Maailma palautuu, muttei ennalleen

Mitä tiesinkään koronapandemian vaikutuksista ihmiskuntaan Kiinan eristäessä kaupunkeja, kun aliarvioiden päivittelin ”vain Kiina voi sulkea ihmisiä noin”. Kirjoitan tätä pääkirjoitusta etätyöhuoneessani, enkä saa poistua Uudeltamaalta.

Alaluokilta lähtien mielessäni on kummitellut ajatus mikrobista, jolla luontoäiti rajoittaa ihmisten lukumäärää maapallon kantokykyä hallitakseen. Ihmiskunta on ymmärtänyt, että tehokkaita ja ripeitä toimia ympäristön säästämiseksi on tehtävä. Onko epärealistista odottaa, että olemme kääntämässä uuden sivun kohti vastuullisempaa arkea?

Kaupunkien ilmansaasteet vähenivät nopeasti, kun liikkuminen väheni. Ilmansaasteet ovat tappaja sekin, vaikka hidas. Tuleeko arjen normalisoitua vapaa-aikaa enemmän, kun etäyhteyksien käytöstä tulee arkea usealle? Ehkä voimme muuttaa kaupunkien keskustoista kauemmas, kun työmatkoihin käytetty aika ei ole arjen toimivuuden kulmakivi.

Kotimaisuusaste ja omavaraisuus ovat nostaneet arvoaan, kun rajoja suljetaan, vaikka tavarat kulkevat. Huoli omasta ja tuotantoketjun työntekijöiden terveydestä on aito. Vähittäiskaupoista on hamstrattu tuotteita, mutta kyse on tainnut olla kotivaran haalimisesta karanteenin varalle. Vieroksumme Teksasin varakuvernöörin ajattelutapaa ”oma henki on vanhukselle pieni hinta maan talouden pelastamisesta”.

Ajattelua pitää ohjata talouskeskeisyydestä merkityksellisyyteen.

Keskittyneeseen asumiseen ja tuotantoon liittyy hyötyjä ja riskejä, mutta ajattelua pitää ohjata talouskeskeisyydestä merkityksellisyyteen. Suomalainen ohjelmistokehitykseen ja palvelumuotoiluun erikoistunut teknologiayritys Vincit on kehittänyt mielenkiintoisen planetaarisen tuotekehityksen työkalupakin: Miten kehittää tuotteita ja liiketoimintaa vastuulliseksi, läpinäkyväksi yhdistäen oikeat ihmiset ja rakentaa haluttavaa tulevaisuutta?

Gold&Greenin hankintajohtaja Sirpa Kemppainen kuvailee tässä numerossa, miten tiivis ja avoin yhteistyö raaka-ainetuottajien kanssa on siivittänyt menestystä.

Riskinarviointiin panostetaan jatkossa entistä enemmän. Tuotantoketjuissa verkostoitunut yhteistyö on tätä päivää, tehotuotanto ei resonoi. Luonnon monimuotoisuuden tuhoaminen altistaa ihmiskunnan suoraan tai välillisesti erilaisille epidemioille.

Suomalaiset ovat tottuneet vuodenaikojen mukanaan tuomiin satokauden vaihteluihin. Luonnonvarakeskuksen Singaporessa, Dubaissa, Tokiossa ja Frankfurtissa tekemissä arktisuusbränditutkimuksissa selviää, ettei Suomi ole tunnettu ruokamaa, eikä viljelyn oleteta olevan arktisilla alueilla edes mahdollista.

Suomen ruokavienti on hienossa kasvussa ja kansainväliset päätrendit tukemassa tuoteviestejä: puhtautta, resurssiviisautta, turvallisuutta ja terveellisyyttä. Sanat ilman asiayhteyttä jäävät ontoiksi. Tieto ja ymmärrys tuotteesta ohjaa ostovalintoja.

Loppukäyttäjiä voi tuupata kestävien elämäntapojen ja parempien valintojen pariin. Ideoita voi hyvin ottaa tammikuisen Vegaanihaasteen toteutuksesta: ravitsemusterapeuttien podcasteja, artistien kauppakierrosvideoita, arkeen sopivia reseptejä mobiilisovelluksella ja paljon muuta.

Ruohojuuritasolla on paljon liikehdintää. Vaatteiden, nettikaistan ja ruuan kulutusta tulee järkevöittää. Kaikkea ei tarvitse olla saatavilla aina, mutta kaikilla pitää olla mahdollisuus hyvään elämään. Terveiden elinpäivien loppuminen yllättää meistä monet. Odotan aikaa, kun saamme taas nauttia terveellisestä ja maukkaasta ruuasta yhdessä.

Tässä lehdessä alkaa Lihavuus-juttusarja. Tarkoituksena on käsitellä aikamme suurta ruokaongelmaa eri näkökulmista. Mitä tulemme oppimaan koronapandemiasta? Elämä on haavoittuvaa, terveys katoavaa, ja omilla valinnoilla on vaikutusta.