Elintarvikeopiskelijat matkalla työelämään

Kiinnostava työpaikka tarjoaa mielekkään työtehtävän, antaa mahdollisuuden itsensä kehittämiseen ja tuo eteen riittävästi haasteita. Näin ajattelee ainakin moni Viikin kampuksella elintarviketieteitä opiskeleva. Noin viiden vuoden aikana opiskelijat oppivat ymmärtämään laaja-alaisesti elintarvikkeiden rakennetta ja ominaisuuksia sekä niihin liittyviä ilmiöitä. Tämän jälkeen on aika soveltaa osaamista työelämässä.

Opintojen päätyttyä on toiveissa löytää työ, joka vastaa omaa koulutusta ja osaamista. Tämä jännittää monia etukäteen. Pelkona on työttömäksi joutuminen tai urautuminen yksitoikkoiseen työhön, joka ei motivoi.

Opiskelijoiden yhteyksiä työelämään on pyritty parantamaan monin tavoin. Opiskelijajärjestöt järjestävät mentorointia, ekskursioita ja työelämätapahtumia. Tällainen yhteistyö on opiskelijoiden kannalta tärkeää, ja varmasti työnantajatkin hyötyvät. Yritysten imago ja tunnettuus opiskelijoiden keskuudessa vaikuttavat merkittävästi siihen, minne opiskelijat ensisijaisesti hakeutuvat töihin.

Harva kuitenkaan opiskelee elintarviketieteitä vain hyvän työpaikan kuva silmissä. Taustalla on aitoa kiinnostusta elintarvikkeita kohtaan ja halua ymmärtää niihin liittyviä ilmiöitä käytännössä. Ruokaan liittyvä harrastuneisuus on yleistä. Yksi on kotileipuri, toinen valmistunut aiemmin kokiksi, ja kolmas panee olutta kotinsa kellarissa. Viikkiläisten suurimpia vahvuuksia onkin taito yhdistää teoria käytäntöön.

Käytännönläheisyys on tärkeää opiskelijoille ja monelle tärkeimpiä perusteita opiskelualan valintaan. Sitä lisäävät opiskelussa lukuisat koekeittiö- ja laboratoriokurssit sekä elintarviketeollisuuden mukanaolo kursseilla.

Taustalla on aitoa kiinnostusta elintarvikkeita kohtaan.

Vierailevat luennoitsijat ja teollisuuden projekteihin liittyvät harjoitustyöt tuovat näkökulmaa teollisuuden ja tutkimustyön tarpeisiin. Esimerkiksi aistinvaraisen arvioinnin kurssi, jossa on arvioitu teollisuuden tuotekehityksessä kokeiluasteella olevia tuotteita, on koettu erittäin antoisaksi.

Ensimmäisen vuoden opiskelijoilta yleisimpiä toivetyönkuvia on tuotekehitys. Kehitystyössä oma kädenjälki ja uudet innovaatiot näkyvät. Myöhemmin opiskelun myötä käsitys erilaisten työtehtävien kirjosta laajenee. Halu luoda uutta kuitenkin säilyy. Oli se sitten tuotekehitystä, uusien laatustandardien kehittämistä tai tuotantoprosessien optimointia.

Työn mielekkyyttä lisäävät monipuolisuus ja oman toimenkuvan räätälöinti. Ne mahdollistavat jatkuvan itsensä kehittämisen ja uuden oppimisen. Opiskelemaan lähdetään näiden mahdollisuuksien perässä, ja miksipä oppimisen palo katoaisi työelämään siirryttäessäkään.

Toisaalta työn monipuolisuus on tavoiteltavaa, mutta hajanaisuus ja pirstaleisuus eivät. Mahdollisuus syventyä työssä omaan erikoisalaan, ja sitä kautta saatu kokemus asiantuntijuudesta on tärkeä. Myös opinnoissa erikoistutaan valitsemalla erilaisia opintokokonaisuuksia. Opinnot voivat painottua niin elintarvikekemiaan, lihateknologiaan kuin elintarviketurvallisuuteenkin. Omaa erikoisosaamista on aina ilo päästä hyödyntämään.

Moni tekee töitä jo opiskeluaikana. Yliopiston kesätauot ovat pitkiä, ja kokoaikaisiin töihin ehtii hyvin kolmeksi tai neljäksi kuukaudeksi vuodessa. Ensimmäiset opiskeluajan kesät kuluvat monella tuotannon tehtävissä, joista saa näkemystä teollisen mittakaavan tuotannosta ja elintarviketeollisuuden käytännön toiminnasta. Harva on edes vieraillut suuren mittakaavan tuotantotiloissa ennen opiskelun aloittamista.

Loppuvaiheen opiskelijoilla osaaminen on jo syvempää ja halua sen soveltamiseen löytyy. Työnantajien toivoisikin antavan opiskelijoille mahdollisuuksia näyttää kykynsä kesätöiden ja harjoitteluiden aikana. Haastavasta kesätyöstä saatu kokemus on arvokas valmistumisvaiheessa.

Osa tekee töitä myös opiskelun lomassa. Tämä helpottaa työelämään siirtymistä varsinkin, jos pääsee jatkamaan samassa yrityksessä valmistumisen jälkeen. Toisaalta työskentely opiskelun ohella usein pidentää opiskeluaikaa. Joissakin tapauksissa tutkinto jää keskeneräiseksi. Työnantajien valmistumiseen kannustava asenne onkin kullanarvoinen.

Opintojen aikana tehdyt työt ja opiskelijoille järjestetyt työelämätapahtumat eivät ole vain opiskelijoita varten. Myös työnantajat saavat tilaisuuden nähdä, millaisia alan asiantuntijoita opiskelijoista on kasvamassa. Tehkäämme yhteistyötä, jotta opiskelijat löytävät tiensä työpaikoille ja työelämään saadaan päteviä osaajia.