Vähemmän on enemmän, vai onko?

Moni on todennut viimeisen vuoden aikana, että pakkausmateriaalit ovat työhistoriani suurimmassa muutoksessa. Toteamus on ajankohtainen ja tosi, sillä paperi- ja kuitupakkausten kysyntä ja näkymät ovat muuttuneet radikaalisti viime vuosina. Missä 2000-luvun alussa muovit valtasivat alaa paperilta, tilanne on nyt päinvastainen, ja kaikki paperinen on hyvästä! Vai onko?

Muutos ei ole yllätys, koska kuitu- ja paperimateriaalien kehitys on tuonut niille ominaisuuksia, joista aiemmin vain haaveiltiin. Paperipakkaukset ovat paljon lähempänä muoveja kuin aiemmin. On jännittävää, miten kuitupakkauksille ja papereille on löytynyt muovittomia, kosteuden kestäviä ratkaisuja. Lisäksi niille on kehitetty myös rasvankestoa ja saumautuvuutta. Uudet materiaalit ovat tulleet markkinoille, ja perinteisiä muoveja on korvattu monella eri ratkaisulla. Tämäkin on vasta alkua. Silti on hyvä pitää kirkkaana mielessä, että muoveilla on edelleen oikeat perusteet laajalle käytölle.

Yksi suuri este muutokselle on pakkauskonekelpoisuus. Nykyisten koneiden tulisi toimia joko suoraan tai mahdollisimman pienillä muutoksilla erilaisilla materiaaleilla, mikä ei ole aina mahdollista. Mutta muutosta on ilmassa.

Toisaalta tuttujen materiaalin korvaaminen uusilla on arveluttavaa, eikä suinkaan niin yksioikoista kuin viestintä- ja markkinointitulvasta voisi päätellä. Kuluttajana mietin, ovatko uudet, korvaavat materiaalit sittenkään oikeasti ympäristöystävällisempiä. Mistä ne tulevat, ja mihin ne menevät? Mikä niiden elinkaarivaikutus on? Tästä olisi hyvä saada luotettavaa ja riippumatonta tietoa valintojen tueksi.

Kierrätettävyys on aina hyvä asia, mutta kuluttajana mietityttää, miten ja mihin se materiaali kiertää. Ammatillinen huoli on, montako kierrätyskierrosta itse materiaali voi kiertää, ennen kuin kierrätettävyys kaatuu omaan mahdottomuuteensa?

Olisi hyvä saada luotettavaa ja riippumatonta tietoa valintojen tueksi.

Onko biomateriaali nyt kierrätettävää? Oletettavasti ja onneksi uusia ratkaisuja löydetään sitä mukaan, kun ongelmia kohdataan.

Vuosien ohennusboomin jälkeen tuntuu omituiselta, että materiaaleja paksuntamalla saavutetaan ympäristöystävällisempi tuote. Viestinnän mukaan kierrätyskelpoisuus paranee, kun monimateriaalista päästään monomateriaaliin.

Kaiken tämän keskellä itselläni on johtavana ajatuksena, että materiaalin ja resurssien minimoiminen sekä kierrätys vievät eteenpäin. Mutta vähemmän on enemmän, vai onko? Miten paksumpi materiaali on nyt ympäristöystävällisempi!? Markkinoille tulleet uudet PP- ja PE-pakkaukset ovat yllättävän paksuja.

Muovittomuuson toki hyvä asia, samoin mikromuovittomuus. Oikea materiaali oikeassa paikassa on paras, vai pitäisikö elää kokonaan ilman pakkauksia? Tulisiko asioita katsoa vielä toiselta kantilta: mikä on kestävää ja mikä ei? Samanaikaisesti myös pakkauksettomat kaupat ovat lisääntyneet, ja lähituotannosta on puhuttu paljon.

Asumme perheemme kanssa tällä hetkellä Saksassa, jossa Öko-, Bio- ja Natur -teemat ovat olleet esillä jo vuosikymmeniä. Viime syksynä Saksaa ravisuttivat kuvat kuivuuteen kuolleista metsistä. Paljon oli puhetta, että 200-vuotinen yksipuolinen metsänviljelytoimintamalli on epäonnistunut ilmastonmuutoksen takia. Jos paikallisessa metsänviljelyssä on menty yli, mistä ne hyvät raaka-aineet tulevat?

Perheemme valinta on jättää ylipakatut tuotteet ostamatta ja vaikuttaa omalla käyttäytymisellä. Syksyllä nautimme tyytyväisenä hyviä pensasmustikoita ja iloitsin, kuinka rasian kansikalvo oli ohennettu kymmeneen mikroniin. Harmittelin, että pohjatarjotin on edelleen vahva, ja siinä oli epämiellyttävä lisäpehmuste suojaamassa marjoja kuljetuksen aikana.

Kaikki oli hyvin, kunnes huomasin, että mustikat tuotiin kaukaa Etelä-Afrikasta. Siihen päättyi mustikoiden käyttö. Ristiriitaisia ajatuksia olivat kuljetushiilijalanjälki ja paikallisten tuottajien ja poimijoiden toimeentulo. Läheltä on parempi!

Pakkausten kehitykseen en nykyisessä toimessani suoraan vaikuta, mutta onneksi sentään niiden painatukseen. Syksyllä sain viimeisteltyä tohtorinväitöskirjani pakkauspainatuksesta ja löysin merkittäviä tuloksia myös ekotehokkuuden parantamiseen Expanded Gamut Printing -tekniikalla. Kerron siitä myöhemmin lisää, kun keväällä saan väitöksen julkistettua.