Kierrätysmateriaalit elintarvikekontaktimateriaaleissa

Kierrätettyjen materiaalien käyttö elintarvikekontaktimateriaaleissa on toistaiseksi harvinaista, sillä niiden turvallisuuden takaaminen lainsäädännön edellyttämällä tavalla on neitseellisiä materiaaleja haastavampaa. Vaatimustenmukaisuuden arvioimista vaikeuttaa myös se, ettei useista materiaaleista ole yhtenäistettyä EU-lainsäädäntöä arvioinnin pohjaksi.

Muovisten kierrätysmateriaalien osalta lainsäädännölliset vaatimukset ovat selkeimmät. Lokakuussa 2022 voimaan astunut EU:n uusi kierrätysmuoviasetus 1616/2022 määrittelee tarkat säännöt sille, millaista kierrätettyä muovia elintarvikepakkauksissa ja muissa kontaktimateriaaleissa on luvallista käyttää. Esimerkiksi kartonkipakkauksissa kierrätyskuidun käyttöä tulee arvioida moninaisten turvallisuusreferenssien pohjalta.

Vaatimukset turvallisuudelle ja laadulle

Yleiset lainsäädännölliset vaatimukset elintarvikekontaktimateriaalien turvallisuudelle ja laadulle koskevat myös kierrätysmateriaaleja. Kaikkia EU:n alueella valmistettavia ja myytäviä elintarvikekontaktimateriaaleja koskevat kehysasetus (EY) 1935/2004 ja GMP-asetus (EY) 2023/2006, jotka asettavat yleiset periaatteet materiaalien turvallisuudelle ja tuotantotavoille.

Kehysasetuksen mukaan kaikkien elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvien materiaalien tulee olla riittävän inerttejä, joka käytännössä tarkoittaa sitä, että aineita ei pääse siirtymään elintarvikkeeseen sellaisia määriä, jotka voivat vaarantaa ihmisten terveyden, aiheuttaa sopimattomia muutoksia elintarvikkeen koostumuksessa tai heikentää sen aistinvaraisia ominaisuuksia.

Käytännössä materiaalien turvallisuutta ja inerttiyttä valvotaan haitta-aineiden ainekohtaisen siirtymän rajoilla, jotka on määritelty joillekin materiaaleille erillisillä EU-asetuksilla (mm. muoviasetus 10/2011). Osalle materiaaleista, kuten muoville, sovelletaan myös kokonaissiirtymän raja-arvoja.

Esimerkiksi paperisille ja kartonkisille kontaktimateriaaleille ei ole omaa materiaalikohtaista EU-asetusta, jolloin haitta-aineiden siirtymää niin neitseellisistä kuin kierrätetyistä materiaaleista tulee arvioida kansallisen lainsäädännön pohjalta.

Kierrätysmuoviasetuksen vaatimukset

Uusi kierrätysmuoviasetus 1616/2022 asettaa aiempaa selkeämmät säännöt sille, millaista kierrätettyä muovimateriaalia elintarvikekontaktimateriaaleissa on mahdollista käyttää ja millä ehdoilla. Keskeinen osa asetusta on lista hyväksytyistä kierrätystekniikoista, joiden avulla saatua kierrätysmuovia on luvallista käyttää. Hyväksytyt tekniikat löytyvät asetuksen liitteestä I.

Toistaiseksi uuden kierrätysmuoviasetuksen mukaisesti hyväksyttyjä kierrätystekniikoita on kaksi: mekaanisesti kierrätetty elintarvikelaatuinen PET-muovi ja suljetusta tuotekierrosta saatu elintarvikemuovi (esim. jäännöskappaleet), joka puhdistetaan ja muokataan uudestaan samaan käyttötarkoitukseen, johon materiaali oli alun perin tarkoitettu.

Muiden kuin näillä tekniikoilla saatujen kierrätettyjen muovilaatujen käyttäminen elintarvikekontaktissa on kielletty heinäkuussa 2023 päättyvän siirtymäajan jälkeen. Tällöin esimerkiksi kierrätysmuovista valmistetuista ostoskasseista tulee asetuksen perusteella sopimattomia elintarvikkeiden pakkaamiseen. Edellisestä kierrätysmuoviasetuksesta poiketen asetus 1616/2022 kuitenkin mahdollistaa esimerkiksi sellaisen prosessin hyväksymisen, jossa kotitalouksien jätevirrasta kerättyä elintarvikekontaktilaatuista muovia käytetään kierrätysmuovin raaka-aineena.

