Mistä lisää osaajia? 

Elintarviketeollisuusliiton työ ja osaaminen -edunvalvontakokonaisuuden johtaja Anne Somer tietää, että osaajapula on elintarvikealalla arkipäivää. ETL kysyi syyskuussa 2022 jäsenyrityksiltään osaavan työvoiman tarpeesta.

– Prosessityöntekijöitä, sähköasentajia ja muita kunnossapidon työntekijöitä ja varastotyöntekijöitä puuttuu kyselyn mukaan jatkuvasti, Somer kertoo.

Osaajapulalla on monta puolta. Rekrytointivaikeuksista kertoneista yrityksistä yli 90 prosenttia tunnisti pulan ammattikoulutustasoisista osaajista, mutta 58 prosenttia myös vaikeudet rekrytoida yliopisto- ja ammattikorkeakoulutasoisia osaajia.

Korkeakoulutetuista osaajista, jotka voivat soveltaa asiantuntemustaan monella alalla, kilpaillaan. Kilpailu näkyy esimerkiksi IT-osaajien ja myynnin ammattilaisten rekrytoinnin haasteina.

Toisaalta myös elintarvikealan koulutusta edellyttäviin asiantuntijatehtäviin kuten tuotekehitykseen on viime aikoina ollut entistä hankalampi saada hakijoita. Kehittyvän Elintarvikkeen taustakyselystä suomalaisten elintarvikeyritysten henkilöstöhallinnon edustajille ilmeni, että rekrytoinnit vaativat entistä enemmän työtä: on hyödynnettävä yhteistyökumppaneita ja useampia rekrytointikanavia kuin vielä pari vuotta sitten, ja silti hakijoita on vähemmän.

Suorittavassa työssä, jossa koulutustaso on matala, elintarvikeala kilpailee työvoimasta muiden teollisuuden alojen ja myös sote-alojen kanssa: esimerkiksi pula lähihoitajista on huutava koko maassa, ja alan koulutusta on tarjolla paljon.

Kuuma kysymys onkin, miten eri tasoiset osaajat saadaan valitsemaan juuri elintarvikeala.

Kohtaanto-ongelma pahentaa tilannetta

Työ- ja elinkeinoministeriössä (TEM) tiedetään hyvinkin tarkasti, kuinka paljon osaajia eri aloille tarvitaan. Esimerkiksi eläinlääkäreitä tarvitaan parin lähivuoden aikana 42 henkilöä enemmän kuin heitä on valmistumassa.

– Eläköityminen lisää työvoiman tarvetta näissä osaajissa. Eläinlääketieteessä on myös pitkään ollut tarpeeseen nähden liian vähän aloituspaikkoja, kertoo alivaltiosihteeri Elina Pylkkänen.

Pylkkänen johtaa ministeriön tiekarttahanketta tulevaisuuden työvoimatarpeista. TEM myös seuraa ammattibarometrissään jatkuvasti, millä aloilla ja alueilla työvoimasta on ylitarjontaa ja missä tekijöitä tarvitaan lisää.

Elintarvikeinsinöörien työllisyystilannetta TEM ei erikseen tilastoi, mutta elintarvikealan prosessityöntekijöistä taas on ministeriönkin mukaan pulaa: lähitulevaisuudessa heitä tarvitaan noin 330 lisää.

Koko elintarvikealan tilannetta tarkasteltiin myös silloisen opetus- ja kulttuuriministeriön Osaamisen ennakointifoorumissa vuonna 2017. Tuolloin elintarvikealalla työskenteli 34 100 henkilöä, ja työllisten määräksi vuonna 2035 arvioitiin 36 000 henkilöä. Uuden työvoiman tarpeeksi arvioitiin 16 000 henkilöä vuoteen 2035 mennessä; näistä 69 % olisi suorittavan työn tekijöitä ja loput korkeakoulutettuja.

Alan työvoimatarve on Osaamisen ennakointifoorumiin verraten kasvanut, sillä ETL:n arvion mukaan alalla työskentelee jo nyt 40 000 henkeä.

Kohtaanto-ongelma eli se, että työntekijät ja työpaikat eivät kohtaa, pahentaa tilannetta. Se ilmenee tyypillisesti niin, että työttömät työnhakijat asuvat eri paikkakunnalla kuin missä työvoimatarvetta on. Marraskuun alussa julkistetun TEM:n ammattibarometrin mukaan elintarvikealalla tekeviä käsiä tarvitaan juuri nyt erityisesti lisää Satakunnassa, Pohjanmaalla ja Keski-Suomessa.

Muualla tarjonta on syyskuussa 2022 kerättyjen tietojen mukaan tasapainossa, mutta vaikkapa suuri elintarvikealan investointi paikkakunnalle voi nopeasti muuttaa asetelmaa, Pylkkänen muistuttaa.

