Uudistettu biotalousstrategia peräänkuuluttaa lisäarvoa

Suomi teki ensimmäisten maiden joukossa oman biotalousstrategian vuonna 2014. Viime syksynä oli aika arvioida strategian toteutumista ja päivittää tavoitteet. On häkellyttävää huomata, miten paljon maailma on muuttunut. 

Ilmastonmuutos, kaikkien raaka-aineiden rajallisuus, kiertotalouden vaatimukset, monimuotoisuuden näivettyminen ja pandemian tuoma pelko turvallisuudesta ja huoltovarmuudesta huolettavat kansalaisia ja yhteiskunnan toimijoita. 

Vuoden 2014 biotalousstrategia tähtäsi volyymien kasvuun, uudistetun strategian keskiössä on arvon lisääminen. Luonnonvarakeskuksen ja VTT:n tutkijat laativat päivitystyön tausta-aineistoksi katsauksen Suomen biotalouden tuotteiden ja palveluiden näkymistä kansainvälisillä markkinoilla vuoteen 2035 saakka1. Kirjoitimme sen positiivisen realismin hengessä. 

Tarkastelimme elintarvikkeiden ja elintarvikejakeiden mahdollisuuksia globaaleilla markkinoilla kahdesta näkökulmasta. Miten Suomen elintarviketuotannon nykyvahvuudet ja perinteisen elintarviketuotannon kehitysharppaukset tukevat globaalia kilpailukykyä, ja millä uusilla ruuantuotannon teknologioilla ja tuoteinnovaatioilla Suomi voi ottaa vahvan aseman kansainvälisillä markkinoilla? 

Katsauksen visiot rakentuvat suomalaisen ruuantuotannon vahvuuksille, ympäristön puhtaudelle, veden riittävyydelle, antibioottien ja kemikaalien vähäiselle käytölle, osaamiselle ja vahvalle infrastruktuurille. Katsaus ei laita perinteistä ja uutta ruuantuotantoa kilpailuasetelmaan tai arvojärjestykseen. Molemmat tarjoavat erityyppisiä ja eri aikajänteisiä ratkaisuja kymmenen miljardin suun ruokkimiseen. 

Suomen nykyisen elintarviketuotannon kivijalka, kotieläintuotanto, on ankaran ilmastokritiikin kohteena. Ilmastotyötä on tehtävä hartiavoimin, mutta sen avulla Suomella on erinomaiset edellytykset kehittää kotieläintuotanto kestävyydeltään kansainväliseen ykkösluokkaan. 

Suomella on mahdollisuus olla kokoaan isompi ruuan tuottaja ja maailman ruokkija. 

Markkinat eivät kasva lännessä, vaan idässä. Tällä hetkellä meijeriteollisuuden osuus on 25 prosenttia suomalaisesta elintarvikeviennistä, mistä jauheiden osuus on jo yli 40 prosenttia. Meijeriteollisuus hakee kasvua lisäarvojauheista lastenruokiin, senioreille ja erikoisruokavalioihin. 

Kestävästi tuotettu suomalainen liha on parhaimmillaan luksustuote. Kansainväliset markkinat on avattu, ja kasvuodotukset ovat realistiset. Viljapohjaiset ja muutkin alkoholijuomat ovat olleet viime vuosina elintarvikeviennin tähtiä. Mallas, mallasuutteet, kaura ja myös jalostetut kauratuotteet pärjäävät. 

Kasvipohjaisten tuotteiden kehityksessä on osattu hyödyntää vankkaa osaamista. Isot ja pienet yritykset kehittävät kasviproteiinijakeista suoraan vientimarkkinoille korkealaatuisia meijeri- ja lihatuotteiden vaihtoehtoja. 

Kotimaiset kalatuotteet sopivat erinomaisesti myös vientimarkkinoille. Jalokalan viljely kalankasvattamoissa ja kiertovesikasvatuksessa on modernia ruuantuotantoteknologiaa, jonka mahdollisuudet vientimarkkinoilla ovat lupaavat. Kalaa voidaan kasvattaa hyvin epätyypillisissä oloissa ja ympäristöystävällisesti. Ensimmäiset isot hankkeet ovat lähtötelineissä. 

Kehittyneen kasvihuoneviljelyn ansiosta Suomi on hyvin omavarainen salaattien, yrttien, kurkun ja tiettyjen kesäkukkien osalta, ja tomaattivalikoima on monipuolistunut huikeasti. Kasvihuoneiden valaistusteknologia ja uudentyyppiset energiaratkaisut ovat kehittyneet. Näitä oppeja sovelletaan myös vertikaaliviljelyteknologian ja -konseptien kehittämiseen. 

Vankkaan teknologiseen ja biotekniseen osaamiseen nojaavat myös kehitteillä olevat solupohjaiset tuotantojärjestelmät, joissa mikrobi-, levä-, kasvi- tai eläinsolujen avulla voidaan valmistaa elintarvikejakeita bioreaktorissa. Elintarvikkeena voidaan käyttää solumassaa tai siitä erotettuja jakeita, kuten proteiineja. Raaka-aineena bioreaktorissa voidaan käyttää muun muassa erilaisia kasvipohjaisia sivuvirtoja. 

Olen joskus ollut huolissani elintarvikealan roolista ja merkityksestä suomalaisessa biotaloudessa. Enää en ole. Elintarvikealan tuotos Suomen biotaloudesta on tällä hetkellä 17 prosenttia, mutta osuuden nostaminen on realistista. 

Lisäarvotuotteiden kehittäminen on jo nyt suomalaisen elintarviketuotannon ja viennin perusta. Suomella on mahdollisuus olla kokoaan isompi ruuan tuottaja ja maailman ruokkija. 

Viite 

1 Finnish bioeconomy on the global product market 2035 

vttresearch.com/sites/default/files/2021-02/Bioeconomy-products-2035-whitepaper-VTT-Luke.pdf