Lisäaineiden vastustaja ei ole ehdoton

Opinnäytetyöstä selvisi, että lisäinformaatio voisi muuttaa kuluttajien asenteita lisäaineita kohtaan.

Valmisruoat ovat lisänneet suosiotaan suomalaisien kuluttajien keskuudessa jo vuosikymmenien ajan ja niiden kysynnän kasvu jatkuu. Päivittäistavarakaupan mukaan valmisruokien myynnin arvo kasvoi vuonna 2024 13 prosenttia vuodesta 2023, vaikka hintataso pysyi vuoden 2023 tasolla1.  

Valmisruokien suurin valtti on helppous, mutta myös niiden terveellisyysmielikuva on parantunut. Valmisruokien yhteydessä käydään välillä keskustelua niiden sisältämistä lisäaineista.  

Meeri Alanappa selvitti opinnäytetyössään2 kyselytutkimuksella kuluttajien suhtautumista valmisruokien lisäaineisiin, eri lisäaineryhmiin ja yksittäisiin aineisiin. Opinnäytetyön yhteistyökumppanina toimi HKFoods Finland Oy. 

Melkein kaikki käyttävät valmisruokia 

Kuluttajien suhtautumista valmisruokien lisäaineisiin selvitettiin Webropol-ohjelmistolla toteutetulla kyselyllä syksyllä 2024. Kysely suunnattiin Seinäjoen ammattikorkeakoulun opiskelijoille ja henkilöstölle.  

Vastaajia saatiin 438, ja he edustivat laajasti eri koulutusaloja. Vastaajista 74 prosenttia oli naisia ja suurin ikäryhmä oli 18–24-vuotiaat. Noin puolet vastaajista oli ruoka-alan opiskelijoita tai henkilökuntaa. Vastaukset eivät edusta koko väestöä, mutta antavat viitteitä suhtautumisesta valmisruokiin ja lisäaineisiin. 

Tulosten perusteella valmisruokien käyttö oli laajaa: noin 80 prosenttia käytti niitä vähintään kuukausittain ja noin puolet viikoittain. Vain 0,5 prosenttia ei käyttänyt valmisruokia lainkaan. 

Valmisruokaa harvemmin kuin kerran kuussa ostavilta kysyttiin tärkeintä syytä, miksi he ostavat vain harvoin valmisruokaa. Yleisimmät syyt olivat vastaajien (n=70) mukaan halu valmistaa ruoka itse raaka-aineista (51,4  prosenttia), halu syödä terveellisesti (11,4 prosenttia), huono maku (10 prosenttia) ja korkea hinta (8,6 prosenttia).  

Suhtautuminen valmisruokien lisäaineisiin  

Vastaajilta kysyttiin, ovatko he huolissaan lisäaineista valmisruoissa.  Vastaajista (n=438) noin 55 prosenttia vastasi olevansa huolissaan. Eniten lisäaineista olivat huolissaan 35–44-vuotiaat (69,5 prosenttia) ja vähiten huolissaan olivat 18–24-vuotiaat, noin 48 prosenttia.  

Huolissaan olevilta vastaajilta kysyttiin, mitä aineita he haluavat välttää erityisesti. Vastaajat saivat valita korkeintaan viisi vaihtoehtoa. 

Kuva taulukosta, jossa kerrotaan mitä aineita tai tuotteita kuluttajat erityisesti haluavat välttää.
Taulukko 1. Aineet, aineryhmät tai tuotteet, joita halutaan erityisesti välttää (%) (n=239, vastaajalla mahdollisuus valita korkeintaan viisi vastausvaihtoehtoa).

Valmisruokien lisäaineista huolestuneista vastaajista yli puolet ilmoitti välttävänsä E-koodeja. Lähes puolet karttoi myös makeutusaineita ja aspartaamia. Säilöntäaineita vältteli 27,6 prosenttia, natriumglutamaattia 18,4 prosenttia, ja noin 15 prosenttia nitriittiä, arominvahventeita tai tuotteita, jotka sisälsivät yli kolmea tai viittä lisäainetta. 

