Ravitsemussuositusten mukaan lisätyn sokerin osuus päivittäisestä energiansaannista tulisi olla korkeintaan 10 prosenttia, mikä vastaa noin 20 sokeripalaa.Kuva: Pirjo Huhtakangas
Ravitsemus & TerveysKatri Suhonen

Makeuttajat – hyödyksi vai vaaraksi elimistölle?

Elintarvikkeissa käytetään makeuttajia monien syiden vuoksi. Ne vaikuttavat tuotteen makuun, ulkonäköön, koostumukseen, rakenteeseen, säilyvyyteen ja energiasisältöön. Tavallisen sokerin lisäksi valikoimissa on nykyisin lukuisia muitakin makeuttajia.

Yleisin makeuttaja on sokeri eli sakkaroosi. Sokeria muodostuu kaikissa vihreissä kasviksissa vedestä ja hiilidioksidista auringonvalon vaikutuksesta, mutta sokerijuurikkaat ja -ruo’ot ovat ainoita kasveja, joissa on niin paljon sokeria, että sen talteenotto on kannattavaa. Sokeri on kohtalaisen energiapitoinen ruoka-aine, ja sen runsas saanti voi altistaa painonnousulle ja ruokavalion ”köyhtymiselle”, sillä siinä ei ole välttämättömiä suojaravintoaineita. Diabeetikoilla runsas sokerin saanti heikentää sairauden hoitotasapainoa. Sokerilla on epäsuotuisia vaikutuksia myös hammasterveyteen, sillä se lisää karieksen riskiä.

Ravitsemussuositusten mukaan lisätyn sokerin osuus päivittäisestä energiansaannista tulisi olla korkeintaan 10 prosenttia, mikä vastaa noin 20 sokeripalaa. Sokerin käyttömahdollisuudet elintarviketeollisuudessa ovat hyvin moninaiset, mutta terveyden näkökulmasta sen runsaaseen käyttöön liittyy ongelmia.

Erilaisten sokereiden osuus kauppojen valikoimissa on kasvanut – on muscovado-, intiaani-, kookos- ja ruokokidesokereita sekä erilaisia siirappeja. Niin sanotut tummat sokerit ovat ruokosokerista valmistettuja sokereita, joita on puhdistettu valkoista sokeria vähemmän. Näillä tuotteilla voi olla omat käyttökohteensa leivonnaisten tai juomien makeuttamisessa niiden aromikkaan maun vuoksi, mutta terveyden ja ravintoaineiden näkökulmasta elimistö suhtautuu niihin pääasiassa samoin kuin puhdistettuun sokeriin. Käytännössä nekin ovat puhdasta energiaa. Tummia sokereita ja siirappeja saatetaan tosin käyttää hieman vähemmän niiden voimakkaamman maun vuoksi, jolloin niistä saatava energiamäärä voi jäädä tavanomaista sokeria pienemmäksi.

Sokerien tavoin hunaja on niin sanottu luonnollinen makeuttaja. Se on 25 prosenttia makeampaa ja hieman vähäenergisempää kuin tavallinen sokeri. Hiilihydraattien lisäksi se sisältää hieman proteiineja, vitamiineja, mineraaleja sekä orgaanisia happoja.

Hunajalla on todettu olevan antibakteerisia vaikutuksia, ja sitä käytetään muun muassa haavanhoidossa ulkoisesti. Sisäisesti nautittuna hunajalla väitetään olevan myös antioksidanttisia ja tulehdusta hillitseviä vaikutuksia, mutta lisätutkimuksia hunajan terveyshyödyistä kaivataan. Hunajan käyttöä ei suositella alle 1-vuotiaille botulismiriskin vuoksi. Runsaasti käytettynä hunajaan voi liittyä samoja haittoja kuin sokerinkin käyttöön.

Keinomakeuttajat – uhka vai mahdollisuus?

Makeuttajien valikoimista löytyy liuta erilaisia keinomakeuttajia, jotka ovat usein energiattomia. Keinomakeuttajia ovat muun muassa steviaglykosidit, sakariini, syklamaatti, asesulfaami K ja aspartaami. Keinomakeuttajilla ei ole sokerin kaltaisia leipoutuvuuteen, säilyvyyteen tai rakenteeseen vaikuttavia ominaisuuksia, vaan niitä käytetään usein esimerkiksi kevytjuomien makeuttamiseen.

Keinomakeutusaineet voivat parantaa joidenkin diabeetikkojen hoitotasapainoa, sillä ne eivät vaikuta verensokeriin, ja ne ovat haitattomia myös hampaille. Lisäksi ne voivat auttaa painonhallinnassa alhaisempien energiamäärien vuoksi. Toisaalta ne voivat aktivoida aivojen palkintokeskusta ja kasvattaa mieltymystä makeaa kohtaan, mikä johtaa lisääntyneeseen syömiseen. Keinomakeutusaineilla leivotuissa leivonnaisissa esimerkiksi rasvan käyttö voi olla runsaampaa, eli ne eivät ole automaattisesti kevyempiä tuotteita.

