Maailman ruokajärjestelmä isojen haasteiden edessä

Vuonna 2050 maailmassa on noin 10 miljardia ihmistä. Väkiluvun kasvaessa kuilu kasvaa nykyisen elintarviketuotannon ja sen elintarvikemäärän välillä, joka tarvitaan kysynnän tyydyttämiseen vuoden 2050 tienoilla.

Ruokaturvakuilu on arviolta noin 7 400 biljoonaa (12 nollaa) kaloria eli 56 prosenttia enemmän kuin maailman ruokajärjestelmä tuotti vuonna 2010. Osasyynä kuiluun ja sen kasvuun ovat kulutustottumusten muutokset. Elintason noustessa lihan kulutus on kasvanut monessa maassa. Se vaikuttaa ruokajärjestelmään monella tavalla, muun muassa kasvattaa ruokatuotannon kasvihuonekaasujen päästöjä ja tropiikin metsänkatoa.

Maankäytön ja ruokajärjestelmän yhteys on moninainen. Lähes puolet maapallon maa-alasta on ruuan tuotannossa – maatalousmaana ja laitumina. Keskeisenä ongelmana on maan tuottavuuden väheneminen ja maan kunnon heikkeneminen kestämättömien viljelymenetelmien ja maan hoidon seurauksena. Tämä ilmenee aavikoitumisena maailman kuivilla alueilla, joita on noin 40 prosenttia maa-alasta.

Aavikoituminen on arkipäivää noin kolmelle miljardille ihmiselle Afrikassa ja muilla maailman kuivilla alueilla. Maan kunnon heikkeneminen johtaa usein kierteeseen. Kun multa vähenee pellossa ja maan tuottavuus heikkenee, raivataan uutta peltomaata hävittämällä metsää, Tämä aiheuttaa kasvi- ja eläinlajien katoa, vesivarojen vähenemistä, pölyttäjähyönteisten vähenemistä, lisääntyviä kasvihuonekaasujen päästöjä, maastopaloja ja muita ympäristöongelmia.

Viimeisen 50 vuoden aikana maailman on ruuantuotannon tarpeisiin hävitetty 500 miljoonaa hehtaaria metsää: EU:n maa-alaa vastaava määrä. Tutkijat arvelevat, että seuraavan 30 vuoden aikana tarvitaan toiset 500 miljoonaa hehtaaria lisää uutta maatalousmaata, ellei maatalouden tuottavuutta pystytä lisäämään riittävästi ja samalla olettaen, että nykyiset tuotannon ja kulutuksen trendit jatkuvat.

Ilmastonmuutoksen ongelmat maailman ruokajärjestelmälle ovat kahtaalla: ilmastonmuutoksen hillinnässä eli kasvihuonekaasujen päästöjen vähentämisessä ja ilmastonmuutokseen sopeutumisessa eli ruokajärjestelmän palautumiskyvyn lisäämisessä.

Maatalouden ja ruokatuotannon kasvihuonekaasupäästöt mittavia

Hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n vuonna 2019 julkaistun maankäytön erikoisraportin¹ mukaan maailman maatalouden, maankäytön ja ruokajärjestelmien kasvihuonekaasujen päästöt ovat noin 34 prosenttia kaikista maailman kasvihuonekaasujen päästöistä.

Uusimman arvion² mukaan maailman ruokatuotannon kasvihuonekaasupäästöt ovat noin 17 miljardia hiilidioksidiekvivalenttitonnia vuodessa, eli noin kaksi kertaa enemmän kuin koko liikennesektorin maailmanlaajuiset päästöt. Näistä ruokatuotannon päästöistä 57 prosenttia liittyi eläinperäisten elintarvikkeiden tuotantoon. Kasvisruuan tuotannon osuus oli noin 29 prosenttia. Loput päästöt (noin 14 %) tulivat pääasiassa maatalous- ja laidunmaan raivauksesta.

Näistä ruokatuotannon päästöistä 38 prosenttia tulee maataloudesta, 29 prosenttia karjataloudesta, 21prosenttia maankäytön muutoksista kuten metsäkadosta ja 12 prosenttia muista arvoketjun päästöistä (varastointi, kuljetus jne.).

