Riskinarviointi on riskinhallinnan tukipilari

Jokaisella on oikeus mielipiteisiin, mutta totuus ei aina paljastu mielipidemittauksilla. Sillä, millaisia riskinarviointeja elintarviketurvallisuudesta julkaistaan ja millaisiin tietoihin ne perustuvat, on väliä. Tulos ei ole aina kaikille osapuolille mairitteleva, mutta tarkoitus ei ole heikentää elintarviketuotantoa tai -valvontaa. Tavoitteena on päinvastoin vahvistaa niitä arvioimalla puolueettomasti tosiasioihin perustuen, mitä vaaroja prosesseihin liittyy ja millä keinoin niitä voidaan hallita tehokkaimmin.

Riskinarvioinnista saatujen tulosten avulla riskien hallintaa voidaan kohdentaa täsmällisesti niin kansainvälisellä, kansallisella kuin paikallistasollakin. Pitkäjänteisellä riskinarvioinnilla saadaan hyödyllistä tietoa myös priorisointia varten, mikä säästää sekä terveydessä että taloudessa.

Lähitulevaisuudessa avoin tieto ja big data helpottavat kokonaisvaltaisia arviointeja. Kumulatiivisia tai aggregoituja altisteita voidaan arvioida vähemmällä vaivalla ja erilaisia riskejä keskenään suhteuttaen.

Elintarvikkeiden riskinarviointi on tieteellisin menetelmin tehty, analysoituun tietoon perustuva ja tieteellisen tutkimuksen kriteerit täyttävä prosessi, joka tuottaa arvion riskin todennäköisyydestä ja vakavuudesta sekä arvioon liittyvästä epävarmuudesta. Usein riskinarviointi saa kuitenkin aivan muita merkityksiä mutusta asiantuntijan mielipiteeseen. Silloin siihen vaikuttaa enemmän jonkun tai joidenkin käsitys sen sijaan, että arvio riskin suuruudesta perustuisi tutkittuun tietoon.

Riippumattomasti tuotettujen riskinarviointien avulla voidaan hallita kansalaisiin kohdistuvia terveydellisiä riskejä estämällä, rajoittamalla tai asettamalla lisävaatimuksia. Riskinarviointeja voidaan käyttää myös todistusaineistona jopa kansainvälistä oikeutta käytäessä. Meritoituneenkaan henkilön tai ryhmän käsityksillä ei ole samanlaista painoarvoa.

Riskinarviointi ei ole päätöksentekoa. Vastuullinen päätöksenteko ottaa kuitenkin huomioon riskinarviointitulokset ja niiden lisäksi päätöksen toimeenpanoon liittyvät kustannukset, hyödyt ja mielipiteet. Ihannemaailmassa valinta riskien hallintaan käytettävistä keinoista tehdään vasta kulloinkin asetettujen tavoitteiden mukaisesti.

Useat käytössä olevat riskinhallintakeinot ovat yrityksen ja oppimisen tulosta ja siirtyneet perimätiedon kautta lakeihin ja yritysten käytäntöihin. Siinä missä HACCP– (Hazard Analysis and Critical Control Point) ja GHP-menettelyjä (Good Hygiene Pratices) ryhdyttiin soveltamaan astronauttien ruuan varmistamisesta kaupalliseen elintarvikkeiden valmistukseen, myös riskinarvioinnin rakenteita on alettu soveltaa elintarvikeyrityksissä ja -valvonnassa ‒ usein onnistuneesti.

Vaikka samoilla menetelmillä voidaan vastata monenlaisiin kysymyksiin, se ei tarkoita, että samaan kysymykseen voitaisiin vastata monenlaisilla menetelmillä. Useilla menetelmillä ja tutkimuksilla voidaan tuottaa tietoa riskinarviointia varten, mutta se ei vielä tarkoita, että olisi tehty riskinarviointi. Samoin asiantuntijuutta voidaan hyödyntää menestyksellisesti riskien hallinnassa, mutta tuotos ei ole riskinarviointi.

Tiede tai riskinarviointi ei anna lopullista ja absoluuttista totuutta, mutta sen perusolemus on totuuden etsiminen. Tieteellisen tutkimuksen kriteerit täyttävä riskinarviointi on kritisoitavissa, ja lopputulokseen johtanut tieto ja tiedonkäsittely epävarmuuksineen on avoimesti kerrottu. Uudet tutkimukset ja riskinarvioinnit tarkentavat, korjaavat ja tarpeen vaatiessa jopa kumoavat vanhaa tuoden arvion niin lähelle totuutta kuin se kulloinkin käytettävissä olevan tiedon, menetelmien ja osaamisen avulla on mahdollista.

Riskinarvioinnin tekeminen vie aikaa ja vaatii resursseja. Yhä useammin kuulee kuitenkin toivomuksia ”nopeista riskinarvioinneista”, jotka oikeasti ovat asiantuntijoiden koottuja mielipiteitä. Niillekin on paikkansa, mutta ne eivät kykene korvaamaan varsinaista riskinarviointia sen enempää kuin oletus jonkin kemikaalin pitoisuudesta pystyy korvaamaan laboratorioanalyysin.

Olen saanut olla tekemässä elintarvikkeisiin liittyviä niin sanottuja tieteellisiä riskinarviointeja yli 15 vuotta. Tänä aikana olemme tuottaneet runsaasti tietoa omista kotoisista oloistamme. Suomalaiseen elintarviketurvallisuuteen kuuluvia ominaispiirteitä ei oteta huomioon muualla tehdyissä riskinarvioinneissa. Siksi kotimainen riskinarviointi on tärkeää päättäjille, valvojille, yrityksille ja kansalaisille.

Tutkimus on aina pidemmän päälle hyödyllisempää kuin mutu. Tässä totuudenjälkeiseksikin kuvaillussa ajassamme tarvitsemme tiedettä, tutkimusta ja riskinarviointia enemmän kuin ehkä koskaan aikaisemmin. Jossakin on oltava se lapsi, joka kertoo keisarille totuuden.