Ovatko hyönteiset tulevaisuuden superfoodia?

Hyönteisten terveysvaikutuksien systemaattinen tutkimus on vasta alkamassa, mutta lupaavia tuloksia on jo saatu.

Hyönteiset tulivat suurella kohulla osaksi suomalaista ruokavaliota kaksi vuotta sitten, kun Suomi muutti EU:n uuselintarvikeasetuksen tulkintaa siten, että kokonaisten ruokahyönteisten myynti elintarvikkeiksi tuli mahdolliseksi. Hyönteiselintarvikkeet saatiin muutamassa kuukaudessa hyllyyn. Pian markkinoilla oli kymmenkunta uutta hyönteistuotetta valtakunnallisessa jakelussa suurten päivittäistavaraketjujen kautta.

Alkuinnostuksen ja kohun jälkeen ala on hiljentynyt huomattavasti. Kuluttajat eivät olleetkaan valmiita ottamaan markettien hyönteiselintarvikkeita osaksi jokapäiväisiä ostoksiaan. Vaikka sirkka on maultaan neutraali ja sitä sisältävät elintarvikkeet eivät makunsa tai ulkonäkönsä suhteen juuri poikkea muista vastaavista elintarvikkeista, hinta on usein korkeampi.

Hyönteiset voisivat olla terveellinen vaihtoehto lihalle, mutta massakasvatettujen hyönteisten tuotanto- ja prosessointimenetelmien vaikutuksista elintarvikkeiden ravintokoostumukseen ja terveellisyyteen tarvitaan lisää tutkimustietoa. Kuva: Pertti Marnila

Länsimaissa hyönteisruoka on niin uusi asia, ettei ravitsemustieteellinen tutkimus ole toistaiseksi ennättänyt juuri koostumusanalyysejä pidemmälle. Kliinisiä tutkimuksia on tehty vasta muutama, mutta lupaavia tuloksia on saatu. Kuluttajalla olisi hyviä syitä käyttää hyönteisiä sisältäviä elintarvikkeita, vaikka ne toistaiseksi maksaisivat enemmän kuin tavanomaiset liharuuat.

Kitiini voi alentaa tulehdusta

Esimerkiksi arvostetussa Nature -tiedelehdessä julkaistussa Wisconsin-Madisonin yliopistossa tehdyssä kaksoissokkotutkimuksessa¹ terveet koehenkilöt söivät 14 päivän ajan 25 grammaa trooppisesta kotisirkasta (Gryllodes sigillatus) tehtyä jauhetta. Sirkkajauhe tuki suoliston probioottibakteerien (Bifidobacterium animalis) kasvua: kahden viikon aikana niiden määrä viisinkertaistui.

Kirjoittajat olettivat, että tärkeä osatekijä muutoksessa olisi hyönteisten kuoren kitiini, joka on liukenematonta kuitua. Vielä ei tiedetä kunnolla, missä määrin kitiini pilkkoutuu ihmisen suolistossa. Kitiinistä entsymaattisesti pilkotuilla kito-oligosakkarideilla oli Turun yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa² koeputkiolosuhteissa lievä, mutta selvä laktobasillien kasvua edistävä ja kolibakteerien kasvua estävä vaikutus.

Aktiiviset antioksidantit

Viime kesänä huomiota herätti Teramon yliopiston professorin Carla Di Mattian ryhmän tutkimus³, jossa havaittiin monien syötävien hyönteisten, mukaan lukien jauhomadot ja sirkat, sisältävän huomattavia pitoisuuksia antioksidantteja. Hyönteisten vesiuutteiden polyfenoli-indeksi ja kyky estää hapettumista koeputkessa oli osalla lajeista lähes appelsiinimehun luokkaa.

Hyönteisten terveysvaikutuksien systemaattinen tutkimus on vasta alkamassa, vaikka niitä on syöty aina ja ne ovat nytkin osa yli kahden miljardin ihmisen ruokavaliota. Harvalukuisista tutkimuksista on kuitenkin saatu lupaavia tuloksia. Niiden perusteella on lupa olettaa, että osa ruokahyönteisistä voi hyvinkin olla tulevaisuuden superfoodia.

Laadukkaita rasvoja ja proteiinia

Hyönteiset sisältävät usein runsaasti monityydyttymättömiä rasvahappoja, ja rasvahappokoostumus on varsin tasapainoinen. Sirkoilla ja jauhomadoilla monityydyttymättömistä suurin osa on omega-6-rasvahappoja.  Heinäsirkoissa on myös korkeita omega-3-rasvahappopitoisuuksia. Hyönteisten rasvakoostumus on useimmilla lajeilla terveellinen, ja siihen voidaan vaikuttaa ruokinnalla lisäämällä hyönteisten rehuun haluttujen rasvahappojen lähteitä.

Hyönteiset ovat ravintotiheitä ja sopivat täydentämään kasvispainotteista ruokavaliota. Niistä voitaisiin valmistaa tulevaisuuden superfoodia kestävästi. Kuva: Pertti Marnila

Hyönteisten proteiini sisältää muiden eläinvalkuaisten tapaan riittävän määrän kaikkia ihmiselle tärkeitä aminohappoja. Välttämättömistä aminohapoista lähes kaikissa hyönteisissä esiintyy leusiinia, fenyylialaniinia ja metioniinia. Osasta hyönteisiä valkuainen sisältää suhteellisen paljon tryptofaania, lysiiniä ja treoniinia, joiden saanti voi jäädä niukanlaiseksi vain tavallisia kasviksia ja viljoja käytettäessä⁴.

