Lihavuuteen ei ole vain yhtä lääkettä 

Lihavuutta hoidettiin pitkään yksinkertaisella mallilla: syö vähemmän ja liiku enemmän, niin laihdut. Nykyisin lihavuuden kertymistä ja ylipainoa ylläpitäviä mekanismeja ymmärretään paremmin, kertoo Lihavuuslääkärit ry:n toiminnanjohtaja, painonhallintaan perehtynyt lääkäri André Heikius.  

– Lihavuuden monimuotoisuus on ymmärretty viime vuosikymmenten aikana. Hoitopolku aloitetaan kuuntelemalla potilasta ja hänen elämäntilannettaan yksilöllisesti. Elintapamuutokset ovat edelleen hoidon ytimessä, mutta hoidon tyyli on muuttunut kannustavammaksi, Heikius sanoo. 

Lihavuuteen liittyy edelleen stigmaa ja häpeää, ja lihavuudesta saatetaan syyttää ylipainoista itseään. Ylipainoista potilasta ei osata aina terveydenhuollossakaan nähdä kokonaisuutena. Esimerkiksi muita somaattisia sairauksia ei aina tutkita hyvin, kun lihavuus vie huomion. On jopa todettu, että ylipaino vaikeuttaa asemaa työmarkkinoilla: hoikat saavat keskimäärin parempaa palkkaa. 

Kaikki tämä aiheuttaa sen, että lihavuus on enemmän kuin pelkkä aineenvaihdunnan tila. Hoidossa selvitetään esimerkiksi potilaan ruokasuhdetta: millainen ateriarytmi hänellä on, millaisia välipaloja hän syö, millaisia tuntemuksia hänellä on, kun hän syö aterioitaan. 

Ihmisillä on erityyppisiä nälän tuntemuksia, mikä johtaa esimerkiksi siihen, että toisen on vaikea lopettaa syömistä, toisen taas hillitä mielitekoja. 

Heikius kertoo, että stressinhallinnalla ja arjen voimavarojen ylläpitämisellä on suuri merkitys painonhallinnassa. 

– Esimerkiksi uni on hyvin tärkeä. Valvottu yö johtaa helposti makeanhimoon. 

Monta eri taustatekijää 

Lihavuus lisää väestötasolla sairastavuutta ja kuolleisuutta. Se kasvattaa André Heikiuksen mukaan satojen eri sairauksien riskiä, mikä tulee myös kalliiksi yhteiskunnalle. 

Nykyisin ymmärretään yhä paremmin, että lihavuus ei ole itseaiheutettua. Sen kertymiseen vaikuttavat monet geneettiset, fysiologiset, biologiset, psykologiset ja ympäristötekijät. 

– Voidaan sanoa, ettei lihavuus ole sen enempää itse aiheutettua kuin moni muukaan sairaus. On todettu esimerkiksi, että ylipainoisilla ihmisillä on enemmän nälkäreseptoreita, Heikius sanoo. 

Lihavuuden erilaisia taustasyitä on tunnistettu useita. On niin sanottu hungry brain -tyyppi, jossa henkilön on vaikea lopettaa syömistä, ja annoskoot kasvavat suuriksi. Hungry gut -tyyppinen oireilu taas on helposti heräävä syömisen tarve, joka johtaa naposteluun. Tunnesyöminen on yksi tekijä, ja osalla ylipainoisista taustalla on aineenvaihdunnan ongelmia. 

Lihavuuden hoito ei Heikiuksen mukaan ole hyvällä tolalla. On paljon ylipainoisia ihmisiä, jotka toivoisivat hoitoa ja tukea, mutta eivät saa. Edes ensimmäistä keskusteluaikaa lääkärille ei aina saa, saati struktuuria, jota tarvittaisiin pitkäjänteisen painonpudotuksen tueksi. 

– Lihavuuden hoidosta puuttuu struktuureja. Hyviä malleja on olemassa, mutta niiden jalkauttaminen alueille puuttuu. Poliittisella tasolla kansalliselle lihavuusohjelmalle pitäisi saada jatkoa, Heikius ehdottaa. 

Elintapahoidosta tiedetään, että esimerkiksi kasvokkain tai virtuaalisesti kokoontuvat ryhmät toisivat apua varsin kustannustehokkaasti. Myös hoitomuodoista tehokkain, lihavuusleikkaus, on Suomessa huomattavasti vähemmän käytetty kuin Ruotsissa. 

Lihavuuden hoito ehkäisisi monia muita sairauksia. Esimerkiksi 90 prosenttia todetuista 2-tyypin diabeteksista liittyy lihavuuteen. 

