Kuka tahansa voi tehdä kestävän kehityksen sitoumuksen

Syyskuussa 2015 maailman valtioiden johtajat sopivat yhteisestä kestävän kehityksen Agenda2030:sta ja sen 17 kestävän kehityksen tavoitteesta. Heti toisena on Ei nälkää -tavoite. Se ei jää vain aliravitsemuksen kitkemiseen, vaan parantaa ravitsemusta kaikkialla maailmassa. Yksikään maailman maa ei ole saavuttanut tuota tavoitetta täysin – ei edes Suomi.

Suomelle on alusta alkaen ollut selvää, että kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttaminen vaatii kaikkien toimijoiden mukana oloa. Vastauksia tähän haasteeseen löytyy kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumuksesta ja sen Sitoumus2050 -palvelusta.

Sitoumus2050 -palvelussa kuka tahansa – yritys, kunta, järjestö, koulu, ministeriö tai yksittäinen ihminen – voi tehdä oman kestävän kehityksen sitoumuksen, jossa edistetään yhtä tai useampaa kestävän kehityksen tavoitetta. Sitoumukset ovat konkreettisia, mitattavia ja julkisia. Kaikki muu on sitoutujasta itsestään kiinni!

Ruokaketjun eri toimijat alkutuotannosta ruokakauppoihin ja ravintoloihin ovat olleet aktiivia koko yhteiskuntasitoumuksen viisivuotisen olemassaolon ajan. Ruokahävikin vähentäminen on ollut suosituimpia teemoja. Siihen ovat sitoutuneet niin yritykset kuin julkiset toimijat.

Ruoka on avain moneen muuhun kestävän kehityksen kysymykseen.

Ruokahävikin vähentämisen lisäksi suosittuja teemoja ovat olleet esimerkiksi kestävä veden käyttö ruuantuotannossa, luomu- ja lähiruuan lisääminen, kestävien viljelytapojen edistäminen ja kestävämmät pakkaukset.

Sitoumus2050 -palvelu yhdisti voimansa Ruokaviraston kanssa ruuan ravitsevuutta parantavia sitoumuksia varten. Erillisillä Ravitsemussitoumuksilla ruoka-alan toimijat parantavat suomalaisten ruokavalion ravitsemuslaatua kahdeksassa kategoriassa. Ravitsemussitoumuksia on tehty yli 50. Niiden avulla on vähennetty suolan määrää, tarjottu enemmän terveellisiä välipaloja lapsille, ja lisätty kasvisruuan tarjontaa huoltoasemilla ja kouluissa.

Vuonna 2018 Sitoumus2050 -palvelu avattiin myös tavalliselle kansalaiselle. Kestävät elämäntavat -sitoumuksessa lasketaan ensin oma hiilijalanjälki, joka koostuu asumisesta, liikkumisesta, ruuasta ja tuotteiden ja palveluiden kuluttamisesta. Sen jälkeen omaa jalanjälkeä lähdetään pienentämään saman jaottelun mukaisilla teoilla.

Ruokateot ovat olleet näissä sitoumuksissa erittäin suosittuja, sillä niihin on helppo tarttua ilman sen suurempia investointeja. Ruokailutottumuksiaan voi muuttaa kolmella vaikeusasteella. Voi esimerkiksi vaihtaa riisin kotimaiseen ohraan tai perunaan tai ruokajuoman veteen. Voi suosia kotimaisia järvikaloja ja lähiruokaa. Kasvisruokaa voi kokeilla kasvisruokapäivien ja lihattomien lokakuiden avulla, jos ei halua siirtyä kokonaan kasvis- tai vegaaniruokailijaksi.

Myös ruokahävikin vähentäminen on jokaisen toteutettavissa. Yksi suosituimpia tekoja onkin kahvin keittäminen vain tarvittavan määrän verran. Lieneekö kyseessä maailman kahvirakkaimman kansan erityispiirre?

Miksi ruoka on näin keskeisessä asemassa Suomen kestävän kehityksen työssä? Itse arvioisin, että syy on ruuan henkilökohtaisuudessa. Ruoka on helppo ymmärtää; jokainen syö useamman kuin kerran päivässä.

Ruoka on myös avain moneen muuhun kestävän kehityksen kysymykseen. Se mitä syömme, miten, missä ja kenen valmistamana vaikuttaa esimerkiksi köyhyyden poistamiseen, tasa-arvoon, biodiversiteetin suojeluun maalla ja merellä, työpaikkoihin, ilmastonmuutoksen torjumiseen ja jopa rauhankysymyksiin. Ei ole yhdentekevää, mitä lounaslautaselleen laittaa, tai millaisia tuotteita tarjoaa kuluttajille.