Mistä tulevaisuuden elintarvikepakkaukset tehdään?

Elintarvikkeiden kauppa on tänä päivänä osin hyvin paikallista ja toisaalta varsin globaalia. Kestävän tulevaisuuden luomiseksi pitäisi tehdä viisaita päätöksiä. Tarvitsemme materiaaleja, mutta mitkä ovat vaihtoehdot?

Mitä todennäköisimmin, meillä on tulevaisuudessakin lasi-, metalli-, kuitu- ja muovipakkauksia elintarvikkeille. Uskon kuitenkin, että näiden materiaalien käyttömäärien väliset suhteet muuttuvat ajan myötä. Juuri nyt kuitumateriaalit valtaavat lisää markkinaa, kun halutaan korvata kertakäyttöistä muovia. Mutta on hyvä kerrata muovin määritelmä.

Muovi on pääosin polymeerimateriaalia, joka jossakin prosessin vaiheessa, virtausta hyväksikäyttäen on muotoiltavissa tuotteeksi1. Eli useat niin sanotut muovinkorvaajat ovat tämän määritelmän mukaisesti myös muoveja. Määritelmä ei ota lainkaan huomioon sitä, ovatko muovin raaka-aineet uusiutuvista raaka-aineista lähtöisin, tai hajoavatko ne koskaan tai miten. Nyt ratkaisuna on ollut pidentää muovi-termiä lisäsanoilla tai puhua biomuovista. Täytyy pysyä tarkkana, miten viestii, koska määritelmät eivät ota huomioon näitä asioita2.

Viisaimman materiaaliratkaisun tekeminen on aina ollut visaista.

Kierrätysmuovi on myös mahdollinen neitseellisen muovin korvaaja. Muoveja on jo nyt korvattu, kuitupakkausten lisäksi, käyttämällä pakkauksissa kierrätetystä raaka-aineesta valmistettua polyetyleenitereftalaattia (RPET). Sille ei ole vielä kovinkaan montaa kilpailijaa, koska muita elintarvikehyväksynnän saaneita kierrätysmateriaaleja ei ole laajalti saatavilla.

Tahtotila materiaalikehityksessä suuntautuu joka tapauksessa vahvasti pakkausmateriaalien raaka-aineiden biopohjaisuuden lisäämiseen. Raaka-ainepohjana tulee hyödyntää sivuvirtoja, sillä ilmastonmuutoksen, biodiversiteetin säilyttämisen ja kestävän kehityksen kannalta on epäsuotuisaa käyttää pakkausmateriaaliksi ruuaksi kelpaavia kasveja tai enempää maapinta-alaa niiden kasvattamiseksi.

Kasvijätteestä valmistetusta etanolista tai selluloosasta sekä esimerkiksi mikrobien tuottamista polyestereistä pystytään jo nyt tuottamaan uusia materiaaleja. Siksi lyhyellä aikavälillä vaikuttaa siltä, että pakkausmateriaalien kirjo jopa kasvaa entisestään.

Kapasiteetin lisääminen biopohjaisten materiaalien tuotannossa on haaste, johon alalla pyritään vastaamaan. Aikataulua on kuitenkin vaikea ennustaa nyt, kun ollaan vielä skaalaamisvaiheessa. Jää myös nähtäväksi, tulemmeko jonain päivänä saamaan uuden biopohjaisen materiaalin, jonka tuotanto olisi mahdollista samassa mittakaavassa kuin nykyisten fossiilisista raaka-aineista valmistettujen materiaalien.

Kierrättämisen rooli materiaaleja valittaessa kasvaa edelleen. On muistettava, että kierrättämisen toteutuksessa on suuria maakohtaisia eroja jo pelkästään Euroopassa ja ennen kaikkea maailmanlaajuisesti. Se, että kuluttaja esilajittelee pakkausmateriaalit, on viestintää ja valistusta vaativa toimintatapa, varsinkin jos pakkausmateriaalien kirjo yhä kasvaa.

Kierrättämisessä on meneillään valtava systeeminen muutos teknologisesti, lainsäädännöllisesti ja asenteellisesti. Tarvitsemme lisää kapasiteettia ja hyviä (teknisiä) ratkaisuja, jotka mahdollistavat materiaalien kierrättämisen entistä viisaammin.

