Kierrätyslannoitteille laatujärjestelmä

Suomeen on kehitteillä laatujärjestelmä kierrätyslannoitteille. Laaturavinne-hankkeen (LARA) aikana viisi yritystä on jo hakenut Laatulannoite-merkkiä kymmenelle kierrätyslannoitetuotteelleen.

Laatujärjestelmään hakeutuminen on vapaaehtoista, ja järjestelmää täydennetään uusimman tutkimustiedon perusteella. Sitoutuminen laatumerkin ylläpitoon merkitsee nykyistä lannoitevalmistelainsäädäntöä tiukempien kriteerien noudattamista muun muassa raskasmetallien pitoisuuksissa. Tiukempien vaatimusten lisäksi tuotteita analysoidaan määräajoin, ja laitosten toimintaa arvioidaan.

Kansallinen laatujärjestelmä kierrätysravinteista prosessoiduille lannoitevalmisteille on ollut Suomen Biokierto ja Biokaasu ry:n sekä Vesilaitosyhdistyksen (VVY) yhteinen tavoite. LARA-hanketta (2.7.2018−29.2.2020) ovat rahoittaneet ympäristöministeriö, Sitra sekä yhdeksän yritystä.

Resurssit säästyvät

Ruokaviraston tutkimusjohtaja Liisa Maunuksela vastaa työssään viraston tieteellisen tutkimuksen johtamisesta sekä osasta orgaanisten lannoitevalmisteiden turvallisuuteen ja laatuun liittyvästä analytiikasta.

− Suomessa ei ole ennen ollut kierrätyslannoitevalmisteille laatujärjestelmää. Se antaa raamit kierrätyslannoitemarkkinoille ja toivottavasti tulee parantamaan tuotteiden laatukuvaa, turvallisuutta ja sitä kautta menekkiä. Aika näyttää, miten hyvin toimijoita saadaan liittymään mukaan järjestelmään ja millaiseksi laatumerkin lopullinen painoarvo muodostuu.

Kierrätyslannoitteen ajatus on siinä, että muun tuotannon sivuvirrasta saadaan raaka-ainetta, joka kiertää, jolloin ei tarvitse käyttää neitseellisiä raaka-aineita. Samalla säästetään ympäristöä ja resursseja.

− Kierrätystuotteet valmistetaan erilaisista sivuvirroista, tähteistä ja jätteistä kiertotalousperiaatteiden mukaisesti. Orgaanisten lannoitteiden ja kasvualustojen voidaan katsoa kuuluvan kierrätystuotteiden kategoriaan, jos ne ovat kiertotalousperiaatteiden mukaisesti valmistettuja, Maunuksela luonnehtii.

Kierrättäminen on EU:n jätehierarkian mukaan parempi kuin materiaalin polttaminen. Lisäksi orgaanisen materiaalin ja hiilen määrä maaperässä on vähentynyt. Niitä lisäämällä saadaan ilmastohyötyjen lisäksi parempia satoja.

Kierrätettävissä olevaa fosforia syntyy Suomessa 26 000 tonnia vuodessa. Elintarviketeollisuuden sivuvirrat ovat tästä määrästä 360 tonnia. Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan kierrätettävissä oleva fosfori voisi kattaa vuosittaisen kasvituotannon vaatiman määrän Suomessa.

Riskit arvioitava

Kierrätyslannoitteiden laatujärjestelmään sisältyvät laatukriteerit auttavat osaltaan takaamaan tuotteiden laadun ja turvallisuuden ympäristölle ja kasveille.

Maunuksela sanoo, että laatujärjestelmän yksi hyvä puoli on sen joustavuus. Esimerkiksi mikromuovien testaukseen ei vielä ole olemassa valmista menetelmää, mutta sellainen voidaan lisätä laatujärjestelmäkriteereihin myöhemmin, kun standardoitu analyysimenetelmä on kehitetty.

− Sama koskee niin sanottuja biotestejä, joiden avulla saadaan yksittäisiä, kemiallisia menetelmiä paremmin selville lannoitevalmisteiden tai maaperän mahdollinen myrkyllisyys ja esimerkiksi eri kemikaalien haitalliset yhteisvaikutukset.

Osalle biotestejä on jo olemassa EU:ssa standardimenetelmät, ja esimerkiksi Saksassa tällaiset biotestit ovat yleisesti käytössä osana heidän kierrätyslannoitelaatujärjestelmäänsä.

Kierrätyslannoitteiden ympärillä on keskusteltu paljon siitä, voivatko jotkut haitta-aineet kiertää kierrätyslannoitteen ja kasvien kautta ruokaketjuun. Tällaisia aineita ovat muun muassa haitalliset metallit, lääkeaineet, mikromuovit ja orgaaniset haitta-aineet, kuten palonestoaineet.

