Kyselyssä tiedusteltiin liha-, kala- ja maitotoimijoiden näkemyksiä heidän laitoksensa tarkastusten laadusta, valvonnan tehokkuudesta ja yhdenmukaisuudesta sekä vuorovaikutuksesta valvojan kanssa. Kuva: Pirjo Huhtakangas
UutisiaJanne LundénTiina Läikkö-RotoKaroliina KettunenMari Nevas

Liha-, kala- ja maitolaitokset: Elintarvikevalvonta tärkeää, yhdenmukaisuudessa parannettavaa

Liha-, kala- ja maitoalan laitokset pitävät elintarvikkeiden viranomaisvalvontaa tärkeänä, mutta sen yhdenmukaisuudessa on vielä parannettavaa.

Asia tuli esiin kyselytutkimuksessa, joka on tehty Helsingin yliopiston elintarvikehygienian ja ympäristöterveyden -osastolla eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa. Selvityksessä tutkittiin kunnallisesti valvottujen liha-, kala- ja maitoalan laitosten näkemyksiä viranomaisvalvonnasta ja sen merkityksestä ja yhdenmukaisuudesta.

Vastaajista 85 prosenttia piti heidän oman laitoksensa elintarvikevalvontaa melko tai erittäin merkityksellisenä elintarviketurvallisuudelle. Vastaajia pyydettiin antamaan kouluarvosanat (4−10) valvonnan eri osa-alueille: tarkastuksille, valvojan antamalle neuvonnalle, valvojan neuvotteluhalukkuudelle, tarkastuskertomuksille, valvojan asenteelle laitosta kohtaan sekä yleisarvosana valvonnasta. Näiden perusteella muodostetun valvonnan laatua kuvaavan luvun keskiarvo oli 8,4.

Valvojan ammattitaitoon oli tyytyväinen 71 prosenttia vastaajista, ja 60 prosenttia kertoi olevansa yhteydessä laitoksensa valvojaan useimmiten tai aina, kun he tarvitsevat neuvoa elintarvikehygieniaan liittyvissä asioissa. Vastaajista 82 prosenttia koki, että valvoja kiinnittää tarkastuksilla huomiota oleellisiin asioihin useimmiten tai aina. Määräaikoja epäkohtien korjaamiselle oli asetettu 79 prosentille laitoksista, joista 83 prosenttia piti määräaikoja sopivan pituisina.

Reilu puolet vastaajista piti valvojan toimenpiteitä tehokkaina ja tarpeellisina, mutta vain alle puolet vastaajista koki, että he saavat elintarvikevalvonnasta maksamansa summan mukaisen hyödyn (Kuva 1). Vastaajista hieman yli puolet oli sitä mieltä, että heidän laitoksensa sopiva tarkastustiheys olisi harvemmin kuin toteutunut tarkastustiheys. Vajaa puolet piti nykyistä tarkastustiheyttä sopivana tai koki, että tarkastustiheys voisi olla nykyistä suurempi.

Kuva. 1. Laitosten näkemyksiä elintarvikevalvonnan yhdenmukaisuudesta ja hyödyllisyydestä sekä Oiva-järjestelmästä.

Kolmasosa koki valvonnan yhdenmukaiseksi

Suurin osa vastaajista koki yhteistyön valvojan kanssa hyväksi tai erittäin hyväksi. Mitä paremmaksi vastaajat kokivat yhteistyönsä valvojan kanssa, sitä myönteisemmin he arvioivat valvonnasta saatavia hyötyjä, valvonnan tehokkuutta, valvojan ammattitaitoa sekä tarkastustiheyden sopivuutta suhteessa nykyiseen tarkastustiheyteen. Lähes kaikki vastaajat arvioivat, että valvojan ammattitaitoisuudella, neuvottelualttiudella ja toimenpiteiden perustelemisella on melko tai erittäin myönteinen vaikutus laitoksessa havaittujen epäkohtien korjaamiseen.

Lähes kaikki vastaajat olivat sitä mieltä, että valvonnan on oltava yhdenmukaista, mutta vain reilu kolmasosa koki sen yhdenmukaiseksi (Kuva 1). Vastaajista 63 prosenttia myös koki, että samanlaisesta epäkohdasta tulisi aina seurata sama valvontatoimenpide huomioimatta esimerkiksi yrityksen valvontahistoriaa.

