Yhden maapallon kalankulutusta 

Kala on maailmanlaajuisesti elintärkeä ravinnon, talouden ja toimeentulon lähde: yli 500 miljoonaa ihmistä on riippuvainen merten ekosysteemeistä ja kala on yksi tärkeimmistä kauppatavaroista. Kalankulutus on kasvanut merkittävästi viime vuosikymmeninä — erityisesti vesiviljelyn vuoksi. Kasvatettu kala kattaa jo 57 prosenttia ihmisten ruoaksi päätyvästä kalasta.  

Vaikka kalat ovatkin erinomainen ravinnonlähde, liittyy kalankulutukseen isoja globaaleja haasteita. 38 prosenttia merellisistä kalakannoista on ylikalastettu, ja monet saalislajit pyydetään haitallisilla menetelmillä, kuten pohjatrooleilla. Pienempien parvikalojen kannat ovat usein paremmassa kunnossa.Ne päätyvät kuitenkin pääosin kalankasvatuksen ja muun eläintuotannon rehuksi, jolloin lopputuotteen ilmasto- ja ympäristövaikutukset kasvavat huomattavasti. 

Lisäksi ilmaston lämpeneminen aiheuttaa nopeita muutoksia merten ravintoverkoissa, mikä haastaa perinteiset kalataloustieteelliset teoriat ja sääntelykeinot. Tämä kehitys näkyy jo Itämerellä ja sen ennustetaan yleistyvän myös muualla. 

Vaikka haasteet ovat suuria, positiivista kehitystäkin on tapahtunut. Tutkimustieto kalakantojen ja meriympäristön tilasta on lisääntynyt, mikä on johtanut muutoksiin kulutustottumuksissa ja kalastuskäytännöissä. Esimerkiksi monet tonnikala- ja turskakannat ovat päässeet elpymään, kun kalastusta on rajoitettu tutkijoiden suosittelemalle tasolle. 

Olennaista on monipuolistaa nykyistä kalankulutusta 

Myös Suomessa on viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana tehty hyvää työtä kalavalikoimien vastuullisuuden lisäämiseksi. Uhanalaiset ja ylikalastetut kalakannat on pääosin siivottu pois valikoimista, ympäristömerkittyjen kalatuotteiden osuus on ollut jatkuvassa kasvussa ja myös vajaasti hyödynnettyjen kalalajien tuotekehitykseen on ryhdytty kiitettävällä tavalla. 

Isossa kuvassa kalankulutukseemme tarvitaan kuitenkin merkittävä rakenteellinen muutos, jotta se mahtuisi yhden maapallon rajoihin. Norjalaisen kasvatetun lohen kulutuksen vähentäminen ja silakan sekä järvi- ja rannikkokalojen, erityisesti särkikalojen, tuominen takaisin ruokapöytään on tehokkain tapa pienentää vaikutustamme maailman meriin. 

Oikein hyödynnettynä villikalalla voi olla suuri rooli luontokadon ja ilmastonmuutoksen torjunnassa. Olennaista on monipuolistaa nykyistä kalankulutusta suosimalla sesonginmukaisia vaihtoehtoja, joiden vaikutukset meriluontoon ja ilmastoon ovat mahdollisimman pienet. Samalla tuemme myös pienimuotoisen kalastuksen toimintaedellytyksiä, niin meillä kuin muuallakin. 

Kirjoittaja työskentelee johtavana kalastuksen asiantuntijana WWF Suomessa ja viettää vapaa-aikansa mieluiten kalavesillä.