Mistä ruuan ilmastovaikutus muodostuu?

Elintarvikkeiden hiilijalanjälkeä ja ilmastovaikutusta on viimeisimmän Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin eli IPCC:n raportin jälkeen ruodittu mediassa vähintään viikoittain. Kuluttajille annetaan vahvoja ruokavaliosuosituksia ja syyllistämisestäkin puhutaan internetin kommenttikentissä. Onko ilmastonmuutoksen hidastaminen kuluttajien ruokavalioiden varassa? Mikä vastuu elintarviketeollisuudella on?

Keskimäärin suomalaisen kuluttajan hiilijalanjäljeksi on arvioitu noin 10 000−11 000 kg CO2e / vuosi. Suomi on henkilöä kohti mitattuna suuripäästöisimpien maiden joukossa, vaikka se aiheuttaa vain pienen osan maapallon kasvihuonekaasupäästöistä. Kestäväksi tasoksi maapallon lämpenemisvaikutuksen kannalta on arvioitu noin 3000−4000 kg CO2e/hlö/vuosi.

Suomen ympäristökeskuksen vuonna 2017 tekemän tutkimuksen mukaan asuminen aiheuttaa 39, liikkuminen 19 ja ruoka 16 prosenttia suomalaisten hiilijalanjäljestä¹. Tästä voidaan päätellä, että yksittäistä lääkettä ilmastonmuutoksen hillintään ei ole olemassa, vaan vähennyksiä täytyy tehdä usealla eri rintamalla. Syömistä ei voi lopettaa, mutta miten ruuan päästöjä voidaan pienentää.

Ruuantuotannon hiilijalanjälki tulee pääosin alkutuotannosta.

Ruuantuotannon hiilijalanjälki tulee pääosin alkutuotannosta. Kuljetusten, jalostuksen ja jakelun roolit ovat yleensä pienemmät. Alkutuotannossa päästöjä tulee muun muassa viljelypelloilta typpioksiduulina ja hiilidioksidina lannoitteiden ja kalkituksen seurauksena, metaanipäästöinä eläinten ruuansulatuksesta ja lannasta vapautuvina päästöinä. Myös maankäytön muutoksen seurauksena päästöjä voi muodostua suuriakin määriä, kun metsiä raivataan viljelypelloiksi. Muualla elintarvikearvoketjussa ympäristövaikutukset ovat usein peräisin pääosin energiankulutuksen päästöistä.

YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAOn mukaan globaalin ruokahävikin määrä on noin 30 prosenttia kaikesta tuotetusta ruuasta! Hukkaan menevä ruoka aiheuttaa päästöjä turhaan koko siihenastisen elinkaarensa ajalta.

Luonnonvarakeskuksen Foodspill -tutkimuksen mukaan Suomessa menee vuosittain hukkaan noin 400 miljoonaa kiloa ruokaa: noin 15 prosenttia tuotetusta ruuasta. Hävikistä 30 prosenttia tapahtuu kotitalouksissa, 18 kaupoissa, 20 ravitsemuspalveluissa, 20 teollisuudessa ja 12 prosenttia alkutuotannossa. Teollisuuden jalostusprosesseissa hävikkiä syntyy esimerkiksi kysynnän ja tarjonnan ennustettavuuden epäonnistuessa ja muoto- tai värivirheellisten kasvisten myyntikanavien puuttumisen vuoksi².

Pakkausten hiilijalanjälkeä pelätään usein suureksi, vaikka ne aiheuttavat usein vain muutaman prosentin hiilijalanjäljestä. Pakkaukset ovat ensiarvoisen tärkeitä, sillä ne suojaavat ruokaa ja pidentävät sen säilyvyysaikaa.

Pakkauksien kehittäminen on myös yhä mahdollista. Esimerkiksi ”älykkäät” pakkaukset voivat kertoa ruuan pilaantumisesta vaikkapa etiketin tekstin väriä muuttamalla luotettavammin kuin Parasta ennen -merkintä. Tällöin kotitalouksien hävikki voisi myös pienentyä teollisten toimijoiden tekojen ansiosta. Hävikin minimoiminen on myös taloudellisesti järkevää arvoketjun jokaiselle toimijalle.

Elintarvikkeiden valmistuksessa syntyy päätuotteiden lisäksi sivuvirtoja, joita voidaan usein hyödyntää esimerkiksi eläinten rehuina tai energiantuotannossa biopolttoaineena. Raaka-aineiden kokonaisvaltainen hyödyntäminen tavalla tai toisella kannattaa sekä ilmastomielessä että taloudellisesti. Usein parhaat ratkaisut syntyvät, kun hiilijalanjälki- ja elinkaaritarkastelua tehdään jo suunnitteluvaiheessa.

Myös elintarvikkeiden tuotantoketjun laitteisto vaikuttaa hiilijalanjälkeen. Energiatehokkuus ja hukkalämmön hyödyntäminen, pumppujen ja säiliöiden oikea mitoittaminen ja uusiutuvien energiamuotojen käyttö ovat tärkeitä keinoja ilmastonmuutoksen hillinnässä. Kuljetusten vaikutus on yleensä vain muutamien prosenttien suuruinen, mutta lähituotantoa ja tehokasta logistiikkajärjestelmää kannattaa hyödyntää.

Tulevaisuuden ruuantuotanto soluviljelynä kotitalouskohtaisessa säiliössä tai proteiinien valmistus ilmasta aurinkoenergian avulla ovat esimerkkejä teknologioista, jotka voivat vähentää ilmastomuutoksen vaikutuksia tulevina vuosikymmeninä maailmanlaajuisesti. Uusien teknologioiden ei ole kuitenkaan tarkoitus korvata perinteistä maataloutta ja ruokaketjua. Vastuullinen toiminta viljelijästä kuluttajaan auttaa minimoimaan ruuan hiilijalanjäljen niin, että ravitsemuksesta ja ruuasta nauttimisesta ei tarvitse tinkiä.

¹https://media.sitra.fi/2017/10/23144245/Consumption_choices_to_decrease_personal_carbon_footprints_of_Finns.pdf

² http://www.mtt.fi/mttraportti/pdf/mttraportti41.pdf