Steviaglykosidia saadaan uutettua stevia- eli asterikasvin sukuun kuuluvasta yrtistä. Stevia on 250−300 kertaa makeampaa kuin tavallinen sokeri. Sitä käytetään tyypillisesti juomissa yhdessä fruktoosin kanssa hieman karvaan jälkimaun vuoksi. Itse steviakasvia tai sen kuivattuja lehtiä ei saa myydä tai markkinoida elintarvikkeena, koska sille ei ole toistaiseksi myönnetty EU:ssa uuselintarvikeasetuksen mukaista lupaa. Stevian on osoitettu olevan turvallista käytettäväksi, mutta joistakin väitteistä poiketen sillä ei ole osoitettu olevan suoranaisia myönteisiä terveysvaikutuksia.

Keinomakeuttajille on lisäaineiden tavoin määritetty suurin hyväksyttävän päiväsaannin raja-arvo (ADI-arvo), eli niiden turvallisuutta arvioidaan säännöllisesti. Erityisen haitallisena makeutusaineena tunnutaan pidettävän aspartaamia. Tämä on osin paradoksaalista, sillä aspartaami koostuu kahdesta ihmiselimistössäkin esiintyvästä aminohaposta, asparagiinihaposta ja fenyylialaniinista. Aspartaami myös hajoaa elimistössä ja poistuu luonnollista reittiä.

Maultaan aspartaami on 200 kertaa sokeria makeampaa, ja sitä käytetään erityisesti juomien makeuttamiseen. Aspartaamin ADI-arvo on 40 mg painokiloa kohden päivässä. Jos virvoitusjuomaan olisi käytetty suurin sallittu määrä aspartaamia, keskikokoinen aikuinen voisi juoda kyseistä juomaa päivittäin 3−4 litraa. On oleellista pohtia, onko minkään virvoitusjuoman käyttö tuollaisina määrinä järkevää?

Aspartaamin käyttö makeutusaineena on nykytiedon valossa turvallista, joskaan sitä sisältävät elintarvikkeet eivät välttämättä ole aina ”superterveellisiä”. On kuitenkin huomioitava, että PKU-tautia eli fenyyliketonuriaa sairastavien on poistettava ruokavaliostaan fenyylialaniinia sisältävät elintarvikkeet. Heille aspartaami ei sovellu.

Sokerialkoholit eivät sovi aina herkkävatsaiselle

Myös sokerialkoholit lasketaan kuuluvaksi keinomakeuttajien ryhmään. Sokerialkoholeja ovat muun muassa sorbitoli, mannitoli, maltitoli, ksylitoli ja erytritoli. Niiden energiamäärä on noin puolet pienempi kuin sokerilla, ja myös niiden verensokeria nostava vaikutus jää vähäisemmäksi. Niiden imeytyminen on epätäydellistä, minkä vuoksi ne aiheuttavat monille vatsavaivoja. Laksatiivisen vaikutuksen vuoksi niitä ei saakaan käyttää juomissa.

Koska monet sokerialkoholit voivat sitoa itseensä vettä, niitä käytetään myös muun muassa kosteudensäilyttäjänä ja täyteaineina. Sokerialkoholeista ksylitoli eli koivusokeri lienee meille suomalaisille tutuin, sillä sen käyttö voi ehkäistä hampaiden reikiintymistä. Erytritolia puolestaan myydään ”karppisokerin” nimellä. Se ei sisällä lainkaan energiaa.

Ihmisellä on luontainen mieltymys makeaa kohtaan, ja kohtuudella käytettyinä makeuttajat sopivat terveyttä edistävään ruokavalioon. Suurina annoksina sekä luonnolliset makeuttajat että keinomakeuttajat voivat aiheuttaa terveyshaittaa. Kaikista järkevintä olisi totuttaa suutaan asteittain vähemmän makeisiin makuihin. Elintarviketeollisuuden kannattaisi tuoda markkinoille vähemmän makeita tuotteita. Kotikeittiöissä jokainen voisi puolestaan käyttää makeuttamiseen esimerkiksi marjoja ja hedelmiä.

Lähteet:

Makeuttajat

  • Ruokien ja juomien makeuttamiseen käytetään mm. erilaisia sokereita, keinomakeutusaineita ja polyoleja eli sokerialkoholeja.
  • Liiallinen sokerin käyttö voi altistaa painonnousulle ja verensokeritasapainon häiriöille sekä heikentää ruokavalion laatua.
  • Keinomakeuttajat ovat vähäenergisiä tai energiattomia.