Euroopan komissio käsittelee useita vierasainelainsäädännön muutosehdotuksia

Pannukahvista, savusilakasta ja ruisleivästä keskustellaan parhaillaan EU:ssa. Kaikista näistä elintarvikkeista voi löytyä haitallisia vierasaineita: kahvista akryyliamidia tai furaania, savusilakasta PAH-yhdisteitä ja ruisleivästä alkaloideja. Onneksi useimmat haitalliset aineet tunnetaan ja niiden määrää voidaan hallita myös enimmäismäärien avulla.

Euroopan komissiossa on tällä hetkellä käsittelyssä useita vierasaineisiin liittyviä lainsäädännön muutosehdotuksia.

Ympäristövierasaineet

Vierasaineita voi siirtyä maaperästä tai ilmasta kasveihin ja eläimissä niiden ravinnon mukana lihaan tai maitoon ja vaikkapa kananmuniin. Ympäristöperäiset vierasaineet voivat olla maaperässä luonnostaan olevia vierasaineita, kuten maaperän metallit. Tällä hetkellä komissiossa on valmistelussa päivityksiä kadmiumia ja lyijyä koskevaan sääntelyyn.

Vierasaineet voivat päätyä ympäristöön myös ihmistoiminnan seurauksena, kuten pääasiallisesti teollisesta toiminnasta peräisin olevat dioksiini- ja PCB-yhdisteet. Komissio valmistelee dioksiini- ja PCB-yhdisteille asetettujen enimmäismäärien tiukentamista. Nämä yhdisteet ovat olleet ongelmallisia Itämeren kaloissa, mutta pitoisuudet ovat vuosien saatossa vähentyneet merkittävästi.

Prosessissa syntyvät vierasaineet

Vierasaineita voi muodostua elintarvikkeiden valmistusprosessissa yleensä raaka-aineita kuumennettaessa. Näistä prosessivierasaineista esimerkkinä on paljon keskustelua herättänyt akryyliamidi, jota muodostuu elintarvikeisiin tärkkelyspitoisia ruokia kuumennettaessa.

Akryyliamidia koskeva asetus (EU) 2017/2158 on hyvä esimerkki vähentämistoimenpiteisiin keskittyvästä sääntelystä: kaikkein tärkeintä on varmistaa oikeanlaiset toimenpiteet valmistuksen aikana, koska kyseessä on prosessissa syntyvä vierasaine. Elintarvikkeille on toistaiseksi voimassa vain suuntaa-antavia vertailuarvoja. Sitovia enimmäismääriä tullaan kuitenkin lähitulevaisuudessa asettamaan vauvoille ja pikkulapsille tarkoitetuille elintarvikkeille.

Kasvirasvojen ja öljyjen raffinointiprosessissa voi syntyä haitallisia estereitä, joista enimmäismäärä on asetettu tai tullaan asettamaan glysidyyliestereille ja 3-MCPD:lle ja sen estereille.

PAH-yhdisteitä voi löytyä varsinkin savustetuista tuotteista. Suomi on hakenut poikkeusta PAH-yhdisteiden enimmäismääristä perinteisesti savustetuille liha- ja kalatuotteille yhdessä kymmenen muun jäsenvaltion kanssa. Poikkeushakemusten käsittely on jatkunut pitkään, mutta toivottavasti komissio saa asian päätökseen vuoden 2020 aikana.

Elintarvikkeiden kuumennusprosessissa voi syntyä myös furaania, josta komissio on julkaissut monitorointisuosituksen. Tarkoituksena on kerätä tietoa eri elintarvikeryhmien pitoisuuksista tulevia enimmäismääräkeskusteluja varten.

Kasvien vierasaineet

Vierasaineita voi muodostua myös luonnossa. Erilaiset homeet voivat muodostaa hometoksiineja sopivissa olosuhteissa. Tunnetuimpia ovat Aspergillus-homeiden tuottamat aflatoksiinit ja okratoksiinit sekä viljoissa esiintyvät Fusarium-punahomeen toksiinit kuten trikotekeenit deoksinivalenoli ja T2/ HT2.