Valmisruokien lisäaineista huolestuneista vastaajista suurinta osaa (89,2 prosenttia) huolettivat mahdolliset negatiiviset terveysvaikutukset. Myös lisäaineiden mahdollinen liiallinen saanti herätti laajaa huolta (51,7 prosenttia). Sen sijaan vaikutus makuun ja suutuntumaan koettiin vähemmän merkittäväksi (17,1 prosenttia).  

Huolestuneista 52,1 prosenttia olisi valmiimpia ostamaan lisäaineita sisältäviä valmisruokia, mikäli pakkauksissa tarjottaisiin enemmän tietoa lisäaineista, niiden käytön turvallisuudesta ja mahdollisista riskeistä.  

Myös lisäaineiden käyttötarkoitusten ja vaikutuksen tuotteeseen selkeämpi esittäminen lisäisi ostohalukkuutta. Neljännes ilmoitti, ettei lisäinformaatio vaikuttaisi ostopäätökseen.  

Johtopäätökset  

Kyselyn tuloksista on havaittavissa aiemmissa tutkimuksissa3 esiin noussut ilmiö, jossa kuluttajat kokevat jännitteen ruokien luonnollisuuden ja turvallisuuden käsitteiden välillä.  

Taipumus välttää “keinotekoisen kuuloisia” aineita liittyy clean label -ajatteluun, jossa korostuvat luonnollisuus, yksinkertaisuus ja lisäaineettomuus ja jossa muun muassa ultraprosessoituja ruokia vältetään. Tätä käyttäytymistä ohjaavat sekä henkilökohtaiset kokemukset että mediassa ja sosiaalisessa mediassa toistuvat epäluulot lisäaineiden turvallisuudesta.  

Clean label -trendissä yhdistyvät terveellisyyden, turvallisuuden ja vastuullisuuden ihanteet, vaikka kuluttajien päätökset eivät aina perustu täsmälliseen tietoon. Monet yritykset ovat reagoineet ilmiöön korostamalla markkinoinnissaan lisäaineettomuutta tai tiettyjen ainesosien poissaoloa. 

Pakkausmerkintöjen informatiivisuudella näyttää olevan yhteys kuluttajien ostovalmiuteen. Valtaosa lisäaineista huolestuneista olisi valmiimpia ostamaan lisäaineita sisältäviä valmisruokia, mikäli pakkauksissa tarjottaisiin enemmän tietoa lisäaineiden käyttötarkoituksista, turvallisuudesta ja vaikutuksista.  

Tämä viittaa siihen, että lisäaineisiin kohdistuva epäluottamus ei ole ehdotonta, vaan siihen voidaan vaikuttaa tarjoamalla kuluttajille läpinäkyvää, ymmärrettävää ja puolueetonta tietoa. 

Elintarviketeollisuudella ja viranomaisilla on keskeinen rooli tasapainon löytämisessä kuluttajien arvojen, terveysperusteiden ja lainsäädännön vaatimusten välillä. Samalla tutkimus herättää kysymyksen, ohjaavatko elintarvikevalintoja tunteet ja mielikuvat enemmän kuin ravitsemustieto tai teknologinen ymmärrys, ja miten tätä tiedollista kuilua voitaisiin kaventaa. 

Lähteet: 

1 Päivittäistavarakauppa ry 2025: Ruokakaupan vuosi 2024: Ruoan hinta laski, valmisruoka ja alkoholiton olut tekivät kauppansa. pty.fi/2025/02/06/ruokakaupan-vuosi-2024-ruoan-hinta-laski-valmisruoka-ja-alkoholiton-olut-tekivat-kauppansa/ 

2 Alanappa M 2024: Lisäaineet ja kuluttajakäyttäytyminen: valmisruoan ostaminen. AMK-opinnäytetyö, Seinäjoen ammattikorkeakoulu. Theseus. urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024121335692 

3 esim. Chen A ym. 2022: The clean label trend: An ineffective heuristic that disserves both consumers and the food industry? Comprehensive reviews in food science and food safety, 21(6), 4921–4938. doi.org/10.1111/1541-4337.13031