Vähähiilisyys osaksi arkea

Kuka tietää, minkä maiden talous kasvaa nopeimmin tänä vuonna bruttokansantuotteella mitattuna? The Economist -lehden ennusteiden mukaan niitä ovat eteläamerikkalainen Guayana, jonka rannikolla aloitettiin öljynporaus, sisällissodan runtelema Syyria, jota jälleenrakennetaan vauhdilla, löysän rahapolitiikan Bangladesh, joka kolminkertaistaa taloutensa koon vuoteen 2004 verrattuna ja kiinalaisella rahalla infrastruktuuriin investoiva Etiopia.

Saharan eteläpuolisessa Afrikassa elää noin miljardi ihmistä. Afrikan mantereen vapaakauppasopimuksen on määrä tulla voimaan tänä vuonna. Se voi johtaa yhteismarkkinaan, joka on samaa kokoluokkaa kuin Intia.

Maailmanlaajuisesti syntyvyys pienenee, ja elinaika pitenee. Iältään 30−34-vuotiaita on 606 miljoonaa. Heistä suuri osa on kiinalaisia ja intialaisia. Nämä 80-luvulla syntyneet muuttivat sankoin joukoin kaupunkeihin ja käynnistivät Aasian voimakkaan kehityksen ja arabikevään väkivaltaisuuksien aallon. Hiilineutraaliutta on vaikea saavuttaa, jos kulutuksen kasvu jatkuu ja levottomuudet leviävät.

Asenteet ruokaa kohtaan muuttuvat nopeasti.

Tulevat sukupolvet kauhistelevat nykyisen elämänmenomme piirteitä. Löysästä moraalista ja huonoista valinnoista tullaan valittamaan. Nyt kauhistelemme, miten ennen pidettiin orjia. Samaan aikaan riistämme kehittyvien maiden väestöä ulkoistamalla ylikulutusta sinne. Erityisesti me suomalaiset kulutamme luonnonvaroja aivan liian paljon.

Länsimaissa juuri nuorten kaupunkilaisten keskuudessa näkyy kasvikunnan tuotteiden ja valmisruuan kasvanut käyttö. Asenteet ruokaa kohtaan muuttuvat nopeasti. Enää ei ole kummallista muokata ruokavaliota ympäristöystävälliseksi, siihen on jopa painetta. Tarjolle laitettua kasvisruokaa saa ottaa, vaikkei sitä olisi etukäteen tilannutkaan.

Niin nuoret kuin vanhat yksinelävät, kiireisistä perheellisistä puhumattakaan, löytävät kaupan palvelutiskeiltä, salaattibaareista ja valmisruokahyllyiltä ravitsemuksellisesti tasapainoisia valmisruokia. Monet sopivat myös tuunattaviksi. Valmiista komponenteista saa kuin itse tehtyä ruokaa. Aika on yksi arvokkaimmista resursseista, ja toisinaan ruuan valmistus halutaan ulkoistaa. Jos ei osaa, jaksa tai pysty välittämään siitä, mitä syö, on riski päätyä syömään epäterveellisesti. Kaikki eivät ole samalla viivalla terveellisiä valintoja tehtäessä.

Valmisruokaketju ei ole läpinäkyvä kuluttajalle. Moni ei tiedä, että suuri osa päiväkotien, koulujen, sairaaloiden ja lounasravintoloiden tarjoamasta ruuasta on valmisruokaa, elintarviketeollisuudessa valmistettua ruokaa. Raaka-aineiden alkuperätietoja on saatavilla ravintoloista, mutta entäpä, jos ruuan todelliset valmistajat tuotaisiin esiin. Parantaisiko se yleistä mielikuvaa valmisruuasta?

Vähähiiliset toimintatavat voivat tuoda Suomelle kilpailuetua, mutta niiden kaupallistaminen vaatii investointeja. Kun laajoista alueista tulee asuinkelvottomia tai työolosuhteilta sietämättömiä, se aiheuttaa muutoksia raaka-aineiden saatavuuteen ja toimitusketjuihin. Arvaamattomat tuotanto-olosuhteet heikentävät teollisen tuotannon kannattavuutta. Raaka-aineiden hankintaa, logistisia reittejä ja tuotannon sijoittamista pitää miettiä uusiksi.

Toivon näkeväni pian, että ryhdytään kansainvälisesti riittäviin toimiin ilmastonmuutoksen ja terveyden rapistumisen hillitsemiseksi. Ruuan rooli on siinä suuri.