Luontokadon ehkäisy ilmastonmuutostyön rinnalle

Ilmastonmuutosta kannattaa torjua luonnon monimuotoisuus edellä.

Luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen nousee ilmastonmuutoksen rinnalle, povaa ekologian professori Janne Kotiaho Jyväskylän yliopistosta. Hän työskentelee myös Suomen Luontopaneelin puheenjohtajana ja johtaa monitieteistä, resurssiviisauteen erikoistunutta JYU.Wisdom-tutkimusyhteisöä.

– Ekologinen kirjanpito on seuraava iso aalto luontohaittojen tutkimisessa ja luontojalanjälki ensimmäinen askel päästä laskemaan ja parantamaan tuotteiden luontovaikutusta, Kotiaho tähdentää.

Elintarvikeketjussa päähuomio pitää keskittää maatalouteen sekä ruokahävikkityöhön koko ketjussa. Esimerkiksi peltojen viherkaistat ja paremmat viljelytavat parantavat luonnon monimuotoisuutta.

– Biodiversiteetti paranee, jos sama ruokamäärä voidaan tuottaa pienemmällä pinta-alalla.

Kotiaho asuu perheineen kymmenen hehtaarin perinnetilalla Korpilahdella. Hän toimii Kulttuuriperintö ja luonnon monimuotoisuus -yhdistyksessä, joka perustettiin perinnebiotoopin hoitoa varten. Tilalla on kanoja, kalkkunoita ja vuokralampaita, jotka jalkautetaan kesäisin hoitamaan perinnemaisemia.

Elinympäristöjen ennallistamislaki työn alla

Kotiahon johtama Suomen Luontopaneeli on ympäristöministeriön nimittämä riippumaton, tieteellinen asiantuntijaelin, joka antaa lausuntoja ja suosituksia luontopolitiikan suunnittelua ja päätöksentekoa varten. Huhtikuun alussa se julkaisi selvityksen jatkuvapeitteisen metsänkäsittelyn ympäristö- ja talousvaikutuksista, ja parhaillaan työn alla ovat muun muassa maatalous- ja pölyttäjäselvitykset.

Myös lainsäädäntöä ollaan rukkaamassa. Euroopan komissio julkaisee elinympäristöjen ennallistamislakialoitteen todennäköisesti kesällä.

– Jos se toteutuu arvioidulla tavalla, turvemaiden maatalouskäyttö vähenee huomattavasti. Turvepellot ovat Suomessa isoja hiilidioksidin päästölähteitä, Kotiaho toteaa.

Suomen Luontopaneelissa ovat työn alla muun muassa maatalous- ja pölyttäjäselvitykset. Kuva: Tarja Ollikka / SML Ry

Metsähallituksen Luontopalvelut, Luonnonvarakeskus ja Suomen ympäristökeskus ovat laatineet esiselvityksen EU:n ennallistamisaloitteen vaikutuksista Suomelle. Se voi tarkoittaa 1,2 miljoonan hehtaarin ennallistamista ja 1,5–1,8 miljardin euron kustannuksia.

Suurimmat ennallistamistarpeet kohdistuvat soiden, metsien, merien, sisävesien ja tuntureiden luontotyyppeihin. Ennallistamista tehtäisiin myös suojelualueiden ulkopuolella.

Suomeen uusi biodiversiteettistrategia

Vuoteen 2030 ulottuva EU:n biodiversiteettistrategia on kattava pitkän aikavälin suunnitelma luontokadon estämiseksi. Tavoitteena on, että Euroopan biologinen monimuotoisuus alkaa elpyä vuoteen 2030 mennessä.

Suomessa kansallinen biodiversiteettistrategia etenee rivakasti kevään aikana.

– Ensimmäinen julkinen strategiaversio valmistunee kesän korvilla. Valmista pitäisi olla syyskuuhun mennessä, jolloin strategia annetaan valtioneuvoston selontekona eduskunnalle, kertoo erityisasiantuntija Joona Lehtomäki ympäristöministeriöstä.

