Ryhmissä toteutettavalla elämäntapaohjauksella merkittäviä tuloksia terveyteen

Tyypin 2 diabetes on maailmanlaajuinen ongelma, joka koskettaa myös monia suomalaisia. Suomessa on yli 500 000 diabeetikkoa, joista yli 80 prosenttia sairastaa tyypin 2 diabetesta. Tyypin 2 diabeteksen riskiin vaikuttavat perimä, elintavat sekä ympäristötekijät. Tyypin 2 diabetekselle altistavia perintötekijöitä eli geenivariantteja tunnetaan jo yli 400, jotka selittävät noin 20 prosenttia tämän sairauden riskistä. Yksittäisten geenivarianttien merkitys on kuitenkin pieni.

Suurin yksittäinen tyypin 2 diabetekselle altistava tekijä on ylipaino. Suomessa on noin 2,5 miljoonaa ylipainoista aikuista (painoindeksi yli 25 kg/m²), ja neljäsosa aikuisista on lihavia (painoindeksi yli 30 kg/m²). Ylipainon lisäksi epäterveellinen ruokavalio ja vähäinen liikunta lisäävät riskiä sairastua tyypin 2 diabetekseen. Ruokavaliotekijöistä etenkin runsas kovan rasvan ja vähäinen pehmeän rasvan ja ravintokuidun saanti lisäävät riskiä sairastua tyypin 2 diabetekseen.

Voiko elämäntapaohjauksella kumota riskigeenit?

Tyypin 2 diabeteksen ehkäisytutkimuksia on toteutettu useita ympäri maailmaa, ja niiden tulokset ovat olleet rohkaisevia. On osoitettu, että tyypin 2 diabetesta voidaan ehkäistä tehokkaasti elämäntavoilla. Tämä edellyttää, että riskihenkilöt tunnistetaan, ja he saavat tarvitsemaansa ohjausta elämäntapojen muutokseen.

Aiemmissa tutkimuksissa ei ole selvitetty, voidaanko tyypin 2 diabetesta ehkäistä yhtä tehokkaasti elämäntavoilla henkilöillä, joilla on suuri perinnöllinen riski sairastua tyypin 2 diabetekseen kuin henkilöillä, joilla perinnöllinen riski sairastumiseen on pieni. Itä-Suomen yliopistossa on meneillään tyypin 2 diabeteksen ehkäisytutkimus T2D-GENE, jossa etsitään vastausta tähän kysymykseen.

Tutkimus on alkanut vuonna 2016, ja se saadaan päätökseen vuoden 2021 loppuun mennessä.

Kaikki tutkittavat ovat miehiä, ja heidät on kutsuttu yli kymmenentuhatta miestä käsittävästä Metabolinen oireyhtymä miehillä -tutkimuksesta. Tällaista tutkimusta ei olisi mahdollista tehdä ilman vastaavanlaista lähdeaineistoa, mikä tekee tutkimuksesta maailmanlaajuisestikin täysin ainutlaatuisen. Iältään tutkittavat ovat tutkimuksen alkaessa 50–75-vuotiaita.

Tutkimuksessa elämäntapaohjausta saa yli 600 miestä. Suunnilleen yhtä suurta joukkoa seurataan vertailuryhmänä, joka ei saa elämäntapaohjausta. Puolella osallistujista on suuri perinnöllinen riski sairastua tyypin 2 diabetekseen ja puolella perinnöllinen riski on pieni. Tutkimukseen pääsyn kriteerinä oli matalan tai korkean geneettisen riskin lisäksi ylipaino ja hieman koholla oleva plasman paastosokeripitoisuus.

Tutkimus toteutetaan hyvien tutkimusperiaatteiden mukaisesti kaksoissokkoutettuna. Tutkimushenkilöt ja heitä ohjaavat tutkijat ja laboratoriohenkilöstö eivät tiedä, kumpaan perinnöllisen riskin ryhmään kukin tutkittava kuuluu. Koodi avataan vasta, kun kaikki tutkittavat ovat saaneet kolmivuotisen tutkimuksensa päätökseen.

Ryhmätapaamisista motivaatiota verkkotutkimukseen

Elämäntapaohjaus toteutetaan ryhmätapaamisissa ja tutkimuksen verkkosivuston välityksellä. Näin selvitetään, voidaanko hieman kevennetyllä ja vähemmän henkilöresursseja vaativalla lähestymistavalla ehkäistä tyypin 2 diabetesta yhtä tehokkaasti kuin yksilöohjauksella. Terveydenhuollon resurssit eivät riitä kaikkien riskissä olevin lähiohjaukseen.

Ryhmätapaamisia on ollut ensimmäisen tutkimusvuoden aikana kolmesta viiteen ja sen jälkeen vuosittain. Kaksi ryhmätapaamista on keskittynyt painonhallintaan liittyviin asioihin. Niihin on kutsuttu ensisijaisesti henkilöt, joiden painoindeksi oli yli 28 kg/m².

Tutkimussivustolla tutkittaville jaetaan kuukausittain ruokavalioon ja liikuntaan liittyvää materiaalia. Tutkittavat täyttävät siellä myös kuitu-, suola- ja rasvatestejä sekä syömiskäyttäytymiskyselyjä. Lisäksi he seuraavat painoaan ja viikoittaisia liikuntakertoja. Sivustolla on myös keskustelupalsta ja toisen ja kolmannen vuoden aikana välitehtäviä, joiden avulla muistutellaan mieleen keskeisimpiä ravitsemusasioita. Materiaalit lähetetään postitse niille, jotka eivät käytä internetiä.

