Sama vaikuttava aine voi olla valmistus- tai lisäaine 

Sitrusuutetta käytetään yleisesti korvaamaan nitriittiä lihatuotteissa. Kasviuutteen suosion takana on se, ettei sitä luokitella lisäaineeksi. On tyypillistä, että tehokkaaksi havaitun kasviuutteen vaikuttava molekyyli eristetään ainesosaksi, jolloin se saa E-koodin. 

Laatupäällikkö Mirka Kronlöf Leipurin Oyj:sta antaa esimerkin rosmariiniuutteesta. Se oli alun perin käytössä elintarvikkeissa puhtaana kasviuutteena, luontaisena antioksidanttina. Antioksidanttisen tehokkuutensa vuoksi se kuitenkin määriteltiin EFSAn arviointiprosessin päätteeksi lisäaineeksi, jolloin se sai E-koodin ja samalla päätyi myös EU:n lisäaine- ja puhtausvaatimusasetusten piiriin. 

– Asiakkaillemme on tärkeää, deklaroidaanko tuote valmistus- vai lisäaineeksi. Kuluttajaa ei saa johtaa harhaan, joten taustalla on oltava tutkimusnäyttöä, Kronlöf sanoo. 

Antti Isokangas Leipurin tuotekehityksestä ja myynnistä sanoo, että säilöntäaineiden erilaisten luontaisten korvaajien kysyntä on nousussa. Kasviuutteet ovat suosittuja, mutta niitä tarvitaan suurempia määriä kuin uutteesta eristettyä molekyyliä. 

Tuotekehityksessä tasapainotellaan eri tekijöiden välillä, esimerkiksi sillä, kuinka suuret kustannukset yritys on valmis kantamaan kehittäessään tuotettaan clean label -periaatteen mukaiseksi. 

Tuotteen uuden koostumuksen säilyvyys on tutkittava. Tämä on tärkeää, sillä luontaiset kasviuutteet eivät ole tasalaatuisia, vaan vaikuttavan aineen pitoisuus vaihtelee. Rosmariiniuutteen tapauksessa tasainen laatu pystyttiin takaamaan selektiivisellä uutolla, joka taas johti lisäainestatukseen. 

Osa asiakkaista on kiinnostunut myös uutossa käytettävistä aineista. Jotkut pitävät vesiuuttoa luonnollisempana ja turvallisempana kuin liuottimilla tehtävää.