Tulevaisuuden kestävä ruokapakkaaminen – visiosta visioparveen

Visioinnissa luodaan näkemys halutusta tulevaisuuden tilasta. Positiivinen ja inspiroiva tulevaisuudenkuva on tärkeä osa murrosprosessia. Sen avulla on mahdollista luoda yhteistä ymmärrystä ja sitoutumista prosessiin.

Visio luo jännitteen nykytilan ja tulevaisuuden välille ja motivoi toimimaan sen viitoittamaan suuntaan. On kiinnostavaa pohtia, riittääkö ja voidaanko luoda vain yksi visio, vai onko muita vaihtoehtoja.

Keräsimme kollegani Vilja Varhon kanssa muun muassa Package-Heroes –hankkeen ja CLIC Innovationin 4Recycling -projektin työpajassa näkemyksiä ruokapakkaamisen tulevaisuudesta. Osallistujat tulivat eri teollisuuden ja kaupan aloilta, ministeriöistä, tutkimuksesta ja kansalaisjärjestöistä.

Ryhmittelimme visiot sen mukaan, kuinka paljon toimijoita tai sektoreita niissä esiintyy, tai kuinka paljon toimijoita tarvitaan niiden toteuttamiseen. Tätä kutsumme visioiden leveydeksi.

Lisäksi tarkastelimme, kuvaavatko visiot syvällisiä muutoksia yhteiskunnan rakenteissa ja instituutioissa, tiedon muodostamisen ja käytön tavoissa tai luontosuhteessa, vai kuvaavatko ne vähittäistä muutosta. Tätä kutsumme visioiden syvyydeksi.

Samaan suuntaan ohjaavat visiot muodostavat visioparven. Mitä leveämpiä ja syvempiä visiot ovat, sen suurempi on niiden kuvaama muutos. Samalla niihin liittyy suurempia haasteita. Suuret visiot eivät välttämättä puhuttele kaikkia, ja niiden toteutuminen vaatii enemmän aikaa ja resursseja kuin pienten.

Päätelmämme onkin, etteivät visiot ole eriarvoisia, vaan kaikkia tarvitaan: ne täydentävät toisiaan, ja niillä on erilaisia rooleja mahdollistamassa murroksen etenemistä.

Ruokapakkaamisen voidaan ajatella sijaitsevan kolmen järjestelmän leikkauspisteessä. Ruokajärjestelmä koostuu ruuantuotannon arvoketjuista; pakkausjärjestelmä esimerkiksi pakkausten suunnittelusta, tuotannosta ja pakkauskoneista, pakkausmateriaalijärjestelmä taas sisältää materiaalien tuotannon lisäksi myös kierrätyksen ja uudelleenkäytön.

Siirtyminen kestävään ruokapakkaamiseen edellyttää näiden järjestelmien yhteisiä toimia. Kullakin niistä on osin erilaiset teknologiset lähtökohdat, ohjaus ja käytänteet. Tämä vaikeuttaa yhteisten visioiden luomista. Yhteistä on ruokapakkaamisen liiketoiminta- ja kulttuuriympäristö, mikä taas auttaa ja luo pohjaa yhteisymmärrykselle.

Miltä tulevaisuus sitten näytti? Tulevaisuudessa nähtiin olevan enemmän yhteistyötä ruokapakkaamiseen liittyvien järjestelmien välillä, eri tasoilla. Murros luo myös mahdollisuuden tuoda uusia toiminnallisuuksia pakkauksiin ja koko pakkausjärjestelmään. On lupaavaa, että halua yhteistyöhön selvästi löytyy ja kaikki näkevät kestävyyden tärkeänä osana tulevaisuuden ruokapakkaamista.