Resurssiviisas ruokaketju on kannattava

Kiertotalous mahdollistaa kestävän taloudellisen kasvun. Luonnonvarojen kulutusta optimoidaan ja tuotantoketjuja, kulutusmalleja ja teollisia järjestelmiä uudistetaan. Kiertotalous on myös resurssiviisautta alkutuotannon sivuvirroista elintarviketeollisuuden toisiotuotteisiin ja ruokahävikin minimointiin asti.

Elintarvikejäte on huomattava ongelma Euroopassa. Euroopan komission vuonna 2015 esittelemä kiertotalouspaketti¹ sisältää jätehuollon tavoitteiden tärkeysjärjestyksen, joka oheisessa kuvassa on mukailtu ruokahävikin arvojärjestystä kuvaavaksi.

Kuvion jokaista askelmaa, jätteen synnyn ehkäisystä sen loppusijoitusvaihtoehtoihin, sivuttiin Raumalla 24. huhtikuuta järjestetyssä Kiertotaloustori-tilaisuudessa. Kiertotaloustorin aihepiirit antoivat esimerkkeinä edustavan kattauksen lounaissuomalaisen elintarvikesektorin toimintaan resurssiviisaan ruokaketjun näkökulmasta.

Kuluttaja avainasemassa kierrättämisessä

Tavallinen kuluttaja on avainasemassa ruokajätteen kierrättämisessä. Biojäte on nopeasti pilaantuvana hankala käsiteltävä. Ravinteiden kierrättäminen olisi mahdollista kompostoimalla, mutta toimivan keruujärjestelmän puuttuessa biojäte päätyy sekajätteeseen synnyttäen lähinnä kansantaloudellisia tappioita ja ilmakehään vapautuvaa biokaasua.

Kaikista jätteen syntyyn liittyvistä kuluista 90 prosenttia on muuta kuin itse jätteen hävittämiskuluja. Yritykset ja julkiset toimijat joutuvat yhä useammin ottamaan resurssitehokkuuden entistä tärkeämmäksi osaksi toimintaansa. Viime vuosina Suomeen on alkanut ilahduttavasti kehittyä organisoitunutta toimintaa kiertotalouden edistämiseksi laajasti eri aloilla.

Rauman iltapäivässä liikuttiin jätehierarkian ylimmällä arvojärjestysaskelmalla. Moniin arvojärjestysaskelmiin liittyy edelleen runsaasti lainsäädännöllistä työtä, ja esimerkit antavat vielä odotuttaa Suomessa itseään. Euroopan komissiossa harmonisoidaan parhaillaan ruuan uudelleenjakeluun ja rehukäyttöön liittyviä ohjeistuksia. Nähtäväksi jää, millä aikavälillä Suomessa saadaan jätteen polttamisen osuus jätteenkäsittelyn vaihtoehtona häivytettyä ja nykyiset jätteet yritysten toisiotuotteina edelleen kiertoon. Kaikkeen toimintaan on liityttävä liiketoiminnallinen kannattavuus.

Kiertotalousosaaminen pitää varmistaa

Kiertotalousosaaminen, imago ja asenteet kulkevat käsi kädessä tänä päivänä julkistoimijoiden ja yritysten strategioissa. Vuoden 2015 kaikkia maita koskeva kestävän kehityksen toimintaohjelma, Agenda2030, on alkanut realisoitua Suomessa muun muassa kestävän kehityksen julkisina yhteiskuntasitoumuksina. Niitä solmivat niin yksityishenkilöt, yhteiskunnalliset toimijat, yritykset, kunnat, järjestöt, hallinto, oppilaitokset ja paikalliset toimijat.

Prizztech Oy:n asiantuntijan Tuula Raukolan esittelemässä toimintakonseptissa yrityksille tarjotaan konsultoivaa apua esimerkiksi julkituotujen yhteiskuntasitoumusten (sitoumus2050.fi -verkkopalvelu) toimeenpanossa. Yhä useammin myös kunnat ovat osallistuneet yhteiskuntasitoumuksiin. Konkreettisina julkisina lupauksina nämä ovat ehkä helpommin saavutettavissa.