IPCC:n arvioiden mukaan maatalous- ja maankäyttösektorin (AFOLU) kasvihuonekaasujen päästöt ovat viimeisen kahden vuosikymmenen aikana kasvaneet, vaikka monilla muilla aloilla päästöjä on onnistuttu vähentämään tai ainakin niiden kasvua hillitsemään.

Ratkaisu edellyttää maailmanlaajuisia toimia

Ilmastokriisin torjunta edellyttää nopeaa ja voimakasta ruokajärjestelmän kasvihuonekaasujen päästöjen alasajoa kahden seuraavan vuosikymmenen aikana. Kestävän ruokajärjestelmän luominen vuoteen 2050 mennessä edellyttää erilaisten kehityssuuntien yhteensovittamista.

Ruokaturva ja ravitsemus kaikille maailman ihmisille pitää varmistaa, mikä edellyttää ruokajärjestelmän tuottavuuden lisäämistä. Maa-, karja- ja metsätalouden sekä muiden maaseudun elinkeinojen merkitys köyhyyden vähentämisessä sekä taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen edistämisessä ja tasa-arvon vahvistamisessa tulee turvata. Ne edellyttävät tuottavuuden kasvun lisäksi muun muassa maanomistuksen ja maan hallinnan vakauttamista ja uudistamista, koulutusta ja muita yhteiskunnallisia uudistuksia monissa maissa.

Toimia tarvitaan myös kulutuksessa. Vuonna 2018 julkaistu IPCC:n 1,5 asteen erikoisraportti³ korostaa kulutustottumusten ja niiden muutosten merkitystä kasvihuonekaasujen päästöjen vähentämisessä matkalla kohti ilmastokestävää kehitystä. Kasvispainotteinen ruokavalio ja punaisen lihan käytön vähentäminen eivät ole tärkeitä pelkästään terveyden kannalta, vaan myös päästöjen vähentämisessä.

Koska kehittyvien maiden ruokajärjestelmätoimet ja -päästöt ja kehittyneiden maiden kulutus ovat kytköksissä toisiinsa, myös ratkaisuja pitää etsiä ja tarkastella kokonaisuutena huomioon. Tuotannon kasvihuonekaasupäästöt syntyvät usein eri maissa kuin missä tuotteet kulutetaan. Siksi esimerkiksi suomalainen kahvinjuoja ”ulkoistaa” kulutuksensa aiheuttamat kahvintuotannon päästöt toiseen maahan.

Pari vuotta sitten julkaistussa tutkimuksessa⁴ laskettiin, että EU:n kansalaisten kulutuksen synnyttämä tropiikin metsäkato aiheuttaa vuodessa noin sadan miljoonan hiilidioksidiekvivalenttitonnin päästöt. Se on kaksi kertaa enemmän kuin Suomen vuotuiset kokonaispäästöt.

Pitemmällä tulevaisuudessa yhtenä ratkaisuna voi olla myös ruokatuotannon ja maankäytön irtikytkentä, eli ruuantuotanto ilman maa- ja karjataloutta. Tästä on jo merkkejä nähtävissä tutkimuksessa ja pilottihankkeissa.

Markku Kanninen on ollut mukana trooppisten metsien tutkimuksessa 40 vuotta ja hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) työssä vuodesta 1990. Hän sai Nobelin rauhanpalkinnon IPCC:n jäsenenä vuonna 2007.

Viitteet:

¹ IPCC. 2019. Climate Change and Land: an IPCC special report on climate change, desertification, land degradation, sustainable land management, food security, and greenhouse gas fluxes in terrestrial ecosystems.

² Xu X. ym. 2021. Global greenhouse gas emissions from animal-based foods are twice those of plant-based foods. Nature Food 2, 724–732.

³ IPCC. 2018. Global warming of 1.5°C. An IPCC Special Report on the impacts of global warming of 1.5°C above pre-industrial levels and related global greenhouse gas emission pathways, in the context of strengthening the global response to the threat of climate change, sustainable development, and efforts to eradicate poverty.

⁴ Pendrill F. ym. 2019. Agricultural and forestry trade drives large share of tropical deforestation emissions. Global Environmental Change 56, 1–10.