Komissiossa keskustellaan tällä hetkellä näiden hometoksiinien raja-arvojen tiukennuksista ja uusien raja-arvojen asettamisesta. Tiettyjen tuontielintarvikkeiden, kuten kuivattujen hedelmien ja pähkinöiden, on havaittu olevan erityisen alttiita hometoksiineille. Näitä elintarvikkeita valvotaan tehostetusti rajatarkastuksilla.

Viljaan voivat homeiden lisäksi iskeä myös sienitaudit. Komissiossa ovat työn alla enimmäismäärät torajyväsienen saastuttamissa jyvissä esiintyville alkaloideille, ergotalkaloideille. Nämä alkaloidit voivat pilata erityisesti ruissatoa.

Kasveissa toksiineja voi olla myös luonnostaan. Nämä toksiinit toimivat kasvissa yleensä luontaisena torjunta-aineena tuholaisia vastaan, mutta elintarvikkeisiin asti niitä ei toivota päätyvän. Usein luontaisten toksiinien määrää pystytään vähentämään elintarvikeprosessien aikana. Luontaisista toksiineista keskustelussa komissiossa ovat esimerkiksi syanogeeniset glykosidit aprikoosinsiemenissä, karvasmantelissa ja pellavan siemenissä sekä erukahappo sinapinsiemenistä valmistetuissa tuotteissa.

Aina kasvien luontaiset toksiinit eivät ole peräisin elintarvikkeeksi käytetystä kasvista, vaan elintarvikkeen joukkoon päätyneistä rikkakasveista. Tästä esimerkkinä ovat rikkakasvien mukana teelehtien joukkoon joutuneet pyrrolitsidiinialkaloidit. Pyrrolitsidiinialkaloideille enimmäismääriä asetettaessa on pyritty varmistamaan, että pitoisuuksia voidaan vähentää hyvillä maatalouskäytännöillä.

Lisätietoja:

mmm.fi/vierasaineet

*******************

Mikä on vierasaine?

Vieraalla aineella tarkoitetaan asetuksen (ETY) 315/93 mukaan ainetta, jota ei ole tarkoituksella lisätty elintarvikkeeseen, mutta jota elintarvikkeessa kuitenkin esiintyy jäämänä elintarvikkeen tuotannon, teollisen tuotannon, jalostuksen, valmistuksen, käsittelyn, käärimisen, pakkaamisen, kuljetuksen tai varastoinnin seurauksena tai ympäristön saastumisen vuoksi. Ulkopuoliset aineet, kuten hyönteisten jäänteet tai eläinten karvat eivät kuulu asetuksessa tarkoitettuihin vieraisiin aineisiin. Vierasaineita voidaan luokitella sen perusteella, miten ne ovat päätyneet elintarvikkeisiin.

Tietyille vierasaineille on annettu asetuksessa (EY) 1881/2006 enimmäismäärät eli vierasaineiden raja-arvot. Enimmäismäärät asetetaan tasolle, joka on riittävän tiukka kuluttajaturvallisuuden saavuttamiseksi, mutta saavutettavissa noudattamalla hyviä maatalouskäytäntöjä ja tuotantotapoja.

Kaikkein haitallisimpien vierasaineiden osalta mitään turvallisuuteen perustuvaa rajaa ei voida asettaa. Tällöin noudatetaan ns. ALARA-periaatetta, eli pitoisuuksissa on pyrittävä niin alas kuin kohtuudella on mahdollista. Kaikkein herkimmille kuluttajaryhmille, kuten imeväisille ja pikkulapsille tarkoitetuille ruuille on asetettu tiukimmat raja-arvot.

Enimmäismäärien taustalla on yleensä Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen EFSAn vierasaineelle laatima riskinarviointi. Riskinarvioinnin pohjana käytetään jäsenvaltioiden ja yritysten EFSAn tietokantaa toimittamia analyysituloksia.

Vierasaineita on usein tehokkainta vähentää niin aikaisessa vaiheessa kuin mahdollista. Tämä onnistuu esimerkiksi hyviä maatalouskäytäntöjä tai tuotantotapoja noudattamalla. Euroopan komissio, kansainvälisiä elintarvikestandardeja laativa Codex Alimentarius sekä elintarviketeollisuuden ja tuottajien järjestöt ovat julkaisseet useita ohjeita vierasaineiden vähentämiseksi ruokaketjun eri vaiheissa.

Lisätietoja: