Väitöstutkimus paljastaa kestävyyskäsitteen ongelmat monitulkintaisessa ruokapoliittisessa keskustelussa
Kestävä ruokapolitiikka ei ole yksiselitteinen käsite. Sitä ohjataan ja sille asetetaan tavoitteita monelta politiikan alueelta. Kestävyys on myös käsite, jota on mahdollista tulkita tarpeen mukaan ja jonka varjolla voidaan tavoitella moninaisia – jopa keskenään ristiriitaisia – lopputuloksia. YTM Ville Tikka tutki väitöskirjassaan, miten kestävyyttä tulkitaan joukkoruokailun yhteydessä käytännön tasolla ja miten se otetaan osaksi arjen toimintaa.
Tutkimuksessaan Tikka analysoi, miten kestävyyttä tulkitaan joukkoruokailun, kuten vaikkapa koulu- tai laitosruokailun yhteydessä, ja miten ruoka-aputoimintaa kehystetään kestävyyden näkökulmasta julkisessa keskustelussa.
Tutkimuksen aineisto on kerätty eri osatutkimuksissa. Niitä yhdistää paitsi kestävyyden ja sen tulkintojen merkitys, myös niiden kytkeytyminen julkiseen hyvinvointivastuuseen ja julkiseen valtaan.
Monitulkintaisuus hämärtää tavoitteita
“Tutkimukseni tulosten valossa keskustelu kestävästä ruokapolitiikasta on hankalaa, sillä se on monimutkainen eri tulkintojen, tavoitteiden ja painotusten kokonaisuus”, Tikka kertoo.
Esimerkiksi paikallista elinkeinoa tukevat ratkaisut voivat olla sosiaalisesti ja paikallisesti kestäviä, mutta ympäristönäkökulmasta katsottuna ne voivat näyttäytyä kestämättöminä. Juuri tässä piilee kestävyystermin ”tyhjyyden” merkitys: mikäli emme ole tarkkoina määrittelyn kanssa, eri osapuolet voivat puhua toistensa ohi.
”Puhutaan aidasta ja aidan seipäästä, eli aihe on sama, mutta näkökulmat aivan erilaiset”, Tikka toteaa.
Toisaalta kestävyyttä voidaan käyttää myös oikeuttamaan ja perustelemaan toimintaa, joka ei tarkemmin tutkailtuna olekaan niin kestävää kuin annetaan ymmärtää. Esimerkiksi ruokahävikin ohjaaminen ruoka-apuun uudelleenjaettavaksi kehystää toimintaa niin sosiaalisesti kuin ympäristöllisesti kestäväksi, vaikka toiminta ei tosiasiassa vastaa ongelmien juurisyihin – ruokajärjestelmän ylituotantoon tai tuloköyhyyteen.
“Jotta kestävän ruokapolitiikan tavoitteet toteutuisivat käytännössä, on tärkeää nostaa esiin, miten eri toimijat ja instituutiot tulkitsevat ja määrittelevät kestävyyden”, Tikka korostaa.
Suosittelemme artikkelia
Kiista lihankulutuksen vähentämisestä ja Ilmastoruokaohjelman kaatuminen
Viennin edistäminen esillä ministereiden ja elintarvikealan yritysten sekä sidosryhmien tapaamisessa
Näytteenotto osana omavalvontaa: miksi, miten, ja mitä hyötyä?
Globalisaation uhat ruokaturvalle
Joka kolmas suomalainen työntekijä ei pysy digitalisaation perässä
