Lyijy, arseeni ja kadmium aiheuttavat suurimman raskasmetalliriskin suomalaisten ravitsemuksessa

Ruokaviraston riskinarvioinnin yksikössä on valmistunut kansallinen riskinarviointi aikuisten raskasmetallialtistuksesta ja riski-hyötyanalyysi viljojen kadmiumin ja ravintokuidun terveysvaikutuksista. Kummassakin työssä sivuttiin EAT-Lancet-komission vuonna 2019 julkaiseman planetaarisen terveysruokavalion vaikutuksia¹. Planetaarisella ruokavaliolla tarkoitetaan terveellistä ja ympäristön kantokyvyn kestävää ruokavaliota.

Raskasmetallit vaikuttavat useisiin eri elimiin jo melko pieninä annoksina. Kuvassa on esitetty näille aineille määritettyjä toksikologisia raja-arvoja mikrogrammoina elimistön painokiloa kohden.

Raskasmetallialtistus isompi työikäisillä

Riskinarvioinnissa tutkittiin suomalaisen aikuisväestön altistumista useille raskasmetalleille ruuan ja talousveden välityksellä². Aineistoina oli suomalaisten viranomaisten, tutkimuslaitosten ja teollisuuden mittaamien näytteiden pitoisuuksia, joita täydennettiin eurooppalaisilla kirjallisuustiedoilla ja ruuankäyttötiedoilla Finravinto -tutkimuksista vuosilta 2007 ja 2012. Raskasmetallialtistus oli suurempaa työikäisillä kuin eläkeläisillä metyylielohopeaa lukuun ottamatta ja vuonna 2012 hiukan suurempaa kuin vuonna 2007.

Petokalat ovat suomalaisten työikäisten suurin metyylielohopean lähde, ja kadmiumia saadaan eniten viljoista. Vuonna 2012 arvioiden mukaan 0,7 prosenttia työikäisistä ylitti kadmiumin ja 1,5 prosenttia metyylielohopean siedettävän saannin enimmäisrajat, eli haittavaikutuksen riskiä ei voi sulkea pois. Arvio koski 25–64-vuotiaita. Yli 45-vuotiaista suomalaisnaisista noin kuusi prosenttia saa ravinnostaan kadmiumia määrinä, jotka on yhdistetty yli kolminkertaiseen osteoporoosista johtuvan murtuman riskiin, ja 22 prosentilla murtuman riski on kohonnut³.

Työikäisistä suomalaisista vain 2,5 prosentilla lyijyaltistuksen arvioitiin olevan niin vähäistä, että keskushermostovaurioiden riski on mitätön erityisesti sikiöillä⁴. Lyijystä 15 prosenttia saadaan viljoista ja 13 prosenttia alkoholittomista juomista kuten kahvista, teestä ja kasvijuomista. Hedelmällisyysikäisten naisten lyijyaltistuksen päälähteet ovat alkoholittomat juomat ja ateriatyyppiset laihdutusvalmisteet. Aiemmin on arvioitu, että suomalaisten lyijyaltistus aiheuttaa vuosittain 570 haittapainotetun elinvuoden (DALY, Disability Adjusted Life Year) suuruisen tautitaakan⁴. Suomessa talousvedessä ei ole juuri lyijyä, toisin kuin muualla Euroopassa.

Arseenia saadaan muun muassa viljoista riisi mukaan lukien, alkoholittomista juomista ja kalasta. Pitoisuusaineiston mukaan epäorgaanista arseenia löytyi eniten merilevästä, ravintolisistä, meren antimista, riisituotteista, yrteistä, metsäsienistä ja kaakaotuotteista. Kaivovedessä arseenipitoisuudet voivat olla suuria, mutta tutkimukset tehtiin vesilaitosten vedellä.

Suomalaisten altistus epäorgaaniselle arseenille on EU-maiden keskiarvoa vähäisempää, mutta se aiheuttaa silti matalan tai kohtuullisen syöpäriskin. Arseenialtistuksesta aiheutuu Suomessa joitakin keuhkosyöpiä vuosittain.

Nikkelin suurimpia lähteitä olivat viljat, palkokasvit, pähkinät, öljysiemenet ja makeiset. Nikkeliallergikot saattavat saada oireita jopa nikkelipitoisista ruuista, kuten öljypitoisista siemenistä, mutta hedelmällisyyteen vaikuttavia haittoja pidetään epätodennäköisinä. Suomalaisten elintarvikkeiden nikkelipitoisuuksista tarvittaisiin kuitenkin lisätietoa, sillä nyt tehty riskinarviointi perustuu suurelta osin muista Euroopan maista koottuihin pitoisuustietoihin.

Viljojen käytön hyödyt selvästi riskejä isommat

Ervastin riski-hyötyanalyysissa⁵ punnittiin kotimaisten viljojen kulutuksesta saatavia hyötyjä ja haittoja eli ravintokuidun terveyttä edistäviä vaikutuksia ja kadmiumaltistuksesta aiheutuvia osteoporoottisia murtumia. Liian vähäinen kuidun saanti voi olla yhteydessä esimerkiksi suolistosyöpään. Lisäksi kuidulla on monia hyödyllisiä terveysvaikutuksia, kuten ruuansulatuksen edistäminen ja veren lipidiarvojen laskeminen.