Tilanne tunnistetaan myös alan yrityksissä, joissa tyypillisesti on vaikeampi löytää työvoimaa pienillä paikkakunnilla sijaitseviin yksiköihin.

Erilaisia koulutusmalleja

Anne Somerin mukaan elintarvikeinsinöörejä tulisi kouluttaa jonkin verran lisää, jotta osaajien määrä riittäisi kattamaan vajeen. Elintarvikealan korkeakoulutusta onkin viime vuosina lisätty esimerkiksi Turun yliopistossa, ja uusia koulutusohjelmia on aloittamassa ainakin Kouvolassa Xamk-ammattikorkeakoulussa ja Raumalla Satakunnan ammattikorkeakoulussa syksyllä 2023 sekä LUT-yliopistossa vuonna 2024.

– Yhteistyötä alan yritysten ja koulutuksen järjestäjien välillä on tiivistettävä, jotta saamme varmistettua työllistymisen sekä yrityksille oikeanlaisen osaamisen.

ETL:n johtava asiantuntija Maiju Korhonen muistuttaa, että yhteistyön tiivistäminen täytyy aloittaa jo ennen kuin kriisi on päällä.

– Juuri nyt on yritysten aika reagoida asiaan, eli koulutuksen järjestäjien ja yritysten välinen yhteistyö täytyy aloittaa jo ennen kuin osaajapula on akuutti ja kaatuu syliin. Mitä aiemmin alkaa sitä rakentaa, sen paremmin on varautunut asiaan.

Käytännössä jotkut erikoisosaamisen alat opitaan vasta työpaikoilla vuosien kuluessa, sanoo Valion Vice President, People & Organisation Development Raisa Jyrkinen.

– Olemme tyytyväisiä osaamisen tasoon, joka korkeakouluista tulevilla on, mutta tietyt erikoisalat on opittava töissä. Valiolla tällaisia ovat esimerkiksi lisäarvoa tuottavien jauheiden kehitykseen ja tuotantoon liittyvät tehtävät, joiden osaajat koulutamme käytännössä itse. Myös tiettyjen maitopohjaisten tuotteiden tuotekehityksessä ja tutkimuksessa on Suomessa osaajapulaa, Jyrkinen kertoo.

Hän ennakoi, että pulaa voi tulla myös kasvipohjaisten tuotteiden kehityksen ja tuotantoprosessien osaajista. Tuotekehittäjien pulasta kertoi myös ETL:n kysely jäsenyrityksille ja Kehittyvän Elintarvikkeen taustakysely.

– Elintarvikealan kattava ja monipuolinen tuotekehitysosaaminen on nyt haavoittuvin osa-alue, sanoo eräs vastaaja.

Sekä Raisa Jyrkinen että eräät taustakyselyyn vastanneet toivovat, että elintarvikealan asiantuntijatehtäviin alaa vaihtaville olisi tarjolla enemmän rekrytointi- ja muuntokoulutuksia. Tämä voisi vastata joskus hyvinkin nopeasti muuttuviin osaamistarpeisiin.

Osaajia ulkomailta?

Työvoimapulan ratkaisuksi ehdotetaan usein ulkomaisten osaajien tuomista Suomeen. Sekä huippuosaajien että muiden Suomeen töihin tulevien työlupaprosesseja onkin jo helpotettu, mutta ne kestävät edelleen usein pitkään.

Elintarvikealan työvoiman saatavuusharkinta on poistettu joissain maakunnissa kuten Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa. Elintarvikealan suorittavasta työvoimasta jo 11 prosenttia on ulkomaalaistaustaisia.

Elina Pylkkänen sanoo, että teollisuusalalle on helpompi rekrytoida ulkomailta kuin vaikkapa hoitoalalle, jossa kielen osaamisen vaatimus on ehdoton. Tärkeämpää olisi kuitenkin löytää työvoimaa noin 400 000 Suomessa asuvasta työttömästä, jotta he eivät jää huollettaviksi. Tiettyyn työhön ohjaavat rekrytointikoulutukset voisivat olla tälle ryhmälle hyvä ratkaisu.

– Suomessa asuu jo ulkomaalaistaustaista väestöä, jonka työllisyysaste on matala tai jotka eivät ole ilmoittautuneet työnhakijoiksi. Heistä voisi saada oppisopimuksen, lyhyiden kurssien ja työssäoppimisen avulla nopeasti työvoimaa teollisuuteen. ELY-keskukset voisivat järjestää työllisyyskoulutusta vaikkapa muutamalle yritykselle yhdessä siellä, missä työvoiman tarve on.

Perehdytyksessä oltava yhteinen kieli

Henkilöstöpalveluyhtiö Baronan elintarviketeollisuuden alan palvelujohtaja Arto Töyrä kertoo, että kansainvälinen rekrytointi on arkipäivää. Barona rekrytoi sekä EU:sta että sen ulkopuolelta elintarviketeollisuuden tuotannon tehtäviin.