Vastaajat kuvasivat yhdenmukaisuuden tarkoittavan sitä, että kaikkia toimijoita kohdellaan samalla tavalla, samanlaisin säännöin ja vaatimuksin riippumatta laitoksen sijaintipaikkakunnasta tai valvojan tulkinnoista. Toisaalta osa vastaajista toi esiin, että laitosten toiminta ja koko tulisi ottaa paremmin huomioon riskinarvioinnissa sekä esimerkiksi tarkastusmaksuissa ja näytteenottovaatimuksissa.

Pienet laitokset kriittisimpiä

Vastaajista 73 prosenttia kertoi, että heidän laitokseensa oli tehty Oiva-tarkastus. Kaikista vastaajista 42 prosenttia ilmoitti asenteensa Oiva-järjestelmää kohtaan olevan melko tai erittäin myönteinen, 31 prosenttia neutraali ja 26 prosentti melko tai erittäin kielteinen.

Yli puolet kaikista vastaajista uskoi Oivan yhdenmukaistavan laitosten valvontaa (Kuva 1). Vastauksissa nousi myös esille toimijoiden huoli arvioinnin yhdenmukaisuudesta valvojien välillä, tarkastajien puuttuminen pikkuasioihin sekä koko tarkastuksen arvosanan määräytyminen heikoimman tarkastetun osa-alueen perusteella. Muutamat toimijat myös epäilivät Oiva-järjestelmän soveltuvuutta laitosmaailmaan ja kuluttajien ymmärrystä tarkastuskertomusten sisällöstä.

Tutkimukseen vastanneiden laitosten mielipiteissä ei juurikaan todettu merkitseviä eroja toiminta-alan perusteella, mutta pienet laitokset (10–49 työntekijää) suhtautuivat muita ryhmiä kriittisemmin valvonnasta saataviin hyötyihin, valvonnan vaikutuksesta heidän laitoksensa hygieniatasoon sekä valvojan kyvystä keskittyä tarkastuksilla olennaisiin asioihin.

Pienet laitokset arvioivat myös valvonnan yleisen laadun kouluarvosanojen perusteella hieman huonommaksi kuin muut laitokset ja haluaisivat neuvotella valvojan kanssa enemmän laitoksessa vaadittavista muutoksista. Pienistä laitoksista 70 prosenttia piti heidän laitoksensa sopivaa tarkastustiheyttä nykyistä harvempana. Pienistä laitoksista 47 prosenttia oli osittain tai täysin sitä mieltä, että valvonta on ollut mielivaltaista, kun kaikista vastaajista tätä mieltä oli 23 prosenttia.

Karoliina Kettunen ¹

ELL, tohtorikoulutettava

Janne Lundén ¹

ELT, elintarvikevalvonnan yliopistonlehtori

Tiina Läikkö-Roto ²

ELT, ylitarkastaja

Mari Nevas ¹

ELT, ympäristöterveydenhuollon valvonnan yliopistonlehtori

¹ Elintarvikehygienian ja ympäristöterveyden osasto, Eläinlääketieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto

² Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, Mikrobiologinen elintarviketurvallisuus, Elintarvikehygienia

Lähde:

Kettunen, K., Lundén, J., Läikkö-Roto, T., & Nevas, M. (2017). Towards more consistent and effective food control: learning from the views of food business operators. International Journal of Environmental Health Research 27(3): 215-229. doi: http://dx.doi.org/10.1080/09603123.2017.1332351

Valvontaa pitää kehittää jatkuvasti

Kyselytutkimuksen perusteella laitokset kokevat paikallisen elintarvikevalvonnan tärkeäksi ja ovat yleisesti tyytyväisiä valvonnan laatuun sekä valvojan ammattitaitoon ja kykyyn kiinnittää huomiota olennaisiin asioihin.

