Voiko ostodataa hyödyntää elintarvikkeen riskinarvioinnissa?

Elintarvikkeiden kemiallinen riskinarviointi on tieteellinen prosessi, jossa arvioidaan elintarvikkeiden sisältämien kemiallisten yhdisteiden mahdollisia riskejä ja niiden suuruutta kuluttajalle. Elintarvikkeiden kemiallista riskinarviointia tehdään Ruokaviraston riskinarviointiyksikössä.

Riskinarvioinnissa hyödynnetään useimmiten valmiita ruuankäyttöaineistoja altistuksen arviointiin. Suomessa riskinarvioinnissa on perinteisesti käytetty FinRavinto -tutkimuksesta saatuja ruuankäyttötietoja. Perinteisesti ruuankäytön mittauksissa käytetään ruokapäiväkirjaa, 24-tunnin ruuankäyttöhaastattelua tai ruuankäytön kyselylomaketta, joiden heikkouksia ovat muun muassa tutkittavien ali- tai yliraportointi, muistivirheet sekä lyhyt mittausjakso. Lisäksi viime vuosikymmeninä tutkimusten osallistumisaktiivisuus on ollut laskussa. Rajalliset resurssit tuovat oman haasteensa työläiden tutkimusmenetelmien hyödyntämiseen.

Ruokaviraston riskinarviointiyksikössä oltiin kiinnostuneita tutkimaan, voisiko LoCard -asiakasostoaineistoa hyödyntää ruuankäyttöaineiston tavoin väestön ruuankäytön mallintamisessa. Aihetta tutkittiin osana Iiris Juntusen maisterintutkielmaa. Siinä vertailtiin manteleiden ja pähkinöiden, banaanien, omenien sekä kananmunien LoCard-aineiston ostomääriä FinRavinto 2017 -aineiston käyttömääriin.

Ostodatan vertailu ruuankäyttöaineistoon

Tutkimuksessa vertailtiin kahta eri aineistoa: otos LoCard -tutkimuksen ostoaineistosta vuosilta 2017 ja 2018 (n=15 756) ja FinRavinto 2017 -aineisto (n=1 655). Kummastakin aineistosta tarkasteltiin neljää elintarvikeryhmää (mantelit ja pähkinät, banaanit, omenat sekä kananmunat), joiden valintaan vaikutti niiden vähäinen käyttö valmisruokien ainesosana.

LoCard -aineistossa mukana olivat kotitaloudet, jotka olivat ilmoittaneet ostavansa yli 60 prosenttia ruokaostoksistaan S-ryhmän ruokakaupoista. Maisterintutkielmassa tutkittiin yhden hengen talouksia ja kaikkia kotitalouksia yhteensä.

Elintarvikkeiden ostomäärät kotitalouden jäsenten lukumäärällä kotitalouskohtaiseksi ostokeskiarvoksi. Kaikenkokoisten kotitalouksien elintarvikkeiden ostomääriä tarkasteltiin vuorokauden ostokeskiarvoina henkilöä kohden, eli grammaa elintarviketta henkilöä kohden vuorokaudessa. FinRavinto -aineistossa puolestaan tarkasteltiin elintarvikkeiden kulutuskeskiarvoa henkilöä kohden vuorokaudessa.

Tutkimuksessa havaittiin, että LoCard aineistossa yhden hengen kotitaloudet ostivat keskimäärin kolme grammaa manteleita ja pähkinöitä vuorokautta kohden. FinRavinto -aineistossa manteleita ja pähkinöitä kulutettiin viisi grammaa henkilöä kohden vuorokaudessa. Osto- ja kulutusmäärät eivät yllä ravitsemussuositusten pähkinöiden ja siemenien käyttösuositukseen. Mantelit ja pähkinät -elintarvikeryhmä ei kattanut siemeniä kummassakaan aineistossa.

Osto- ja kulutusmäärien keskiarvot banaaneille, omenille ja kananmunille LoCardin yhden hengen kotitalousten ja FinRavinto -aineiston tutkittavien välillä erosivat muutamasta grammasta kymmeneen grammaan vuorokaudessa. LoCardin kaikkien kotitalouksien keskiarvo-ostomäärien ja FinRavinnon tutkittavien keskiarvokulutuksen erot olivat hieman tätä suuremmat.

LoCardissa tutkittavien elintarvikkeiden ostomäärät eivät juuri eronneet toisistaan vuosina 2017 ja 2018.

Ostomäärien ja kulutuksen eroja voidaan selittää muun muassa hävikillä, sillä LoCard -aineisto sisältää myös kotitalouksien hävikkiin menevät elintarvikkeet ja niiden osat, kuten hedelmien ja kananmunan kuoret. On kuitenkin muistettava, että FinRavinto- ja LoCard -aineistot poikkeavat toisistaan hyvin paljon (taulukko). Kummallakin on omat heikkoutensa ja vahvuutensa ruuankäyttöä tarkasteltaessa; ne eivättarkastele ruuankulutusta samasta näkökulmasta.

Ostodata osaksi riskinarviointia

LoCard -aineistoa ei pystytä vielä hyödyntämään elintarvikkeiden kemiallisessa riskinarvioinnissa, sillä riskinarvioinnissa altistuksen arviointi vaatii myös kuluttajien painotietoja, joita ei ole kerätty aineistoon. Tulosten perusteella voidaan nähdä ruuanosto- ja ruuankäyttöaineistoissa sama kulutustrendi sellaisille ruoka-aineille, joita käytetään vähäisiä määriä valmisruokien ainesosina.

Kotitalouksien tuottama ruokahävikki on kuitenkin melko merkittävää. Ruokahävikkitietojen kerääminen ja yhdistäminen ostoaineistoon edistäisi ostodatan hyödyntämistä.

LoCard -tutkimusaineisto on ainutlaatuinen ja tarjoaa paljon mahdollisuuksia muun muassa ruuankäytön ja ruokatrendien tutkimiseen. Ostoaineistolla on potentiaalia tulla täydentäväksi aineistoksi ruuankäyttöaineistojen rinnalle.

LoCard -aineisto

• S-ryhmä on antanut ruokakauppojensa ostotietoja terveys- ja yhteiskuntatieteelliseen tutkimukseen.
• LoCard (loyalty card, kanta-asiakaskortti) on S-ryhmän, Tampereen yliopiston ja Helsingin yliopiston välinen yhteistyöprojekti.
• Aineistossa on tutkimukseen suostumuksensa antaneiden S-ryhmän asiakkaiden asiakasomistajaostot eri puolilta Suomea.

Lisätietoja:

locard.fi