Olemme vahvassa etunojassa kansainvälisissä hankkeissa ja eturivin paikalla EU:ssa, Luonnonvarakeskuksen pääjohtaja Johanna Buchert arvioi suomalaisen elintarviketutkimuksen asemaa.
Tiede & TutkimusPirjo Huhtakangas

Tieteen keinot laajasti käyttöön kestävän ruuantuotannon hyväksi

Luonnonvarakeskuksen pääjohtaja Johanna Buchert perää tieteen keinojen laajaa hyödyntämistä, jotta ruuantuotanto saadaan kestäväksi ja hiilineutraaliksi.

Esimerkiksi kasvinjalostuksessa tieteen keinot pitäisi saada laajasti käyttöön.

− Eurooppalaiset tutkimuslaitokset ovat yhtä mieltä siitä, että muun muassa geenieditointia pitää hyödyntää. Siinä genomia muokataan, mutta ei tuoda vierasta geeniä kasviin, Buchert tarkentaa.

Tässä menetelmässä ”geenisaksilla” voi poistaa ja lisätä solun omia DNA-jaksoja. Geenieditointia pidetään mullistavana ihmisen perinnöllisten sairauksien hoidossa, ja sitä käytetään myös kasvinjalostuksessa. Monissa tapauksissa editoinnilla tuotetaan geenimuotoja, joita voi löytää myös luonnosta.

EU:n tuomioistuin päätti heinäkuussa 2018, että geenieditoidut lajikkeet tulkitaan lainsäädännössä GM-lajikkeiksi, eli niiltä edellytetään EU:ssa samanlaista riskinarviointia kuin siirtogeenisiltä lajikkeilta.

Tiedeyhteisölle päätös oli pettymys, sillä eurooppalaiset kasvinjalostajat eivät voi soveltaa geenisaksimenetelmää. Yhdysvalloissa geenieditointi lasketaan perinteiseksi kasvinjalostukseksi.

Uusia ja uusvanhoja kasveja ja menetelmiä

Suomessa on paljon peltoalaa, joka soveltuu uusien ja uusvanhojen viljelykasvien, kuten härkäpavun ja erikoiskasvien, kuten kuminan viljelyyn. Valkuaiskasvituotannon vahvistamista tutkitaan esimerkiksi Luken vetämässä ScenoProt-hankkeessa.

− Kasvistuotteiden tarve kasvaa, mutta monipuolinen elintarviketuotanto on Suomelle paras ratkaisu. Esimerkiksi suomalainen maitotalous voi olla maailman kestävin, Buchert arvioi.

Hän näkee elintarvikealalla paljon vientimahdollisuuksia ja potentiaalia kestävään tuotantoon, mutta ne pitää tuotteistaa. Myös uusvanhoista menetelmistä, kuten fermentoinnista löytyy uusia sovellusmahdollisuuksia.

− Tutkimus ei saa jämähtää paikoilleen, vaan pitää katsoa 10−15 vuoden päähän. Jos ei ole tutkimusta, ei ole uutta liiketoimintaakaan, Buchert tähdentää.

Hän kehuu, että yhteistyö on Suomessa erittäin vahvaa koko elintarvikealalla. Siinä ovat mukana yliopistot, ammattikorkeakoulut, tutkimuslaitokset ja yritykset, mutta tutkimusrahoitus kaipaa kohentamista.

Tulevaisuuden maatalous hiilibisnestä

Tällä hetkellä selvitetään muun muassa sitä, miten maaperän hiilensidontakykyä voidaan parantaa esimerkiksi turvepelloilla ja lannan käsittelyä kehittää niin, että siitä saadaan kaikki hyvät ainesosat talteen ja kiertoon.

− Tulevaisuudessa maatalous tulee olemaan hiilibisnestä, josta saadaan myös tulovirtaa. Silloin voi olla pelkästään hiilensidontaan valjastettuja peltoja tai samalla alalla voi kasvaa nurmea ja puita, Buchert uskoo.

Hiilineutraali ruuantuotanto on saavutettavissa jollakin aikavälissä, mutta sitä ennen tarvitaan tutkimusta.

