Lisäaineiden uudelleenarviointi jatkuu

EFSA on arvioinut uudelleen lisäaineiden turvallisuutta vuodesta 2010 lähtien. Uudelleenarviointi on ruuan turvallisuuteen liittyvä toimenpide, josta on säädetty EU-lainsäädännössä (Komission säädös No 257/2010). Mittava työ tulee saattaa päätökseen vuoden 2020 lopussa. Tähän mennessä on julkaistu uutta tietoa elintarvikevärien, säilöntäaineiden ja hapettumisenestoaineiden turvallisuudesta.

Väriaineinen turvallisuuden uudelleenarviointi saatiin päätökseen heinäkuussa 2016. Yhteensä 41 lisäaineena sallittua väriä arvioitiin. Kolmen väriaineen enimmäismääriä vähennettiin (kinoliinikeltainen E 104, paraoranssi E 110, uuskokkiini E 124) ja punainen väri (punainen 2G, E 128) poistettiin käytöstä, sillä uuden tutkimustiedon mukaan väristä syntyy elimistössä syöpävaarallista aniliinia.

Titaanidioksidi (E 171), kulta (E 175) ja hopea (E 174) olivat viimeisten arvioitujen värien joukossa. Näitä väriaineita käytetään lähinnä makeisissa, kuten liitulakussa ja kakunkoristeissa. Titaanidioksidin imeytyminen on erittäin vähäistä, eikä tähän vaikuta aineen partikkelikoko. Titaanidioksidille ei voitu asettaa ADI-arvoa erityisesti lisääntymistoksisuuteen liittyvien testien puuttumisen vuoksi.

Liiallista altistumista säilöntäaineille

Säilöntäaineita, kuten sulfiitteja, sorbaatteja ja bentsoaatteja käytetään estämään mikrobien kasvua monenlaisissa elintarvikkeissa. EFSA on arvioinut, että altistus rikkidioksidille (E 220) ja sulfiiteille (E221-228) ylittää ADI-arvon sekä lapsilla että aikuisilla. Sulfiitteja käytetään esimerkiksi pakastetuissa ja pilkotuissa, kuivatuissa ja kuorituissa vihanneksissa ja hedelmissä estämään entsyymitoiminnan aikaansaamaa ruskettumista.

Sulfiitteja muodostuu myös luontaisesti elimistössä rikkipitoisten aminohappojen aineenvaihdunnan tuotteina. Lisäksi sulfiitteja saattaa esiintyä fermentoiduissa elintarvikkeissa. Rikkidioksidin ja sulfiittien nykyinen ADI-arvo (0,7 mg SO2 /kg rp/vrk) on riittävä. EFSA totesi kuitenkin tarpeelliseksi arvioida turvallisuutta uusien tutkimusten valmistuttua noin viiden vuoden kuluttua.

Sorbiinihapolle (E 200) ja sorbaateille (E 202‒219) on aikaisemmin asetettu yhteinen ADI-arvo, 25 mg/kg rp/vrk. Turvallisuuden uudelleenarvioinnissa EFSA päätyi asettamaan väliaikaisen ADI-arvon, 3 mg/kg rp/vrk, sorbiinihapolle ja kaliumsorbaatille (E 202), mikä perustuu lisääntymistoksisuutta koskeviin tutkimuksiin. Sekä merkkiuskollisten että muiden kuluttajien, niin aikuisten kuin lasten, altistuminen sorbiinihapolle ja kaliumsorbaatille ylittää uuden ADI-arvon. Näiden säilöntäaineiden lähteenä ovat erityisesti leivät, sämpylät ja pikkuleivät.

Bentsoehapon ja bentsoaattien ADI-arvo (5 mg/kg rp/vrk) ei muuttunut turvallisuuden uudelleenarvioinnissa. Bentsoaattien hyväksyttävän päiväsaannin raja-arvo perustuu tutkimuksiin koskien lisääntymistä ja kehittymistä. Lapset altistuvat suurille määrille bentsoaatteja erityisesti, jos he ovat merkkiuskollisia eli suosivat tiettyä mehua.

Suomalaisten altistumisesta lisäaineille on piakkoin saatavilla uutta tietoa Eviran raportin valmistuessa. Yleinen käsitys on, että lisäaineiden turvallisuuden kannalta riski on ADI-arvon ylittävä bentsoaattien ja nitriitin saanti lapsilla. Tunnettua on myös, että sulfiitit, sorbaatit ja bentsoaatit saattavat aiheuttaa yliherkkyysoireita ja/tai iho-oireita herkille henkilöille.

EFSA totesi lisäksi, että kun bentsoehappoa tai bentsoaatteja ja askorbiinihappoa käytetään yhtäaikaisesti, pitää ottaa huomioon virvoitusjuomien säilyvyys ja pakkausmateriaali, jotta bentseenin muodostuminen juomissa voidaan minimoida.

