oltaisi tietoisia. Sama koskee myös päinvastaista tilannetta, jossa suunnitellaan alusta alkaen hyvä kaupallinen tuote ilman ymmärrystä elintarviketeknisistä tai lainsäädännöllisistä yksityiskohdista ja vaatimuksista. Tuloksena voi olla toteuttamiskelvoton tuote.

Siiloista osaamisalueiden reunoille

Yleisesti ottaen on tärkeää, että valmistuvalla opiskelijalla on oman tutkintoalansa osaamista. Vähintäänkin yhtä tärkeää on, että hän osaa toimia hyvässä yhteistyössä eri alan edustajien kanssa. Tavoitteena on kehittää opetusta edelleen siihen suuntaan, että eri alojen opiskelijoita yhdistellään eri projekteissa entistä enemmän. Tuotekehitys on paljon tehokkaampaa silloin, kun asiantuntija ymmärtää ennakkoon eri alojen yhteistyökumppaneiden tarpeet ja osaamisen ja pystyy hyödyntämään tätä tietoa koko prosessissa2.

Metropolia-ammattikorkeakoulussa on pyritty lisäämään kurssien välistä dialogista vuorovaikutusta toivoen, että poikkitoiminnallisuudesta tulisi vahvemmin osa opetuksen arkea siiloutuneen opetuksen rinnalle. Jotta nyt valmistuvat opiskelijat pystyisivät vastaamaan entistä monimutkaisempiin työelämän haasteisiin, on ymmärrettävä eri osa-alueiden välinen keskinäinen vuorovaikutus. Se ei tapahdu ainoastaan olemalla taitavampi oman alan asiantuntija, vaan on tultava rohkeasti myös oman osaamisalueen reunoille ja katsottava, miten oma osaaminen kytkeytyy muuhun ympärillä olevaan.

VIITTEET:

1 Ikäheimo S. ym. 2014. Yrityksen taloushallinto tänään. Vaasan Yritysinformaatio Oy, Vaasa.

2 Kichla A. & Decker E. 2017. Looking at how the university prepares someone for a career in food science. Teoksessa: Accelerating new food product design and development. 2. painos. Beckley, J.H., Herzog, L.J. & Foley, M. M. (toim.). John Wiley & Sons Ltd and the Institute of Food Technologists.