Uusien kierrätystekniikoiden lisääminen hyväksyttyjen listalle on mahdollista, jos tekniikan kehittäjä pystyy todistamaan, että prosessista peräisin oleva muovi on kemiallisesti ja mikrobiologisesti turvallista. Tämä on kuitenkin pitkä ja vaativa prosessi. Lisäksi kierrätettyä muovimateriaalia voidaan periaatteessa käyttää estokerroksen takana, mutta tällöin valmistajan on pystyttävä todistamaan, ettei kerroksen takaa siirry elintarvikkeeseen vierasaineita havaittavissa määrin.

Verrattuna neitseelliseen raaka-aineeseen kierrätysmuovin riskinarvioinnissa tulee ottaa huomioon, että materiaalin pidemmän elinkaaren ja uudelleenmuovauksien seurauksena riski hajoamistuotteiden muodostumiselle ja muiden epäpuhtauksien esiintymiselle kasvaa. Kierrätysmuovin käyttöön sisältyy tämän vuoksi vaatimus eräkohtaisesta testaamisesta ja vaatimustenmukaisuuden osoittamisesta.

Myös tahattomasti lisättyjen aineiden eli niin sanottujen NIAS:ien seulonnasta tulee kriittisempi osa laatujärjestelmää. Myös muiden kierrätysmateriaaleissa tyypillisten haitta-aineiden, kuten bisfenoli A:n, ftalaattien ja antimonin esiintymistä on seurattava.

Kierrätetyn paperin ja kartongin käyttö

Toistaiseksi kierrätetyn paperin ja kartongin käyttöä elintarvikekontaktimateriaaleissa ei säädellä EU-tasolla. Vaatimustenmukaisuuden arviointi tulee siksi perustaa ensisijaisesti kansalliseen lainsäädäntöön. Koska vaatimukset vaihtelevat maasta toiseen, voidaan apuna käyttää Euroopan neuvoston elintarvikekontaktimateriaaleihin perehtyneen komitean ohjeistusta, joka perustuu useamman jäsenmaan kansalliseen lainsäädäntöön, tai Pohjoismaiden ministerineuvoston asiakirjaa, jonka lähteinä on käytetty EU-lainsäädännön lisäksi muun muassa Euroopan elintarvikeviraston, Saksan riskinarviointi-instituutin ja Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkeviraston lausuntoja.

Lähtökohtaisesti kierrätettyä paperia ja kartonkia on mahdollista käyttää kosketuksissa elintarvikkeiden kanssa, mutta tietyt käyttötarkoitukset, kuten käyttö leivinpapereissa ja suodatinpapereissa, on riskien takia kielletty. Kierrätetyn muovin tapaan myös kierrätetyissä pahvi- ja paperikuiduissa esiintyy ensikuitua enemmän epäpuhtauksia, joita päätyy materiaaliin muun muassa painoväreistä, päällysteistä ja kierrätyksen aikana mahdollisesti käytetyistä kemikaaleista.

Kierrätyskuitua sisältävän paperin vaatimustenmukaisuusilmoituksen (Declaration of Compliance) tulee sisältää kattava kuvaus kierrätysprosessista, mukaan lukien keräyspaperin laadusta, puhdistusmenetelmistä ja mahdollisen estokerroksen tehokkuudesta. Lisäksi siirtymätesteillä tulee varmistaa, ettei kierrätyskuidusta siirry elintarvikkeisiin esimerkiksi ftalaatteja, primaarisia aromaattisia amiineja tai PAH-yhdisteitä.

Myös mahdollisesti karsinogeenisten MOAH-yhdisteiden siirtymää on syytä mitata, sillä niitä esiintyy verrattain yleisesti kierrätetyissä paperi- ja pahvikuiduissa. Elintarvikkeisiin ei Euroopan komission PAFF-työryhmän (Standing Committee on Plants, Animals, Food and Feed) mukaan tulisi päätyä enempää kuin 0,5–2 mg/kg MOAH-yhdisteitä elintarviketyypistä riippuen.

Tekstin on kirjoittanut Measur Oy:n projektipäällikkö Niko Markkinen.

measurlabs.com