Tehokkainta olisi tarttua tilanteeseen jo hyvissä ajoin, eli ehkäistä lasten ja nuorten ylipainon kertymistä. 

Lääkkeet jäljittelevät suolistohormoneita 

Hyvään lihavuuden hoitoon katsotaan nykyisin usein kuuluvan sekä elintapaohjaus että sitä tukeva lääkehoito. Uuden polven lihavuuslääkkeet tulivat Suomessa markkinoille vuonna 2018, ja niiden merkitys on ollut suuri. 

Lihavuuslääkkeitä on yritetty kehittää kauan, mutta todella tehokkaita vaihtoehtoja ei ole onnistuttu aiemmin löytämään. Historiassa tunnetaan myös tapauksia, joissa lihavuuslääkkeitä on jouduttu vetämään pois markkinoilta sivuvaikutusten vuoksi. 

Nykyiset lääkkeet liraglutidi ja semaglutidi ovat GLP-1-analogeja eli suolistohormoneita, jotka vaikuttavat nälän ja kylläisyyden tunteisiin. Ne vaikuttavat hypotalamuksessa sijaitsevassa nucleus caudatus – -tumakkeessa, joka säätelee nälkää ja kylläisyyttä. Bupropionin ja naltreksonin yhdistelmälääke vaikuttaa tämän lisäksi aivoissa ruoan palkitsemiskeskuksessa. Tämän vuoden puolella Suomessa lanseerataan uutena lihavuuslääkkeenä myös fentermiinin ja topiramaatin yhdistelmävalmiste.  

– Lääkkeillä voi vähentää nälkää. Monella ylipainoisella on ylivirittynyt nälän tunne, jota geneettinen alttius ja jo muodostunut ylipaino pitävät yllä. Lääkkeen avulla nälän tunne pienenee eikä nälkä ole koko ajan mielessä, André Heikius selittää. 

Toinen lihavuuslääkkeiden vaikutusmekanismi on kylläisyyden tunteen lisääntyminen ja aikaistuminen: enää ei tarvitse santsata saadakseen vatsan täyteen. On myös keskushermostoon vaikuttava lääke, joka vähentää ruuan palkintoarvoa. Siitä on hyötyä, jos ylipainon taustalla on tunnesyömistä. 

Lihavuuslääkkeitä käytetään koko ajan enemmän. Niiden Kela-korvattavuuden kriteerit ovat kuitenkin tiukat, mikä merkitsee, etteivät ne ole kaikkien ulottuvilla. Moni potilas kustantaakin lihavuuslääkkeensä itse, mikä merkitsee noin 100–200 euron kuukausikustannusta. 

Lääkkeet taustatekijän mukaan 

Ravitsemusohjauksessa painotetaan nykyisin usein lisäämistä kieltojen ja vähentämisen sijaan. Ihmisiä rohkaistaan myös analysoimaan omaa syömissuhdettaan ja syömään suunnitelmallisesti. 

– Moni yllättyy vastaanotolla, kun käsketäänkin syömään enemmän jotain, esimerkiksi kunnon aamiainen tai proteiinipitoinen lounas, André Heikius kertoo. 

Suomalaiset syövät edelleen keskimäärin liian vähän kasviksia. Heikius toivoo, että kauppojen hyllyille saadaan vielä lisää helppoja, hyviä ruokavaihtoehtoja, joissa on mukana paljon kasviksia. Tästä aihepiiristä Lihavuuslääkärit ry haluaa herättää lisää yhteiskunnallista keskustelua esimerkiksi elintarviketeollisuuden kanssa.  

Heikiuksen mukaan lihavuuden tutkimuksessa kiinnostaa nyt esimerkiksi aikarajoitetun syömisen eli niin sanotun pätkäpaaston toimivuus. Kiinnostusta kohdistuu myös siihen, millaiset lääkkeet toimivat parhaiten lihavuuden eri taustatekijöiden kanssa. 

Suoliston mekanismit ovat myös lihavuustutkijoiden mielenkiinnon kohteina, ja markkinoille on tulossa uusia suolistohormonityyppisiä lihavuuslääkkeitä. Suolistomikrobien epätasapainon ja elimistön matala-asteisen tulehduksen tiedetään altistavan metaboliselle oireyhtymälle ja ylipainon kertymiselle. Tutkimusta tehdään esimerkiksi rasvahappojen vaikutuksista ylipainoon sekä sappihappojen ja suolistomikrobien yhteydestä.