Korealaisessa valmisruoassa ei perinteet paina 

Etelä-Korea oli 1970-luvulle tultaessa köyhä maa, jonka perheissä oli keskimäärin kuusi lasta ja äidin päivät kuluivat talouden hoidossa. Nopean talouskasvun jättitehtaissa oli ruokala, joka tarjosi työntekijöille niin aamupalan, lounaan kuin päivällisen kuutena päivänä viikossa. Nyt Korea on yksi maailman rikkaimmista maista, siellä on maailman pienin syntyvyys ja yhä enemmän 1-2 hengen talouksia.  

Puolet kotitalouksien ruokaan menevästä rahasta menee ravintoloihin. Yli 40 000 lähikauppaa tarjoavat nopeaa välipalaa: pikanuudeleita ja riisikolmioita. Kaupoissa saattaa nähdä ihmisiä syömässä tai vaikka juomassa olutta kaupan terassin muovituoleilla. Isommissa marketeissa taas on oma keittiö, joka valmistaa friteerattua kanaa, sushilaatikoita ja jopa paistaa pizzoja.  

Pakastevalikoimaakin kaupoissa on, mutta mikroaterioita ei. Sen sijaan supermarkettien jääkaapeissa on tarjolla suuri valikoima osittain kypsennetyistä raaka-aineista koostettuja aterialaatikoita. Raaka-aineet kuten vihannekset ja makkarat on valmiiksi pilkottu ja pakattu kukin omiin pieniin muovipusseihin. Kymmenenkin tällaista pussia on pahvilaatikossa ohjeiden kera.  

Kahden hengen itse valmistettu ruoka-annos valmistuu kotikeittiössä vartissa ja maksaa 7-13 euroa. Todellinen mestarinäyte logistiikasta on aterialaatikoiden valmistus ja kuljetus kauppoihin niin nopeasti, että myyntiaikaa on vielä 4-5 päivää jäljellä. 

Aluksi ruokaboksit sisälsivät vanhastaan suosittuja ruokia kuten korealainen makkarapata pude tsige, mutta pian kaupat huomasivat, että kuluttajat haluavat valmistaa ja maistaa jotain uutta ja kansainvälistä.  

Italialainen tuorepasta lasagne, japanilainen okonomiyaki, meksikolainen fajitas, espanjalainen gambas al ajillo ja jopa ranskalainen sipulikeitto leipäkulhossa löytyvät nyt valikoimasta. Korealaisia kiinnostaa pohjoismainen ruoka, eikä olisi hullumpi ajatus esitellä tuotesarjaan suomalainen kalakeitto tai vaikka suomalaiset letut erilaisilla täytteillä.