VIRTUAALISESTI KÄYNTIIN, YLÖS JA ALAS

On maamme köyhä – ja pian vielä entistä köyhempi, kun lainaa lappaa ovista ja ikkunoista. Yritystä perustaa uusia yrityksiä talouden moottoriksi on liian vähän, jotta tulevaisuus olisi turvallisesti turvattu emmekä vajoaisi surkeuden suohon turvalleen. Tarvitaan lisää käyntiin ylös -yrityksiä, joille toivotaan onnistumisia, jotta ne olisivat olemassa vielä sadan vuoden päästäkin.

Elintarvikealalla aloittaa yrityksiä kovin vähän moneen muuhun maahan verrattuna. Esimerkiksi Israelissa näyttää käyvän varsinainen pöhinä, varsinkin biotekniikassa. Otaksutaan, että osasyynä ovat uskonnosta lähtöisin olevat rajoittavat rajoitteet, kuten kosher. Vaatimuksia on helpompi hallita bioteknisessä kuin tavanomaisessa tuotannossa.

Suomalaisen ruuan puhtautta on julistettu maailmalla sen keksimisestä lähtien. Analyysien ja torjunta-aineiden käyttötietojen perusteella sille on katetta, mutta viestin saaminen vientimaiden kuluttajien selkäytimiin onkin ollut paljon työläämpää. Meidän pitänee perustaa omaa puhtaususkonto, joka kieltää tyystin jäämiä sisältävän ruuan syönnin. Ihmisiä kun on helppo käännyttää hurahtamaan milloin mihinkin ismiin, niin miksei sitten uskomaan suomalaisen ruuan puhtauteen. Rahanmenetyskin on pienempi kuin nyt niin yleisissä pankkihuijauksissa – ja saa vielä vastinettakin.

Suomessa yritysten perustajien pysyvä puutostauti on liian usein rahoituksen saanti. Vakuuksiksi pitää pantata vähintään omat, sukulaisten ja lainatutkin varat. Tämä vakava puute tässä puutteen maassa pitää korjata perustamalla oma virtuaalivaluutta. Siihen sopisi hyvin metsään perustuva supisuomalainen puupenni, sitä kun kasvaa vuosittain metsäkaupalla miljoonia kuutioita. Oravannahka ei tarkoitukseen sovellu, sillä se rajaa vegaanit pois käyttäjistä. Setelivirtuaalivaluutan alayksikkö tuohi soveltuu kaikkien käyttöön.

Lisäksi elintarvikeyrityksissä voi ottaa uusiokäyttöön maksaa maltaita -mittayksikön, millä saattaa olla myös aivoihin kohdistuvaa neurotransmitteriaalista vaikutusta. Suolainen ei käy valuutan mittayksiköksi, koska se nostaa tarpeettomasti käyttäjiensä verenpainetta.

Muutamia käyntiin ylös -yrityksiä on viime aikoina muuttunut käyntiin-pysähdys-rysähdys -yrityksiksi, lupaavasti alkaneesta lähtökiidosta on seurannut mahalasku. Elintarviketeollisuus on prosessiteollisuutta, prosessioperaatioiden sujuvuus ja kannattavuus tuottaa menestyksiä ilman menetyksiä, vaikka kaikki nykyiset elintarvikealan suuryritykset ovat aikoinaan olleet käyntiin-ylös -pienyrityksiä. Juustoa keitettiin männynoksaan ripustetussa padassa, olutta muuripadassa, makkaraa väännettiin suoliin käsiveivillä ja kirkasta tehtiin kotitislaamossa, joka tosin saattoi olla ihan metsässä. – Jos silloin olisi ollut nykyiset hygieniamääräykset, yritykset olisivat jääneet virtuaaliyritelmiksi.

Oravannahka rajaa vegaanit pois käyttäjistä.

Mittakaavoittamisessa pitäisi ottaa oppia metsäteollisuudesta, jossa on kovin vähän perustettu artesaanisellu- tai artesaanipaperitehtaita, saati sitten käsisahoja. Liioin ei ole näkynyt mainoksia, että tämä selluloosa on tehty käsityönä. Sitä pidettäisiin nykyisin hyvin epähygieenisenä, eikä sitä voisi käyttää pakkausten raaka-aineena.

Jostain kummasta jättitehtaisiin on löytynyt miljardirahoitus, ja ihan ilman virtuaalirahaa, kun elintarviketeollisuudessa miljoonakin maksaa maltaita. Kemiallinen metsäteollisuus on onnistunut tekemään vihreää kultaa, elintarviketeollisuudessa tuloksena voi olla hirveää multaa.

Virtuaalivaluutasta voi tietenkin seurata, että tehdään virtuaalityötä. Mutta jos tuotteetkin ovat virtuaalisia, ollaan tasoissa. Ja virtuaalisesti nautittuna ne aiheuttavat metapölinää, eivät metabolista oireyhtymää, saatikka lisää syöjänsä ulottuvuutta vaakasuunnassa. Vaikutus valtakunnantalouteen olisi myös se, että maamme olisi enää virtuaalisesti köyhä.

Kirjoittaja on lehden vakituinen avustaja, jonka intohimona on syötävien teollinen tuotanto, mistä riittää huoltovarmuutta lähipiirillekin. Entisenä lisäainekauppiaana hän pyrkii vähentämään aineiden käyttöä, siviilissä pysytellä 1800-luvulla rakennetun talon rappeutumisen tahdissa,säilytellä muinaisten suomalaisten kanojen geenejä ja piilotella juureksia maan uumeniin sadon toivossa.