Valvonnan yhdenmukaisuuteen ja valvojien yhteneviin tulkintoihin liittyvät kehittämistarpeet tuotiin kuitenkin selkeästi esille. Myös valvonnan konkreettiset vaikutukset ja valvonnasta saatavat hyödyt koettiin vastaajien joukossa vaihtelevasti. Tämä saattaa kertoa toimijoiden tyytymättömyydestä valvonnasta aiheutuviin kustannuksiin ja tarkastuksista aiheutuvaan taakkaan. Vastaajat myös arvoivat laitostensa hygieniatason hyvin korkeaksi, mikä selittänee sitä, ettei valvojan toimenpiteitä aina pidetä kovin tarpeellisina.

Kriittiset näkemykset saattavat heijastella laitosten epäilyksiä Oiva-järjestelmän toimivuudesta, sillä tutkimuksen tekohetkellä järjestelmä oli laitospuolella vasta alkuvaiheessa. Oiva-järjestelmän vakiintumisen myötä valvonnan toimintatavat yhtenäistynevät, mikä todennäköisesti lisää myös toimijoiden yleistä luottamusta valvontaan, siitä saataviin hyötyihin ja sen yhdenmukaisuuteen. Toimijoiden ja valvojien välisen hyvän yhteistyön ja vuorovaikutuksen myötä valvonta koetaan myönteisemmin. Tämä edistänee valvonnan hyödyllisyyttä ja vaikuttavuutta elintarviketurvallisuuden kannalta.

Oiva-tutkimus ja pk-neuvontahanke meneillään

Valvonnan kehittämiseen ja toimijoiden tukemiseen panostetaan niin tutkimuksessa kuin viranomaisohjauksessa. Helsingin yliopistossa on käynnissä laaja Oiva-järjestelmää ja sen toimivuutta selvittävä tutkimus. Sen myötä järjestelmästä ja sen kehittämiskohteista saadaan kattavaa tutkimustietoa toimijoiden, valvojien ja kuluttajien näkökulmasta.

Evirassa on meneillään pk-yritysten viranomaisneuvontaa uudistava hanke, jossa luodaan toimijoille esimerkiksi tukimateriaalia elintarvikehuoneiston perustamiseen ja kehitetään neuvontatapoja. Valvonnan riskiperusteisuutta on myös kehitetty jatkuvasti. Evira on muun muassa päivittänyt valvojille suunnatun ohjeistuksensa elintarvikehuoneiston ja sen toimintojen riskien arvioimisesta ja tarkastustiheyksien määrittämisestä.

Karoliina Kettunen

Janne Lundén

Tiina Läikkö-Roto

Mari Nevas

Tutkimus lukuina

  • Tutkimus toteutettiin lokakuun 2015 ja helmikuun 2016 välillä kyselytutkimuksena.
  • Kysely lähetettiin Suomen kaikille kunnallisesti valvotuille liha-, kala- ja maitoalan laitoksille (n = 630), joiden tiedot kerättiin Eviran ylläpitämistä hyväksyttyjen laitosten luetteloista.
  • Kyselyssä tiedusteltiin toimijoiden näkemyksiä heidän laitoksensa tarkastusten laadusta, valvonnan tehokkuudesta ja yhdenmukaisuudesta sekä vuorovaikutuksesta valvojan kanssa.
  • Lisäksi kysyttiin toimijoiden arvioita toukokuussa 2015 laitoksissa käyttöönotetusta Oiva-järjestelmästä.
  • Tutkimukseen vastasi yhteensä 136 laitosta (vastausprosentti 22 %), joista 35 % oli liha-alan, 47 % kala-alan ja 18 % maitoalan laitoksia.
  • Laitoksista 64 % oli mikrokokoisia (alle 10 työntekijää), 15 % pieniä (10–49 työntekijää), 16 % keskikokoisia (50–249 työntekijää) ja 5 % suuria (vähintään 250 työntekijää).
  • Vastaajat arvioivat oman laitoksensa hygieniatason korkeaksi ja antoivat laitokselleen kouluarvosanat (4−10) hygieenisistä toimintatavoista, lainsäädännön noudattamisesta, elintarvikkeiden turvallisuudesta, epäkohtien korjaushalukkuudesta ja kokonaisarvosana elintarvikehygieniasta. Näiden osa-alueiden yhteenlaskettu keskiarvo kaikkien vastaajien välillä oli 8,9.