Rakennetaan parempaa yhdessä

Nykyinen ruokajärjestelmä nojaa alkutuotantoon, joka on murroksessa. Väistämättä muutokset muovaavat ruokajärjestelmää. Käymme kilpajuoksua aikaa vastaan. Olosuhteet muuttuvat hallitsemattoman nopeasti, eikä ihmiskunta tarvitsisi lisää ikäviä yllätyksiä.

Ruuan hinta on puhuttanut Suomessakin ja hinnankorotukset ovat johtaneet ruuan ostamisen vähenemiseen. En ole kuullut, että se olisi näkynyt suomalaisten laihtumisena, mutta osassa maailmaa se on todellisuutta.

Kansainvälisenä köyhyysrajana pidetään kahden euron päivittäisiä tuloja. Maailmanpankin maaliskuisen julkaisun mukaan 659 miljoonaa ihmistä elää äärimmäisessä köyhyydessä.

Tukholman kansainvälisen rauhantutkimusinstituutin (SIPRI) mukaan Maailman ruokaohjelman (WFP) työ parantaa kiistanalaisten luonnonvarojen kuten veden ja maa-alojen saatavuutta, ratkaisee yhteisöjen ristiriitoja, kasvattaa erityisesti nuorten mahdollisuuksia ja luottamusta valtioon, mikä vahvistaa valtioiden kykyä tarjota palveluita. Erityisesti kehitysprojektit, joissa ihmiset saavat ruoka-avustusta infrastruktuuria parantaessa, parantavat ruokaturvaa ja vähentävät kilpailua resursseista.

Tutkijat Gabriele Beltrame ja Francecso Durante kirjoittivat tähän lehteen artikkelin siitä, miten Ukrainan sadonkorjuu onnistui viime satokaudella. Suomi tukee Maailman ruokaohjelmaa viidellä miljoonalla eurolla ostamalla ja kuljettamalla ukrainalaista viljaa Afrikan sarven alueelle.

Pakinassakin käsitellään tässä lehdessä huoltovarmuutta, Heikki Mannerin oivalluksin huoltoharhuutta. Elintarvikkeiden omavaraisuusaste on kaukana alkutuotannon tuotantovarmuudesta. Irina Herzonin vetämä tutkijaryhmä kuvaa tässä numerossa, miten kotieläintuotantomme on monin tavoin kestämätöntä. Luken tutkijat Karoliina Rimhanen ja Csaba Jansik kokosivat jutun maatalouden tuotantokyvystä ja viljelykierron keinoista edistää muutoskestävyyttä.

Öljy- ja valkuaiskasveissa näyttää riittävän potentiaalia. Esimerkiksi härkäpavun koko genomi on saatu selvitettyä. Se lisää härkäpavun viljelypotentiaalia huomattavasti. Euroopassa suhtauduttiin pitkään nihkeästi geeniteknologiaan ja jäätiin kehityksestä jälkeen. Zürichissä kehitettiin 90-luvulla kultainen riisi ilman kaupallisia intressejä. Tahtotila oli vähentää A-vitamiinin puutosta. Nykyään useat maat, ensimmäisenä Filippiinit, ovat sallineet kultaisen riisin kaupallisen viljelyn ja todenneet sen turvalliseksi.

Professori Sirpa Kärenlampi kertoo, että EFSA on selvittämässä, millaisia geenimuunneltuja tuotteita markkinoille on tulossa ja EU:n komissio on lähtenyt vuosikymmeniä vanhojen GMO-säädösten uudistuksessa liikkeelle.

Soluviljely on vielä kaukana teollisista volyymeistä, mutta tuomassa uudenlaisen tuotantokeinon. Uudenlaisista raaka-aineista valmistetut tuotteet voivat olla hyvinkin houkuttelevia, vaikka tuotantolaitoksesta saataisiinkin pelkkää jauhetta tai solukkoa. Olemmeko kotikeittiöissä niille valmiita, vai tuleeko niistä lähinnä elintarviketeollisuuden raaka-aineita?

Monet aikuiset vaativat lapsiaan tutustumaan uudenlaisiin ruokiin, mutta eivät itse näytä hyvää esimerkkiä. Syyllistytkö siihen itsekin, ottaisitko vaikka mäskistä valmistetun ”maidon” suorilta käyttöön?

Entä oletko pohtinut, miksi naiset syövät keskimäärin terveellisemmin kuin miehet? Sosiaalipsykologi Hanna Konttisen mukaan kasvisten syömistä pidetään naisille hyväksyttävämpänä. Miesten odotetaan syövän voimaa, vahvuutta ja valtaa symboloivaa lihaa. Miehet myös kaipaavat tutumpaa ruokaa kuin naiset.

P.s. Muistakaahan tutustua digilehteen. Sisältöjä voi kuunnella vaikka työmatkoilla!