− Alkutuotanto pitää saada bisnesmoodiin, ja koko elintarvikeketjun jalostusarvoa pitää nostaa.

Buchert harmittelee, että Suomesta puuttuu elintarvikelisäaineita jalostava teollisuus.

− Metsä- ja maatalouden sivuvirroista on saatavissa myös erilaisia komponentteja, kuten ravintokuituja ja luonnollisia väriaineita. Esimerkiksi tomaatin, omenan ja perunan kuoriainekset ovat mielenkiintoisia sivuvirtoja ruoka- ja pakkausteollisuuden kannalta, Buchert vakuuttaa.

Sinisessä biotaloudessa on potentiaalia

Tulevaisuudessa erilaiset sivuvirrat pitää hyödyntää tehokkaasti, oli kyseessä puu-, kasvis-, kala- tai siipikarjaraaka-aine.

− Suomen pitäisi tällä vesimäärällä ja -osaamisella tuottaa kotimaista kalaa kuluttajien kysyntää vastaavasti ja hyödyntää myös sivuvirrat tehokkaasti. Sinisessä biotaloudessa on paljon potentiaalia, Buchert sanoo.

Ylipäätään bio- ja kiertotalous ovat Suomelle iso mahdollisuus, jota ei kannata haaskata.

− Meillä on korkea teknologinen osaaminen, prosessiosaamista, hyvä yhteistyökyky ja paljon luonnonvaroja, mistä ammentaa.

Suomen pitäisi pystyä hyödyntämään luonnonvarojaan entistä paremmin ja saada niistä tuloja, työllisyyttä, terveyttä ja hyvinvointia.

− Pelkkä talous edellä ei voi kuitenkaan mennä eteenpäin, vaan tarvitaan kestävyyden ja talouden tasapaino.

1 300 työntekijän tutkimus- ja asiantuntijaorganisaatio

  • Luonnonvarakeskus (Luke) tekee työtä luonnonvarojen kestävän käytön ja biotalouden edistämiseksi.
  • Lukella on 25 toimipaikkaa aina Inarista etelään saakka. Päätoimipaikka sijaitsee Viikissä Helsingin yliopiston ja Ruokaviraston naapurissa.
  • Luken noin 1 300 työntekijästä 700 on tutkijoita.
  • Luken visioon saada Suomen arvokkaat luonnonvarat tuottamaan hyvinvointia ja kasvua.
  • Tutkimuksen painopisteitä ovat pohjoinen vihreä talous, innovatiivinen elintarvikeketju, sininen biotalous sekä kestävä luonnonvaratalous.

Tutkimusylijohtajasta pääjohtajaksi

Valtioneuvosto nimitti Luonnonvarakeskuksen pääjohtajan virkaan tekniikan tohtori Johanna Buchertin viime vuonna. Hänen viisivuotinen pääjohtajakautensa alkoi 10.9.2018. Sitä ennen Buchert työskenteli Luken tutkimusylijohtajana elokuusta 2015 alkaen.

Buchert on työskennellyt pitkään monissa eri tehtävissä Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy:ssä ennen siirtymistään Luken tutkimusylijohtajaksi.

Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalaan kuuluvan Luken pääjohtaja vastaa tutkimuslaitoksen toiminnasta ja kilpailukyvystä, laitoksen kansainvälisen toiminnan vahvistamisesta ja toiminnan vaikuttavuudesta. Lähivuosien tavoitteena on vahvistaa Luken rahoituspohjaa ja osaamista niin, että tutkimuslaitoksen toiminta kehittyy ja toimintaedellytykset säilyvät hyvinä.

Johanna Buchert on opiskellut kemiantekniikkaa teknillisessä korkeakoulussa (nykyisin osa Aalto-yliopistoa) ja kiinnostunut kollegansa, tutkimusprofessori Kaisa Poutasen innoittamana elintarviketutkimuksesta, ruuan rakenteesta ja makuominaisuuksista. Buchert arvioi, että kemian opinnot antoivat hyvän pohjan ymmärtää elintarviketuotannon lainalaisuuksia.