Pääkaupunkiseudulle Baronan kautta rekrytoiduista elintarvikealan tuotantotyöntekijöistä jo yli 80 prosenttia on vieraskielisiä. Maakunnissa tilanne on toinen, sillä yrityksiltä ei aina löydy valmiita resursseja toimia englanniksi edes tärkeissä nivelvaiheissa.

– Lähtötilanteessa pullonkauloja ovat perehdytys, työturvallisuusasiat ja reseptiikka, joissa on toimittava yhteisellä kielellä, Töyrä sanoo.

Esimerkiksi Valiolla suomen kielen riittävä osaaminen on vaatimuksena useissa työtehtävissä. Raisa Jyrkisen mukaan jatkossa tavoitteena kuitenkin on työllistää enemmänkin vieraskielistä työvoimaa.

Liedossa toimiva Naapurin Maalaiskana on juuri aloittamassa englanninkielisen oppisopimuskoulutuksen, jonka päämäärä on ammattitutkinto ja pitkäaikaiset työsuhteet lihantarkastajana tai linjateknikkona. Henkilöstöpäällikkö Tuija Kantoluoto kertoo, että oppisopimuksella toivotaan parempia tuloksia kuin perinteisillä työnhakuilmoituksilla, joiden kautta vakituisiinkaan avoimiin työpaikkoihin ei ollut kiinnostusta.

Turun seudulla on paljon ulkomaalaistaustaista työvoimaa, joten heidänkin toivotaan kiinnostuvan koulutuksesta. Naapurin Maalaiskanan työntekijöistä 75 prosenttia on vieraskielisiä.

– Toivomme, että löydämme sitoutunutta työvoimaa vakituisiin töihin. Elintarvikealan työt mielletään helposti opittaviksi, mutta tosiasiassa työpaikoilla pitää panostaa paljon siihen, että työntekijä oppii tehtävänsä.

Mielikuvat ajan tasalle

Kun alat kilpailevat keskenään ja työikäinen väestö pienenee, tarvitaan mielikuvamarkkinointia. Anne Somer sanoo, että elintarvikealan on pystyttävä houkuttelemaan motivoituneita ihmisiä alan koulutuksiin ja työpaikkoihin. Esiin voisi tuoda esimerkiksi monipuolisia tehtäviä ja yritysten vastuullisuuden ja kestävän kehityksen huomioivaa toimintaa.

– Parasta mielikuvamarkkinointia ovat yritysten konkreettiset esimerkit elintarvikealan yritysten moninaisista työtehtävistä ja vastuullisuustyöstä. Opettajat ja opinto-ohjaajat ovat tärkeitä, jotta alasta saadaan inspiroivaa ja oikeaa tietoa koulutuspaikkaansa pohtiville nuorille, Anne Somer sanoo.

Kokemus työn merkityksellisyydestä on monelle nuorelle tärkeää. Tästä voisi syttyä halu työskennellä arkisen, mutta tärkeän ruuan parissa.

Valio pyrkii tarttumaan nuoriin osaajiin harjoittelupaikkojen, korkeakoulujen kanssa tehtävien tutkimushankkeiden ja vastavalmistuneille suunnatun trainee-ohjelman kautta. Raisa Jyrkinen sanoo, että rekrytoinnin jälkeen osaajien viihtymiseen yrityksessä on myös panostettava. Mukava ilmapiiri ja kannustava esihenkilötyö saavat työvoiman pysymään yrityksessä. Työhön myös luodaan monen asiantuntijan kaipaamaa joustoa hybridimalleilla, joissa voi työskennellä suureksi osaksi etänä.

Sekä Anne Somer että Baronan Arto Töyrä toivovat kansainvälisen rekrytoinnin helpottamista entisestään. Kilpailu työvoimasta on globaalia, mutta ulkomaisen työvoiman saatavuus on välttämätöntä, koska Suomen työikäinen väestö vähenee.

– Prosessit ovat nopeutuneet, mutta Migrin työlupaprosessin käsittelyaika on edelleen reilut kaksi kuukautta. Vaikka viivettä voi ennakoida, prosessiinkin voisi vielä panna vauhtia, Arto Töyrä sanoo.

Alivaltiosihteeri Pylkkänen nostaa esiin myös työhyvinvoinnin: työvoimaa ei turhaan menetettäisi, jos ihmiset jaksaisivat töissään eläkeikään saakka. Suomalaisia jää vuosittain enemmän varhaiseläkkeelle sairauden vuoksi kuin vanhuuseläkkeelle.

– Työurien jatkaminen työhyvinvointiin panostamalla olisi tehokkain ja halvin tapa turvata työvoimatarve.

Elintarvikealalla työsuhteet ovat usein poikkeuksellisenkin pitkiä, ETL:n selvityksen mukaan keskimäärin 18 vuotta kestäviä. Pitovoimaa siis on, kun osaajat ensin tavoitetaan.