Tehokkuusloikka on välttämätön, jotta ruokaa riittäisi

Ihmisen tarpeet ovat rajalliset, toisin kuin halut. Todelliset tarpeet yhdistävät kaikkia ihmisiä. Niitä ovat esimerkiksi ruoka, juoma, katto pään päälle ja mahdollisuus huolehtia terveydestä.

Ruoka on kiistaton ihmisen tarve toisin kuin esimerkiksi internet, kännykkä tai samppanjavispilä. Ilman ruokaa ihmisiä ei ole. Sen sijaan haluihin keskittyminen on jo lähitulevaisuudessa kyseenalaista, sillä maapallo muodostaa suljetun järjestelmän, jonka on pärjättävä omillaan auringonvaloa lukuun ottamatta.

Jos hyönteiset eivät enää suostu kanssamme yhteistyöhön, jää mustikkametsien pölyttäminen ihmisten tehtäväksi. Niin käy myös monen muun raaka-aineen kohdalla. Ilman onnistuneita pölytyksiä ihmisen ruokahuollosta tulee tehotonta, kun ihminen joutuu hoitamaan tehtäviä, joita hyönteiset suorittavat ilman korvausta.

Lyhyen aikavälin tehokkuutta on tavoiteltu ratkaisuilla, jotka osoittautuvat pitkällä aikavälillä tehottomiksi. Näin on käymässä niille kymmenille maatalouskemikaaleille, joista pölyttäjähyönteiset eivät pidä. Tehottomuuden huippu olisi se, että ihminen joutuisi ottamaan pölyttäjän tehtävät itselleen.

Tuhlaamista edustaa myös jokainen kotiin kannettu ruokakassi, joka päätyy hävikiksi. Silloin mitätöityy kokonaisen tuotantoketjun panos, jossa yhdistyvät sekä luonnonresurssit että ihmisten tekemä työ eri puolilla maailmaa. Globaali ajattelu on välttämätöntä, sillä suomalaisten syömästä ruuasta 40 prosenttia tuotetaan maamme rajojen ulkopuolella.

Vaikuttavin tehokkuusloikka liittyy peltojen hyödyntämiseen. Tehokkuutta on se, että proteiinikilogramma saadaan tuotettua mahdollisimman pienellä pinta-alalla. Huomattava tehokkuuden parantuminen saavutetaan siten, että siirrytään syömään suoraan pelloilta, jolloin peltopinta-alaa ei enää kulu teuraseläinten ruuan kasvattamiseen. Tehotonta pellon käyttöä on rehuviljan viljely, jos samalla pellolla voisi suoraan kasvattaa ihmisen ruokaa.

Palkokasvien ja viljan vaatima peltopinta-ala tuotettua proteiinikilogrammaa kohti on 7–20 kertaa pienempi kuin kanan-, sian- ja naudanlihan vaatima peltopinta-ala. Eläinperäisestä kasviperäiseen ruokaan siirtyminen parantaisi ruokatuotannon tehokkuutta niin paljon, että se vastaisi maailmanlaajuisesti jopa 3–4 miljardin ihmisen jokapäiväistä ruuansaantia. Tätä tehokkuusloikkaa tehdään jo, sillä kasviproteiinin myynnin kasvu on ollut viime vuosina ennusteita suurempaa, noin 10 prosenttia vuodessa.

Ihmisen ja muun luonnon välinen saumaton yhteistoiminta on tehokkuuden edellytys. Islantilaiset lampaankasvattajat huomasivat 1400-luvulla, että ylilaiduntaminen johtaa maaperän köyhtymiseen ja eroosioon. Ehkä saarivaltion rajallisuus auttoi huomaamaan, että hedelmällinen maaperä on elinkeinon harjoittamisen välttämätön edellytys.

Islantilaiset lampaankasvattajat lyöttäytyivät yhteen ja arvioivat, kuinka monta lammasta laidunmaa kestää. Tällä tavoin he löysivät tehokkaimman mahdollisen tavan oman elinkeinonsa harjoittamiselle. He sopeuttivat taloudellisen toimintansa luonnon kantokyvyn rajoihin, jolloin laidunmaan uusiutumisnopeus määritti toiminnan rajat. He tulkitsivat saarivaltiota suljettuna järjestelmänä, jonka on pärjättävä itsenäisesti ilman ulkopuolelta tulevia apuja.

Maapallo on kuin saari maailmankaikkeudessa. Yhden planeetan olosuhteissa pitää välttää tuhlaamista, joka rapauttaa pitkän aikavälin selviytymisen mahdollisuuksia. Siksi yhteistyön luonnon kanssa täytyy olla kunnossa.

Ja ruoka on ensisijainen inhimillinen tarve, sillä ilman ruokaa ei ole ihmisen elämää. Pitkittäistutkimukset osoittavat kiistatta, että ihmiselle kaikkein terveellisin ruoka on juuri sitä ruokaa, jolla varmistetaan globaali ruokaturva. Silloin oma itsekäs etu kohtaa yhteisen hyvän.