Århusin yliopistossa professori Mette Hansenin ryhmän tutkimuksessa⁵ verrattiin aminohappojen imeytymistä koehenkilöiden vereen ajan funktiona, kun he joivat herasta, soijasta tai jauhomadon sukulaisesta kanatunkkarista (Alphitobius diaperinus) tehtyjä proteiinijuomia. Tehokkaimmin vereen siirtyivät heran aminohapot. Hyönteis- ja soijaproteiineista ne imeytyivät yhtä hyvin. Hyönteisproteiini aiheutti kuitenkin merkittävästi alemman insuliinivasteen kuin hera tai soija, mikä auttaa ylläpitämään tasaista verensokeria.

Vaikka ihmisillä tutkimusta on tehty vasta vähän, koe-eläintutkimuksissa hyönteisvalkuaisten sulavuus on ollut hyvin vertailukelpoinen muiden eläinvalkuaisten kanssa. Tutkimuksia on tehty enimmäkseen tuotantoeläimillä, joita on ruokittu rehuksi kasvatetuilla hyönteisillä, kuten jauhomadoilla tai mustasotilaskärpäsen (Hermetia illucens) toukilla.

Taulukko: Yleisten ruokahyönteisten koostumus

KotisirkkaJauhomato
(A. domesticus)(T. molitor)
Kuiva-aine g / 100 g tuorepainoa32,4 ± 6,941 ± 15,3
Kcal / 100g153, ± 17,9306 ± 176
Raakaproteiini g15,6 ± 8,120,9 ± 9,5
Rasva g4,6 ± 2,114,7 ± 8,3
Kuitu g6,2±0,92,6 ± 0,1
Tuhka g1,5±0,11,5 ± 0,8
Osuus % rasvasta
SFA37,3 ± 0,325,3 ± 0,6
MUFA31,5 ± 1,242,3 ± 0,1
PUFA29,8 ± 1,031,4 ± 0,1
Omega-30,8 ± 0,041,6 ± 0,04
Omega-628,8 ± 1,029,7 ± 0,8

Syötävien lajien kirjo laaja

Maailmassa syödään noin 2 000 hyönteislajia, joiden koostumus ja ravintoarvot poikkeavat toisistaan suuresti riippuen lajista ja elinympäristöstä. Vaikka EU:ssa saa tällä hetkellä markkinoida syötäviksi kahdeksaa hyönteislajia, Suomessa tuotetaan ruuaksi pääasiassa kotisirkkaa ja jonkin verran jauhopukin toukkaa eli jauhomatoa (Tenebrio molitor). Hunajatuottajat ovat syöneet kesymehiläisen (Apis mellifera) kuhnurien toukkia, joita syntyy ylimääriä muun tuotannon ohessa. Nämä hyönteislajit sisältävät paljon rasvaa, proteiinia ja tyydyttävästi erilaisia hivenaineita. Peruskoostumus ja tärkeimpiä hivenaineita on esitetty taulukossa.

Suomessa hyönteisten alkutuotanto aloitettiin yli 50 yrityksessä, joista suurin osa on kotisirkan (Acheta domesticus) kasvattajia. Tekniikka ei ole kuitenkaan vielä valmis suurtuotantoon. Muutamat tuottajat ovat lopettaneet, ja monet ponnistelevat kehittääkseen ratkaisuja tuotannon käsityövaltaisuuteen.

Hyönteisruuilla on oma uskollinen käyttäjäkuntansa, joka eettisistä, eläinsuojelullisista ja ympäristösyistä suosii minikarjasta tehtyjä ruokia. Hyönteisiä tuotetaan Suomessa ekotehokkaasti ja ilmastolle ystävällisesti. Monet kasvisruokavaliota noudattavat kuluttajat hyväksyvät myös hyönteiset ruokalistalleen. Hyönteiset vastaavat aminohappo- ja mikroravinnekoostumuksiltaan muita lihatuotteita ja voivat näin korvata ruokavalioissa perinteisiä lihatuotteita.

Viitteet:

¹Stull VJ. 2018. Impact of Edible Cricket Consumption on Gut Microbiota in Healthy Adults, a Double-blind, Randomized Crossover Trial. Scientific reports. 2018;8(1):10762. doi: 10.1038/s41598-018-29032-2. Saatavissa: https://www.nature.com/articles/s41598-018-29032-2.pdf

² Selenius O. ym. 2018. Effect of Chitin and Chitooligosaccharide on In vitro Growth of Lactobacillus rhamnosus GG and Escherichia coli TG. Applied Food Biotechnology, 5(3):163−172.

³ Di Mattia C. ym. 2019. Antioxidant Activities in vitro of Water and Liposoluble Extracts Obtained by Different Species of Edible Insects and Invertebrates. Frontiers in Nutrition, 6:106. doi: 10.3389/fnut.2019.00106. eCollection.

⁴ Korpela J. 2017. Hyönteisistä ravitsevaa ruokaa. Ss. 13−14. Hyönteiset ruokaketjussa 2015−2017 Loppuraportti. Toim. Korpela, J. ja Siljander-Rasi, H., Turun yliopisto. Saatavissa: http://www.utu.fi/fi/yksikot/fff/palvelut/kehitysprojektit/hyonteiset/Documents/Hy%C3%B6nteiset%20ruokaketjussa%20loppuraportti%20(julkinen).pdf

⁵ Vangsoe MT. ym. 2018. Ingestion of Insect Protein Isolate Enhances Blood Amino Acid Concentrations Similar to Soy Protein in A Human Trial. Nutrients. 2018; 10(10). pii: E1357. doi: 10.3390/nu10101357.

*************************************************