OECD:n vuoteen 2060 ulottuva katsaus raaka-aineiden ja materiaalien tulevaisuudesta3 ennakoi, että kierrätysmateriaalien käytöstä tulee kilpailukykyinen neitseellisten materiaalien käytön kanssa. Katsaus esittää, että tulemme itse asiassa tarvitsemaan sekä kierrätys- että neitseellisiä materiaaleja kasvavan globaalin kulutuksen tarpeisiin. Mielenkiintoista on, että kierrätysmateriaaleissa raportti keskittyy tarkastelemaan erityisesti metalleja ja varsin vähän muita materiaaleja. Suosittelen katsauksen lukemista asiasta kiinnostuneille.

Materiaalivalintoja ohjaavat elintarvikealalla vahvasti myös lait ja asetukset. Erityisesti EU:n kertakäyttömuovituotteita koskeva direktiivi (ns. SUP-direktiivi) vaikuttaa elintarvikealan lähitulevaisuudessa: SUP-listauksissa nousevat esiin erilaiset ruokapakkaukset ja muun muassa take-away-pakkaukset. Ympäristöministeriön julkaisussa4 esitetään myös direktiivin tulkinnan haasteita.

Elintarvikepakkaamisen näkökulmasta tärkeitä ovat luonnollisen polymeerin, muovin ja syömävalmiin pakkauksen määrittelemisen tarve lakia valmistellessa. Kuitumateriaalien käytön kannalta on erittäin tärkeää saada selväksi, miten direktiivissä ”osin” muovia sisältävä tuote määritellään. Jos tätä ei määritellä asianmukaisesti, voidaan joutua tilanteeseen, jossa muovilla ohuesti päällystetty kartonkikuppi voi päätyä SUP-kieltolistalle. Asiayhteyskään ei aina välttämättä paljasta merkitystä ilman tarkkaa määrittelyä, ja lakia tulkittaessa väärinymmärrykselle ei ole tilaa.

Ohjaustoimiin, lainsäädäntöön ja poliittisiin päätöksiin sisältyy valtavasti tiedonhankintaa, erilaisten tarpeiden ja tavoitteiden huomioimista ja tulevaisuuden ennakoimista. Nykyisessä murrostilassa monet asiat muuttuvat yhtä aikaa, joten on tärkeää arvioida päätöksiä ja niiden vaikutuksia jatkuvasti. Materiaalien kanssa työskentelevien tulee olla koko ajan valppaina, pyrkiä aktiivisesti seuraamaan EU:n ja kansallisen tason päätöksentekoa ja osallistua julkiseen keskusteluun.

Ihmiset tarvitsevat ruokaa joka päivä. Siksi elintarvikepakkaukset ja niissä käytettävät materiaalit ovat monella tapaa tärkeitä. Olemme sidoksissa siihen, miten ruoka pakataan. Siksi pakkausmateriaalivaihtoehdot, niiden hinta, saatavuus ja kierrätettävyys kiinnostavat kaikkia ihmisiä.

Elintarvikepakkauksissa ei voi väheksyä turvallisuuden, toiminnallisuuden ja suojan merkitystä. Suojaaminen on merkittävin pakkauksen ja pakkausmateriaalin tehtävä, jotta ruoka päätyy nautittavaksi ja ravitsemaan meitä tänään ja tulevaisuudessa. Tulemme aina tarvitsemaan monia materiaaleja, jotka vastaavat kunkin elintarvikkeen suojan tarpeeseen. Viisaimman materiaaliratkaisun tekeminen on aina ollut visaista, eikä se näytä helpottuvan huomennakaan.

Viitteet:

¹ ISO 472:2013 (en) Plastics — Vocabulary.

² Koivula. H. 2018. Bio-alkuiset termit sekoittuvat toisiinsa, Kehittyvä Elintarvike. 2/2018 s. 18−19

³ OECD 2019. Global Material Resources Outlook to 2060: Economic Drivers and Environmental Consequences, OECD Publishing, Paris, doi.org/10.1787/9789264307452-en.

⁴ Ekroos A. ym. 2019. Kertakäyttömuovituotteita koskevan direktiivin toimeenpanon vaihtoehtojen tarkastelu, Ympäristöministeriön julkaisuja 2019:26.

Kuva: Veikko Somerpuro