Nopea herääminen luonnonvarojen vähentymiseen ja ilmastonmuutokseen on johtanut koulutuksellisiin tarpeisiin. Työtä Suomessa on aloitettu muun muassa Sitran tukemina koulutushankkeina eri koulutusasteilla. Yritysten henkilöstön kouluttamistarpeita on kartoitettu ekologisessa kestävyydessä ja kiertotaloudessa. Paikallisesti tarvitaan toimijoita, jotka pystyvät organisoimaan koulutusta ja täydentämään elintarvikealan nykyisen henkilöstön osaamista.

Pakkaukset ovat asian ytimessä

Pyhäjärvi-instituutti, Satafood Kehittämisyhdistys ja Turun yliopiston funktionaalisten elintarvikkeiden kehittämiskeskus järjestivät yhteisessä Innotori -hankkeessaan elintarvikeyrityksille pakkausalan työpajan lokakuussa 2016. Oltiin asian ytimessä: elintarvikepakkauksiin ja pakkaamattomuuteen kietoutuu merkittävä osa ruokaketjun resurssiviisautta. Puolitoista vuotta Innotorin pakkaustyöpajan jälkeen palattiin kiertotalousteeman ympärille Raumalle, ja pakkauksista puhuttiin jälleen.

Yliopistonlehtori Hanna Koivula Helsingin yliopistosta toi esiin pakkaamisen ongelman monisyisen vyyhdin: ruokahävikin minimoinnissa oikeankokoinen ja oikeanlainen pakkaaminen on oleellista. Pakkaamattomuus voi johtaa ruokahävikkiin ruokatavaran pilaantuessa. Tässä kohdin liikutaan ruokahävikin arvojärjestyksen ylimmällä askelmalla.

Elintarvikepakkauksissa muovit ovat jo pitkään olleet kuuma puheenaihe. Tuotteen hiilijalanjäljen laskemisessa pakkauksen osuus on pieni, mutta pakkaukseen liittyy hävityksen tai kierrätettävyyden ongelma. Materiaalit ja yritysyhteistyö ratkaisevat. Logistiset ratkaisut määrittelevät osaltaan pakkauksen kierrätyksen tehokkuutta, kuten styrox-jätteen keräilyyn ja prosessointiin erikoistuneen PS Processing Oy:n hallituksen puheenjohtajan Santeri Salon kertoma esimerkki osoitti. PS Processing Oy:llä on eri jätealan toimijoiden kanssa luotu kattava verkosto, jonka tarjoaman yhteistyön avulla styroksin keruuauto liikkuu ja koneellisesti rouhittu, lähinnä kalalaatikoista peräisin oleva styrox-materiaali päätyy strategisesti sijoiteltuihin koontipisteisiin eri puolille Suomea. Paalattuna materiaali uusiokäytetään.

Sivuvirtamarkkinoiden merkitys kasvaa

Kuluttaja määrittelee myös elintarviketeollisuuden sivuvirtoja, niiden syntyä ja kierrätettävyyttä. HKScan Oy:n tutkimus- ja kehityspäällikkö Mika Tuomola valotti asiaa Rauman seminaarissa. Valtaosa eläimestä ei itse asiassa päädy suomalaisen kaupan lihatiskiin, vaan ruhojen osat päätyvät kymmenien eri valmisteiden osiksi. Suomalaisille kuluttajille kelpaamattomat osat tulevat ehkä myyntiin aasialaisilla ruokamarkkinoilla.

Kuluttajan asenne ratkaisee: sorkka tai kanankoipi putoaa ruokajätehierarkiakuviossa askelta alemmas, mutta ei kokonaan rehu- tai uusiokäyttöaskelmalle. Sivuvirroista on tulossa entistä merkittävämpi markkinoiden osa. Eläinperäisten ainesosien käytön ja materiaalitehokkuuden kannalta joudutaan punnitsemaan aineen ominaisuudet, käyttöturvallisuus ja hinta.

Tutkimuksen ja tuotekehityksen merkitys elintarviketeollisuuden eri aloilla kasvaa entisestään alati voimistuvan materiaalitehokkuusajattelun myötä. Toivottavasti työn rahoitus ja alan koulutus varmistetaan myös poliittisella tasolla.

¹COM (The European Commission) 2015. Closing the loop − An EU action plan for the Circular Economy COM2015/06149, Brussels.