Ruokavalio-ohjaus perustuu valtakunnallisiin ja pohjoismaisiin ravitsemussuosituksiin. Pääpaino on hiilihydraattien ja rasvan laadussa. Hiilihydraattien lähteinä suositaan kasviksia, hedelmiä ja marjoja sekä täysjyväviljatuotteita. Rasvojen lähteinä suositaan pehmeitä rasvoja. Tutkittavat täyttävät neljän päivän ruokapäiväkirjan viisi kertaa tutkimuksen aikana, ja he saavat ruokapäiväkirjalaskelmistaan henkilökohtaista kirjallista palautetta.

Ravitsemusohjauksen lisäksi tutkittavia kannustetaan liikkumaan hieman hengästyttävää ja hikoiluttavaa kävelyä vastaavalla teholla vähintään viisi kertaa viikossa puoli tuntia kerrallaan.

Tutkittavat käyvät laboratoriomittauksissa, joissa tehdään muun muassa kahden tunnin sokerirasituskoe, tutkimuksen alussa sekä kahden ja kolmen vuoden kohdalla. He saavat palautetta myös laboratoriokokeiden tuloksista.

Elämäntapamuutokset onnistuvat tutkimuksessa

Tähän mennessä noin puolet tutkittavista on saanut 3-vuotisen tutkimuksen päätökseen, ja suurin osa on ehtinyt käydä toisen vuoden tutkimuskäynnillä. Meneillään olevan tutkimuksen tuloksista ei voi vielä kertoa, mutta siitä on julkaistu jo useampia pro gradu -tutkielmia. Niiden tulokset ovat olleet lupaavia ja mielenkiintoisia.

Tulosten mukaan tutkittavat ovat onnistuneet lisäämään ruokavaliossaan kuidun määrää ja parantamaan rasvan laatua. Etenkin pehmeän rasvan lisääminen on onnistunut hyvin. Myös C-vitamiinin saanti näyttää lisääntyneen, mikä viittaa siihen, että myös kasvisten, hedelmien ja marjojen käyttö on lisääntynyt. Kiloja on karissut etenkin vyötäröltä, vaikka kyse ei ole laihdutustutkimuksesta. Säännöllinen painonseuranta näyttäisi tulosten mukaan edesauttavan painonlaskua.

Osa tutkittavista on ihmetellyt, kuinka helposti elämäntapamuutokset ovat onnistuneet. Koko ruokavaliota ei ole tarvinnut laittaa remonttiin. Esimerkiksi leipiä on vaihdettu runsaskuituisemmiksi, levitteitä pehmeämpiin ja juustoja kevyemmiksi. Kasvikset ovat pikkuhiljaa vallanneet isomman lohkon lautaselta ja maistuneet myös leivän päällä. Sydänmerkki on auttanut tekemään hyviä valintoja.

Tutkittavat ovat kiittäneet, että tutkimuksessa ei ole jaettu kieltolistoja. Laihdutus on ollut sivuroolissa ja tapahtunut ruokavalion laadullisten muutosten ohessa.

Tukea ja tietoa syömiskäyttäytymiseen

Yksi pro gradu -tutkielmien suosikkiaiheista on ollut syömiskäyttäytyminen. Sitä on tutkittu hyvin vähän 50–75-vuotiailla miehillä. Aineistosta onkin tekeillä myös kaksi väitöskirjaa syömiskäyttäytymisestä. Syömiskäyttäytymiseen liittyy monenlaisia syömisen ja ruuan valinnan tekijöitä.

Tutkimusaineistoa tarkasteltaessa on huomattu, että tutkimuksen aikana syömisen tietoinen rajoittaminen on lisääntynyt ja tunnesyöminen ja kontrolloimaton syöminen ovat vähentyneet. Tutkimusaineistossa tunnesyöminen on lähtökohtaisesti ollut vähäisempää kuin naisvaltaisissa aineistoissa. Erilaisten syömiskäyttäytymispiirteiden tunnistaminen ja ymmärrys niiden vaikutuksista ruokavalintoihin on tärkeää. Tiedon karttuessa osataan ottaa huomioon entistä paremmin syömiskäyttäytymisen yksilölliset tarpeet.

Myös puolisot ovat olleet tervetulleita tutkimuksen ryhmäkäynneille. Osa miehistä kertoo syövänsä, mitä vaimo lautaselle laittaa. Siksi on tärkeää, että vinkit tavoittavat ruuanlaitosta huolehtivat puolisot. Osa tutkittavista on kertonut innostuneensa ruuanlaitosta myös itse projektin aikana, mutta tutkimusjoukossa on myös ruuanlaiton konkareita ja ammattilaisia.

Lähtötilanteen tarkastelussa liikuntatottumuksia enemmän parannettavaa on ollut ruokavalinnoissa. Yksi tutkittava ihmettelikin ryhmätapaamisessa ääneen, että tähän ikään saakka piti elää oppiakseen syömään. On hienoa huomata, että keski-iän jälkeenkään ei näytä olevan liian myöhäistä muuttaa tottumuksia.

Juttu on osa Lihavuus-juttusarjaa. Ylipaino on maailmanlaajuisesti suurimpia ruokaan liittyviä ongelmia.