Aaltoja ja kuplia 

Historian aaltoliike pätee syömiseen ja juomiseenkin, ruoka- ja juoma-aaltoja tulee ja menee. Kuplia on juomissa, ja ruuissakin niitä syntyy ja häviää. Ruokaraaka-ainetuotanto, maanviljelys on näihin asti ollut samanlaista sitten keksimisensä liki 10 000 vuotta sitten. Nyt muutoksen aalto on miljardisijoitusten myötä hyökymässä ruokapöytiimme.  

Tulevaisuudesta olisi hyvä tietää, mitä aaltoja tuleman pitää tai mitkä kuplat kestävät. Muutamia vuosia sitten hyökyi kasvisaalto, nyt meillä on liha-aalto, kun naudanlihan tuotanto on hiipunut ja uusien ravitsemussuositusten myötä jauhelihan kulutus on lisääntynyt niin, että kaupan hyllyt ammottavat tyhjinä. 

Amerikassa podetaan lintuinfluenssakrapulaa, kananmunapulaa. Suomessa siihen on keksitty ratkaisuksi uusi kotkotus, kananmunan valkuaisen tuotanto reaktorissa ilman kanoja. Syötteeksi ei sentään riitä ihan pelkkä ilma, veden lisäksi tarvitaan sokeria, typpilähdettä ja suoloja, mutta kananrehua ei tarvita. Kana muuten tarvitsee yhden munakilon tuottamiseen 2,2 kg rehua. Käymissäiliön tarve lienee pienempi, kun se ei kuopsuta eikä kotkota. 

Naudan lihan tuotannon vajausta yritetään ratkaista muun muassa Lappeenrantaan suunnitteilla olevilla ammuu-reaktoreilla. Rahan kallistuminen kuitenkin taitaa kellistää hankkeen tai ainakin viivyttää sitä. Lappeenrantaan on tulossa myös soleiinin varsinaisen tuotantomittakaavan tehdas. 

USA:ssa valmistetaan maidon aineosia, kuten kaseiinia ja rasvaa, jo paljon käymisellä. Viime mainitut kuplat näyttävät olevan pysyvämpää laatua eikä uusi aalto vaikuta höpöpöpöhöpötyksen mainingeilta.  

Meillä ja vähän muuallakin lihapulaan tarjoillaan myös perinteisempiä kasvisratkaisuja: sekoitetaan lihapullaan papuja, kun niitä pitäisi enemmän puputtaa. Sitähän Martatkin papattavat. 

Rukiista pellonpiimää ja kauraista kiesaa on Suomessa juotu iät ja ajat. Lehmänmaitohyökyaalto sai ne joksikin aikaa unhon alhoon, kunnes ruotsalaiset keksivät uuttaa kauraa vedellä ja emulgoida sekaan vähän rypsiöljyä. Niinpä vilja- ja muut kasvijuomat tulivat takaisin, jokainen kynnelle kykenevä valmistaja halusi kaurakapulan.  

Nyt Suomessa podetaan kaurakrapulaa, kun nyhtökaura nyhtäisi tyhjää ja kaurajuomien juonti saavutti kylläisyyspisteensä ja kauranesteitä alkoi tulla korvista ulos. Ne täyttivät maidon jättämän tyhjätsön, mutta eivät tyhjentäneet pajatsoa. 

Mitä me syömme tulevaisuudessa, kun väestö lisii, ruuan tarve kasvaa, eikä peltoa voi raivata lisää ruuan tuotantoon? Jos kysytään italialaisilta, uuden maatalouden tuotteet saavat heidät suorastaan hurjistumaan, vaikka heidän maansa viljelyolot kurjistuvat.  

Italiaanojen mielestään uuden käymisen eväät ovat pastaa koolla kirjoitettuna, vaikka heidän perinteiset nestemäiset ja kiinteät tuotteet ovat ihan käymällä tehtyjä ja käymälään joutuvat. Euroopan Unionissakin on niin tehokas hidaste uuselintarvikkeiden hyväksynnälle, että Aasiassa ja USA:ssa ajetaan ohi, yli ja ali.  

Kahvi on kallistunut reippaasti, mutta ainakaan vielä se ei ole kellistänyt suomalaisten kupin kallistelua. Meille kahviriippuvaisille sopii hyvin, että tulevaisuuden kahvin tuotantomenetelmä on keksitty Suomessa ja raakakahvi tulee reaktorista, jossa sen tuottavat kahvipensaan solut. Muutenhan meillä ei kovin paljon kahvipensaita kasva. Viiniköynnöksiä ja pähkinäpensaita sen sijaan istutetaan, maissin viljely on jo rutiinia ja soijaakin kasvatetaan. Muutosta on ollut ilmassa ja tulee olemaan eikä se ilmaista tule olemaan. 

Marjojen syöntiä voimme lisätä, kun 90 prosenttia niistä jää metsiin. Vaan kuka ne poimii, kun suomalaisia ei enää saa enää metsään, saati suomaille lakkoja poimimaan? Kosmetiikkakäyttöön lakkauutetta on tuotettu laboratoriomenetelmin jo perinteisesti, ja EFSA hyväksyi vastikään bioteknisen omenamassan.  

Vaikuttaa siis siltä, että käymissäiliöt, reaktorit ovat tulleet syömisen saamiseen jäämään eikä vain käymään. Uusia ammattinimikkeitäkin tulee. Siinä missä ennen oli meijeristejä, meijeri- ja lihateknikoita, tarvitaan nyt uuden aallon käymistejä, käymisteknikoita ja -teknologeja. Ja reaktori tarvitsee tietysti operaattorin ja operaattori aallon harjalla olevan moderaattorin, joka ei elä kuplassa.  

Kirjoittaja on lehden vakituinen avustaja, jonka ruuanvalmistuksen mittakaava on teollinen, mistä riittää huoltovarmuutta lähipiirillekin. Entisenä lisäainekauppiaana hän pyrkii vähentämään ikään kuin aineiden käyttöä edistämällä uusia hapatuksia. Vapaa-ajalla hän harrastaa kaikenlaisia kotkotuksia.