Tutkimuksessa verrattiin vuoden 2012 tilannetta EAT-Lancet-komission suosituksen mukaiseen täysjyväviljojen käyttöön. Vertailu tehtiin käyttämällä DALY-arvoja eli haittapainotettuja elinvuosia, jotka mittaavat terveyden puuttumista joko kuoleman tai haitan vuoksi verrattuna odotusarvoiseen terveyteen. DALY-arvoja laskettaessa hyödynnettiin Washingtonin yliopiston Institute for Health Metrics and Evaluationin julkaisemaa tietokantaa (IHME, 2019) ⁶.

Arvioidut DALYt kuvaavat keskiarvoisen aikuiskuluttajan tautitaakkaa. Viljoista aiheutuva kadmiumaltistus ja kuidun saanti arvioitiin Ruokaviraston riskinarviointiyksikössä kehitetyllä tilastollisella altistuksenarviointimallilla. Se ennustaa pitkän aikavälin altistuksen viljojen keskimääräisen kulutuksen ja raskasmetallipitoisuuden perusteella. Kuidun saanti arvioitiin vastaavalla tavalla.

Riski-hyötyanalyysin aineisto koottiin useasta eri lähteestä. Viljojen raskasmetallipitoisuudet arvioitiin käyttämällä kansallisia valvontanäytetuloksia², kuitupitoisuuksien lähteenä elintarvikkeiden koostumustietopankki Fineliä (THL 2018) ja ruuankäyttötietoina Finravinto 2012 -tutkimusta.

Viljoista peräisin olevasta kadmiumista aiheutui vuonna 2012 vain noin viisi osteoporoosiin liitettyä DALYa / 100 000 henkilöä. Siihen verrattuna vähäisestä kuidun saannista DALYja arvioitiin aiheutuvan lähes satakertainen määrä.

Planetaarisen ruokavalion hyödyistä tarvitaan lisätutkimuksia

Tautitaakka-arvioita on julkaistu muun muassa ravitsemustekijöistä, kuten liian vähäisen kasvisten tai hedelmien käytöstä⁶. Elintarviketurvallisuutta uhkaavien vaarojen, kuten raskasmetallien tai mikrobien tautitaakkaa IHME-tietokannasta ei kuitenkaan ole toistaiseksi saatavilla.

Planetaarisen ruokavalion noudattaminen vähentäisi useista ravitsemustekijöistä aiheutuvaa tautitaakkaa, joten potentiaaliset hyödyt ovat suuria. Toisaalta kansallisen riskinarvioinnin yhteydessä tehdyn karkean arvion mukaan ruokavalio lisäisi raskasmetallialtistusta. Tämänhetkisten tietojen nojalla ei voi tehdä kattavaa arviota eri tekijöiden riskeistä ja hyödyistä. Lisätutkimuksia tarvitaan kokonaisvaltaisempien tulosten saamiseksi.

Viljojen riski-hyötyanalyysissa saadut tulokset osoittavat, että vähäisestä kuidun saannista aiheutuvien DALYjen määrä oli vuonna 2012 huomattavasti suurempi kuin kadmiumista aiheutuvien osteoporoosiin liitettyjen DALYjen määrä. Planetaarinen ruokavalio lisäisi nykypitoisuuksilla hieman raskasmetallialtistusta, mutta niukasta kuidun saannista aiheutuvat DALYt jäisivät pois.

Viljojen riski-hyötyanalyysissa tarkasteltiin vain yhtä haittaa ja yhtä hyötyä. Sen perusteella voidaan silti todeta, että planetaarisessa ruokavaliossa kuidun ja kadmiumin saantiin vaikuttava viljojen kulutusmuutos tuottaa huomattavasti suuremmat terveyshyödyt kuin terveyshaitat.

VIITTEET

¹ EAT-Lancet Commission. 2019. Summary Report of the EAT-Lancet Commission Healthy diets from sustainable food systems. Raportti: The Lancet. 32 s.

² Suomi J. ym. 2020. Riskinarviointi suomalaisten aikuisten altistumisesta elintarvikkeiden ja talousveden raskasmetalleille sekä alumiinille. Ruokaviraston tutkimuksia 1/2020, 78 s.

³ Engström A. ym. 2011. Long-Term Cadmium Exposure and the Association with Bone Mineral Density and Fractures in a Population-Based Study Among Women. Journal of Bone and Mineral Research 26(3): 486−495.

⁴ Suomi J. ym. 2019. Ruokajärjestelmän kansanterveydellisten vaikutusten kustannukset ja riskinarviointi. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2019:63, 136 s.

⁵ Ervasti A. 2020. Riski-hyötyanalyysi: viljojen ja öljysiementen kuitu ja raskasmetallit, maisterintutkielma, EKT-sarja 1919, 39 s. helda.helsinki.fi/handle/10138/312838

⁶ Institute for Health Metrics and Evaluation (IHME). 2019. GBD compare. University of Washington. vizhub.healthdata.org/gbd-compare

Lisätietoja:

ruokavirasto.fi/yhteisot/riskinarviointi/riskinarvioinnin-projektit/kemiallinen-elintarviketurvallisuus