Nurmi on huoltovarmuuskysymys

Yhteiskunnallisesta keskustelusta huomaa, että vaalit ovat lähellä – vain yhden satokauden päässä. Poliittiset teemat nousevat esiin myös ruoka-alalla.

Sain kunnian osallistua Agronomiliiton vetämän Ruoka-akatemian aamiaistilaisuuteen, jossa kahdeksan alan etujärjestöä esitteli vaalitavoitteitaan. Esimerkiksi verotus, etenkin ruuan arvonlisäveron mahdollinen nosto, ja muu toimintaympäristön ennustettavuus olivat vahvasti esillä.

Osa tavoitteista oli toki ristiriitaisia toisten toimijoiden tavoitteiden kanssa, mutta myös yhteneviä näkymiä löytyi esimerkiksi siitä, että alan koulutukseen, tutkimukseen ja tuotekehitykseen pitää panostaa ja saada TKI-rahoituksesta suurempi osuus ruoka-alalle.

Ei yllätä, että geopoliittinen tilanne ja riippuvuus ulkomaisista tuotantopanoksista huolestuttavat kaikkia. Huoltovarmuuteen ja omavaraisuuteen halutaan kautta toimialan palata entistä vahvemmin.

Kotimainen tuote, jolla olisi potentiaalia ratkaista huoltovarmuuskysymyksiä monestakin näkökulmasta, kasvaa 800 000 hehtaarin alalla kautta koko maan.

Kysymys on tietysti nurmesta. Nurmibiojalostamo voisi tuottaa niin ihmisravinnoksi kelpaavaa proteiinia, rehua nautojen lisäksi myös yksimahaisille tuotantoeläimille, kuitumateriaaleja, solutuotannon kasvualustoja ja paljon muuta.

Typpeä sitovat nurmipalkokasvit parantavat viljelymaan kuntoa. Nurmen entistä parempi hyödyntäminen voisi myös tukea alkutuottajien taloudellista toimeentuloa.

Euroopassa toimii jo joitain nurmibiojalostamoja. Ehkä Suomeenkin voisi perustaa oman? Ideoita pallotellaan ja nurmen käsittelyyn liittyviä ongelmia ratkotaan jo. Lue lisää nurmesta pääjutustamme.

Koneet ja laitteet kuluvat käytössä, mutta hyvin tehty kestää kauan. Kymmenkunta vuotta sitten Ylen Kuningaskuluttaja-ohjelma etsi Suomen vanhinta edelleen käytössä olevaa kodinkonetta. Voittajaksi selvisi ilmeisesti 1940-luvulla valmistettu leivänpaahdin.

Olin vähällä osallistua kisaan 1970-luvulla tuonpuoleiseen siirtyneeltä mummilta perimälläni Bosch-merkkisellä vatkaimella, joka on pyöreästä muotoilusta ja vaaleanpunaisesta väristä päätellen aito 1960-luvun tuote. Lähimmäiset huomauttelevat, että vatkain pitää kummallista ääntä, mutta tässäkin ennakoivalla kunnossapidolla voisi olla sijansa.

Teollisuuden konekantaan liittyvä riskinarviointi kannattaa taloudellisesti, ja tarttumalla toimeen oikealla hetkellä voi ehkäistä pahempia ongelmia, kuten jutussamme s. 24–25 todetaan.

Vanha konekanta ei ehkä kuulosta dynaamiselta ja julkisuuteen tuotavalta asialta, mutta kysynpä kuitenkin: tiedätkö elintarviketeollisuuden koneen tai laitteen, joka yhä vuosikymmenten jälkeen palvelee uskollisesti? Toimitus voisi olla kiinnostunut tekemään aiheesta juttua ensi vuonna ilmestyvään ETS:n 80-vuotisjuhlanumeroon.

Rentouttavaa kesää!