Jo vuonna 2005 tuli ilmi bentseenin muodostumisen mahdollisuus virvoitusjuomia säilytettäessä. Muun muassa FDA (Food and Drug Administration) teetti USA:ssa laajan selvityksen virvoitusjuomien bentseenipitoisuudesta. Suurin osa bentseenipitoisuuksista oli alle 5 ppb, joka on bentseenin esiintymisen raja-arvo. Myös Suomessa Evira mittautti virvoitusjuomien bentseenipitoisuuden.

Polysorbaattien ADI-arvoa nostettiin

Emulgointi-, stabilointi- ja sakeuttamisaineilla voidaan vaikuttaa elintarvikkeen rakenteeseen. Emulgointiaineista tavallisimmin käytettyjä ovat lesitiinit (E 322) ja rasvahappojen mono- ja diglyseridit (E 471). Näiden lisäaineiden turvallisuuden arviointi ei kuitenkaan ole ensisijaista.

Emulgointiaineista on valmistunut polyoksietyleenisorbitaanin ja eri rasvahappojen estereitä, polysorbaatteja (E 432‒436) koskeva turvallisuusarvio. Polysorbaatit hajoavat ruuansulatuskanavassa polyoksietyleeniksi, joka ei juurikaan imeydy, ja rasvahapoiksi, jotka elimistö käyttää hyväkseen samalla tavoin kuin muunkin ruuan rasvan.

Uuden pitkäaikaisen tutkimustiedon perusteella polysorbaattien ADI-arvoa nostettiin tasolle 25 mg/kg rp/vrk. Saantiarvioiden mukaan pikkulasten altistus polysorbaateille voi enimmillään olla lähellä ADI-arvoa. Eniten polysorbaatteja saadaan pikkuleivistä, keitoista ja jälkiruuista mukaan lukien jäätelö.

Viskositeetti vaikuttaa hydrokollodien turvallisuuteen

Kasvikunnan polysakkarideja, hydrokolloideja, käytetään sakeuttamaan erilaisia nesteitä, kuten jugurtteja, salaatinkastikkeita, mehuja ja virvoitusjuomia. Tyypillisesti näiden ravintokuitujen ei ole todettu aiheuttavan terveydellistä haittaa, eikä niille sen vuoksi ole ollut syytä asettaa ADI-arvoa.

Saanti elintarvikkeista ei myöskään ole huolenaihe, joskin EFSAn mukaan joidenkin sakeuttamisaineiden kuten guarkumin käyttöä imeväisille ja pienille lapsille tarkoitetuissa elintarvikkeissa tulee tarkkailla mahdollisten vatsaoireiden vuoksi. Guarkumia, johanneksenleipäpuujauhetta ja karrageenia (E 407) saa käyttää äidinmaidonkorvikkeissa.

Soijapapuhemiselluloosa (E 426), guarkumi (E 412) ja johanneksenleipäpuujauhe (E 410) eivät imeydy sellaisenaan, mutta fermentoituvat paksusuolessa mikrobien vaikutuksesta. Soijapapuhemiselluloosaa saa käyttää hyytelömäisiin makeisiin ja maitopohjaisiin juomiin. Sekä guarkumia että johanneksenleipäpuujauhetta saa käyttää lähes kaikkiin elintarvikkeisiin paitsi sellaisiin kuiviin tuotteisiin, joihin lisätään vettä. Enimmäismäärärajoitukset koskevat vain lastenruokia, hilloja, hyytelöitä ja marmeladeja.

Hydrokolloidien turvallisuuden kannalta aineen viskositeetilla on merkitystä. EFSA totesi, että kun johanneksenleipäpuujauhetta käytetään yhdessä ksantaanikumin (E 415), agarin (E 406) tai karrageenin kanssa, suurentunut viskositeetti tai geelin lujuus voi vaikuttaa elintarvikkeen turvallisuuteen.

Aikaisemmin EU:ssa on kielletty geelimäisten makeisten (jelly mini-cups) markkinointi tukehtumisvaaran vuoksi. Geelin raaka-aineina olivat algiinihappo (E 400), agar sekä karrageeni. Makeisten muoto teki niistä erityisen vaarallisia pienille lapsille. Agarin turvallisuus on uudelleenarvioitu äskettäin, ja karrageenin ja algiinihapon osalta arviointia varten on koottu tarvittavaa tutkimustietoa.

Lisäaineina sallituilla ravintokuiduilla voi myös olla edullinen vaikutus terveyteen. Pektiinillä (E 440) ja guarkumilla on veren kolesterolin määrää alentava vaikutus, ja konjac glukomannaanin (E 425) on todettu edistävän painonhallintaa. Terveysväitteeseen oikeuttava määrä näitä ravintokuituja on kuitenkin yleensä suurempi (3‒10 g/vrk) kuin teknologinen tarve lisäaineena.

Marina Heinonen
professori (ravinnon turvallisuus)
Elintarvike- ja ympäristötieteiden laitos
Helsingin yliopisto
EFSAn tieteellinen asiantuntija
marina.heinonen(at)helsinki.fi