Strategian rinnalla on valmisteltu toimintaohjelmaa strategian jalkauttamiseksi.

– Toimintaohjelman parissa jatketaan täysipainoisesti viimeistään kesän jälkeen, ja se valmistuu todennäköisesti alkuvuodesta 2023, Lehtomäki arvioi.

Hän sanoo, että luontokadon pysäyttäminen vaatii koko yhteiskunnan läpäisevää muutosta eli ekologista siirtymää.

– Vain siten on mahdollista puuttua luontokadon taustalla oleviin juurisyihin ja suoriin ajureihin, joita ovat maan- ja merenkäyttö, eliölajien suora hyväksikäyttö, ilmastonmuutos, saastuminen ja vieraslajit.

Luonnon monimuotoisuuden elvyttämiseen on monia keinoja. Esimerkiksi suojelualueita voi laajentaa ja elinympäristöjä ennallistaa. Myös ekologiset kompensaatiot, ympäristölle haitallisten tukien poisto ja kiertotalous kuuluvat keinovalikoimaan.

Ympäristöongelmien perimmäisiin syihin pitää pureutua maailmanlaajuisesti. YK:n luontoneuvottelujen huippukokous pidetään syksyllä Kiinassa. Kansainvälinen tavoite on suojella 30 prosenttia maa- ja vesialueista.

Lisätietoja:

Marttila T. ym. (toim.) 2022. Ekologinen siirtymä luonnon monimuotoisuuspolitiikassa: Biodiversiteettiareenan 2021 tulokset.

Kärkkäinen L. ym. (toim.) 2021. Arvio EU:n biodiversiteettistrategian 2030 vaikutuksista Suomessa. Luonnonvarakeskus.

Vaihtoehtoja pitää kehittää rinnakkain

Emeritaprofessori Sirpa Kurppa tähdentää, että ekosysteemitaju edellyttää luonnonvarojen kokonaiskuvan ja niiden uusiutumisen ja tuhoutumisen dynamiikan tuntemista.

− Kyse on luonnonvarojen toiminnallisesta arvosta, ei markkina-arvosta, hän tarkentaa.

Uusiutumattomien luonnonvarojen käytön hinta on muuttunut ja johtanut energiakriiseihin.

− Energiaomavaraisuus on hyvin keskeinen ruokaturvatekijä. Nimenomaan hiili-, vesi-, ympäristö- ja luontojalanjäljen tulkinnassa tarvitaan luonnonvarojen lukutaitoa, Kurppa tähdentää.

Tuotantoympäristöjen välillä on suuria eroja. Ne sietävät häiriöitä eri tavalla ja palautuvat niistä eri tahtia. Kurpan mukaan kestävän kehityksen mittarit ovat käyttökelpoisia prosessien kehittämisessä. Samanaikaisesti tarvitaan radikaaleja innovaatioita ja niiden kytkemistä toisiinsa: elintarviketuotantovaihtoehtoja solutasolta lähtien ja kierrätyksen huipputeknologioita hyödyntäen.

− Vaihtoehtoja pitää kehittää rinnakkain. Perinteisemmällä ruokatuotannolla pidetään yllä ihmisen yhteyttä ympäristöön ja sen arvokkaaseen mikrobiomiin, joka on tärkeä hyvinvointitekijä immuniteettidynamiikan kannalta. Solumaatalouden kautta tuotetaan hallitusti steriiliä biomassaa, jota voidaan muunnella miltei loputtomiin. Keskittäminen ja yksipuolistaminen eivät edistä kestävyyttä.

Ruokahuolto pitää varmistaa entistä enemmän omaa luontoa hyödyntäen, tehostaa kiertotaloutta ja ravinteiden kierrätystä sekä luopua fossiilisesta energiasta.

− Kaikissa näissä on keskeisesti kysymys tuotannosta; kuluttaminen on vain pieni vaihe kokonaisuudessa. Maaperän prosessien ja kasvukunnon tunteminen on kaikkein keskeisintä.