Elintarvikerikosten vaaroja ei ymmärretä

Elintarvikerikoksia puidaan Suomen oikeussaleissa harvoin, mutta se ei kerro paljoakaan rikosten todellisesta määrästä. Elintarvikerikokset ovat piilorikollisuutta. Paljastuminen edellyttää yleensä viranomaistyötä. Viime vuosina rikostorjunnan viranomaiset, kuten poliisi ja syyttäjälaitos, ovat kiinnittäneet enemmän huomiota elintarvikerikollisuuteen.

Elintarvikerikos ei ole rikosnimike, vaan elintarvikerikoksiksi kutsutut teot käsitellään yleensä terveysrikoksina tai markkinointirikoksina. Tietyin edellytyksin voidaan soveltaa ankarampiakin nimikkeitä, kuten terveyden vaarantaminen tai törkeä petos.

Elintarvikerikoksista on tuomittu rangaistukseksi tavallisimmin sakkoja. Rangaistuskäytäntöä ohjaa terveysrikoksen alhainen rangaistusmaksimi, kuusi kuukautta vankeutta – sama kuin esimerkiksi huumausaineen käyttörikoksessa.

Rikoslain säätäjä ei vaikuta täysin huomioineen elintarvikerikollisuudessa piileviä vaaroja. Voidaan ajatella, että elintarvikerikoksen perustekomuodon rangaistusasteikon tulisi rinnastua esimerkiksi pahoinpitelyn ja ympäristön turmelemisen asteikkoihin, eli mahdollistaa enimmillään kahden vuoden vankeusrangaistukset.

Elintarvikerikoksia tehdään rahan takia. Ahneus on joskus määritelty yhdeksi kuolemansynneistä. Onneksi Suomessa ei toistaiseksi ole tullut ilmi kuolemaan johtanutta elintarvikerikosta. Kaikkien toimijoiden tulisi kuitenkin ymmärtää, että olemme vakavan asian äärellä.

Koska raha houkuttelee elintarvikerikosten tekijöitä, on rikostutkinnassa tärkeää selvittää rikoksella saatu taloudellinen hyöty, jotta tuomioistuin voi määrätä sen menetettäväksi. Hyöty voi olla esimerkiksi säännöksiä laiminlyömällä saatua säästöä tai valheellisin tiedoin myydystä elintarvikkeesta saatua lisätuloa. Joskus yhtiön toiminnan tuottama nettovoitto on voitu katsoa kokonaisuudessaan rikoshyödyksi. Rikoshyödyn menettäminen on tärkeää myös terveen kilpailun kannalta.

Laajempien elintarvikerikosten selvittäminen on työlästä. Sitä voi verrata talousrikostutkintaan, mutta elintarvikerikosten tutkinta edellyttää osin uudenlaista osaamista. Kuten monessa muussakin toiminnassa, resurssien niukkuus on haaste. On tehtävä valintoja. On toivottava, ettei terveysrikoksen alhainen rangaistusmaksimi johda resurssien kohdentamisessa siihen, että rikosten torjunta jää alakynteen.

Viranomaisyhteistyö ja osaamisen kehittäminen ovat avaimia elintarvikerikollisuuden torjuntaan. Kummankin eteen on viime aikoina tehty työtä ja kehitystä tapahtuu. Tavoitteena on turvalliset elintarvikkeet ja parempi toimintaympäristö lain mukaan toimiville.

Erikoissyyttäjä Jarmo Rintala Länsi-Suomen syyttäjäalueelta on erikoistunut rikoslain soveltamiseen ympäristö-, eläinsuojelu- ja elintarvikerikoksissa.