Globalisaation uhat ruokaturvalle 

Heti talvisodan alettua Neuvostoliitto julisti Suomen merisaartoon, ja Shellin lentopetrolilastissa ollut öljytankkeri kääntyi Kruunuvuorenselällä takaisin purkamatta elintärkeää lastiaan. Huoltovarmuus on noussut uudelleen ajankohtaiseksi ensin koronapandemian alussa ja nyt Venäjän hyökkäyssodan aikana. Elintarvikkeiden hinnan nousu on otsikoissa, mutta ruuan riittävyys ei. Maatalousvaltaisessa Suomessa elintarvikesääntelystä pystyttiin luopumaan sodan jälkeen vasta vuonna 1952.

Nyt, kiitos kolme vuosikymmentä jatkuneen globalisaation, käytämme vain pienen osan tuloistamme ruokaan ja voimme ostaa halpoja hedelmiä läpi vuoden. Samalla ruuan toimitusmatkat ovat pidentyneet ja ongelmat alkavat heti, kun yksi konttilaiva tukkii Suezin kanavan.

Väestöltään maailman suurimmasta maasta, 1,4 miljardin asukkaan Kiinasta, on tulossa maailman suurin talousmahti. Maa on ylpeä omavaraisuudestaan, mutta vuoden 2007 jälkeen sen ruuan tuonti on kuitenkin kasvanut nopeammin kuin vienti.

Suurin syy on varallisuuden kasvun seurauksena noussut lihan kulutus. Lihan tuottamiseen tarvitaan huomattavan paljon soijaa. Kiinan maataloustuonnin arvo Brasiliasta vuonna 2022 oli 48,4 miljardia euroa, ja suurin osa tuonnista oli soijarehua.

Kiina tiivistää suhteita useisiin maihin turvatakseen niin raaka-aineiden saatavuuden kuin markkinat tuotteilleen. Teknologiajohtaja Yhdysvallat taas haluaa säilyttää johtoaseman pitämällä uusimman mikropiirituotannon hallussaan. Viime vuosina USA on myös siirtänyt tuotantoaan pois Kiinasta. Japanilainen Sony ilmoitti vastikään valmistavansa ainoastaan Kiinan markkinoille tarkoitetut tuotteensa Kiinassa. Toisaalta Kiina on suurin asiakas USA:n maataloustuotteille (37,4 miljardia euroa 2022).

Taloudellisesti maailma on jakaantumassa USA:n ja Kiinan johtamiin kahteen valtakeskittymään. Ukrainan tukena puolustuksessa on USA:n johdolla 45 maata, joista 35, Suomi mukaan luettuna, tukee maata myös aseellisesti. Muut maat kokevat Ukrainan sodan kaukaisena asiana. Suuret kehittyvät BRICS-maat (Brasilia, Venäjä, Intia, Kiina, Etelä-Afrikka) ovat uutistoimisto Deutsche Wellen mukaan vain kiihdyttäneet kauppaa Venäjän kanssa.

Suomi on rankattu ensimmäiseksi talouslehti Economistin 113 maan ruokaturvavertailussa vuonna 2022. Öljyvaltio Norja on vertailun kolmas ja Japani kuudes. Norja on hyvin valmistautunut kriisien varalle, vaikka sen omavaraisuus viljojen suhteen on alle 50 prosenttia. Toisaalta kalaa riittää, varsinkin, jos kasvatetulle lohelle on tarpeeksi rehua.

Keskustelu ruuan saatavuudesta käy kuumimpana Japanissa, joka varustautuu sadoilla miljardeilla euroilla sotilaallisesti, mutta jonka ruokaomavaraisuus on vain 37 prosenttia. Naapurimaan Etelä-Korean tilanne ei ole paljoa parempi, 45 prosenttia. Japanissa ei lasketa lihakarjaa mukaan omavaraisuuteen, koska maa joutuu tuomaan rehun ulkomailta. Mahdollinen Kiinan ja Taiwanin konflikti sulkisi ruokakuljetukset Japaniin ja Koreaan, koska maantieyhteyksiä ei ole.

Itse asiassa vain alle kolmannes maapallon väestöstä voisi halutessaan elää lähiruualla. Aalto-yliopiston tutkimuksessa1 arvioitiin etäisyys eräiden tuotantokasvien tuottajien ja kuluttajien välillä. Noin neljännes maapallon väestöstä voisi saada riittävästi vehnää, ruista ja ohraa sadan kilometrin säteeltä. Puolet väestöstä saa nämä viljat 900 kilometrin säteeltä, mutta loppuneljännes, josta suuri osa asuu Saharan eteläpuolella, saa näitä viljoja riittävästi yli 5 000 kilometrin päästä.

Merkittävin globaali uhkakuva ruokaturvalle on silti maapallon lämpeneminen ja metsäkato. Globalisaatiolla ja maataloustuotannolla on merkittävä osa tässä. Vaikka ympäristön suojelemiseksi tehdään paljon, niin esimerkiksi Brasilia tavoittelee talouskasvua tuottamalla enemmän rehusoijaa ja lihaa. Lisää viljelymaata saadaan sademetsiä raivaamalla. Kiina ja EU ovat brasilialaisen soijarehun suurimmat asiakkaat, ja näin ne välillisesti osallistuvat sademetsien tuhoamiseen. 

Suomen sijainti Itämeren pohjukassa, Venäjän naapurissa, kaukana suurista ruuantuottajamaista on erityisen alttiina kuljetusten häiriöille. EU:ssa varaudutaan nyt isolla rahalla aseiden ja energian tuotantoon, mutta ruuan ja puutavaran saatavuus kriisiaikoina olisi myös turvattava. Covid-19 -pandemia osoitti, ettei EU:lla ole yhteistä strategiaa, vaan jäsenvaltiot pitävät huolta itsestään. Pandemia osoitti myös, kuinka haavoittuvaisia kuljetukset ovat, sirupulan sulkiessa auto- ja elektroniikkatehtaita.

EU:lla ja Suomella sen osana on tärkeä rooli varmistaa, että maatalouden tarvitsemia lannoitteita ja rehuja saadaan myös kriisiaikoina. Kriittisiä raaka-aineita pitää hankkia useista lähteistä eikä vain sieltä mistä halvimmalla saa. Kauppasopimuksissa esimerkiksi BRICS-maiden kanssa tulisi vaatia samanlaista kestävää kehitystä kuin omallakin alueella, muuten ongelmat siirtyvät vain pois silmistä.

Kirjoittaja on lehden vakituinen avustaja, joka asuu Etelä-Korean Soulissa.

¹ Kinnunen P ym. 2020. Local food crop production can fulfil demand for less than one-third of the population. Nature Food. 1(4) 229-237.