− Riskinarviointi on erittäin tärkeä osa laadun varmistusta. Siinä onnistumiseksi tarvitaan paljon tietoa taustalle sekä analytiikkadataa. Kierrätyslannoitevalmisteiden turvallisuuteen ja laatuun liittyvää tutkimusta on viime vuosina ollut kiitettävästi sekä kansallisesti että kansainvälisesti, Maunuksela kertoo.

Epätietoisuus riskeistä jarruttaa osaltaan kierrätyslannoitevalmisteiden laajempaa käyttöönottoa. Haasteena on myös se, mitä pitäisi lähtökohtaisesti testata.

− Viranomaisvalvonnassa kaikkea ei voi rutiinisti testata, vaan on valittava, mitä tutkitaan ja analysoidaan. Laatujärjestelmän iso hyöty tulee olemaan myös se, että sen puitteissa tehty analytiikka ja tutkimus tuottaa uutta pitkäaikaista seurantatietoa kierrätyslannoitevalmisteiden ominaisuuksista.

Mukana muutoksessa

Ruokavirastossa on analysoitu esimerkiksi paljon orgaanisia lannoitenäytteitä haitallisten metallien osalta, mutta löydöksiä on nykyään vähän. Toisaalta erilaiset kemialliset ja hygieeniset riskit ovat nousseet esiin aiempaa enemmän.

− Jämähdämme helposti tiettyyn analytiikkaan ja tuudittaudumme tekemään niin kuin ennenkin. Koko ajan pitäisi kuitenkin olla valppaana, kun maailma muuttuu ympärillä. LARA-hankkeen seurantakampanjat ja riskianalyysit tuottavat uutta tietoa tiettyjen yhdisteiden pitoisuuksista, ja tarvetta määrittää eri aineita voidaan tarkentaa, Maunuksela sanoo.

Hänen mukaansa on vaikea vastata, mikä on hyväksyttävä riskitaso, eli paljonko tutkimustietoa kierrätyslannoitevalmisteista pitää olla taustalla.

− Siitä pitää keskustella. Joka tapauksessa maailma on muuttunut siihen suuntaan, että kierrätys ja hiilensidonta ovat entistä tärkeämpiä.

EU:n uusi lannoitevalmisteasetus tuli voimaan kesällä 2019. Uuden EU:n lannoitevalmisteasetuksen soveltaminen alkaa heinäkuussa 2022. Lannoitevalmisteasetus koskee CE-merkittyjä asetuksen mukaisia epäorgaanisia ja orgaanisia lannoitevalmisteita.

Lisätietoja:

laatulannoite.fi

Kierrätyslannoitteiden käytännöissä kehitettävää

Nykyisillä kierrätyslannoitemarkkinoilla on tarjolla erilaisia tuotteita, mutta niiden saatavuudessa on suurta vaihtelua. Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Sari Luostarinen sanoo, että kierrätyslannoitteiden tuotanto ja käyttö ovat vasta kehittymässä.

− Kierrätyslannoitevalmistajien laatujärjestelmä ja laatumerkki ovat positiivinen asia, joka kertoo alan toimijoiden halusta kehittää tuotteitaan ja sitoutua laatuun tietyillä kriteereillä. Laatujärjestelmää on kuitenkin syytä kehittää edelleen, sillä vielä on paljon selvitettäviä asioita koko ravinnekiertokokonaisuuden kannalta.

Tutkija odottaa, että lähitulevaisuudessa kierrätyslannoitevalmisteita kehitetään nykyistä väkevöidympään suuntaan, jolloin tuotteiden kuljetus ja saatavuus paranevat. Väkevöinnissä poistetaan vettä eri tekniikoilla, jolloin tuotteiden kuljettaminen helpottuu.

− Vaikka lannoitevalmistajat tekisivät mitä, se ei auta, jos tuotteita ei saa tai tuotteet eivät myy: kierrätyslannoitteiden tekijöillä pitää olla hyvä tietämys viljelijöiden tarpeista. Tätä ymmärrystä on vielä syytä kehittää, Luostarinen sanoo.

Kierrätyslannoitteille tarvitaan toimiva logistiikkaketju ja varastointi. Tuotteen on lisäksi oltava levitettävissä helposti ja oikea-aikaisesti. Myös ohjauksen pitää olla linjassa lisääntyvän tutkimustiedon kanssa.

− Kierrätyslannoitevalmistemarkkinoilla tarvitaan lisätietoa, mutta myös sellaista sääntelyä, joka ohjaa ja kannustaa kierrätyslannoitteiden tuotantoon ja käyttöön, Luostarinen kuvaa.

Kierrätyslannoitteiden raaka-aineena on perinteisesti käytetty lantaa, kasvimassoja tai elintarviketuotannon sivuvirtoja. Nämä ovat yleisesti hyväksyttyjä kierrätyslannoiteraaka-aineita myös elintarviketeollisuuden kannalta.

Luostarinen arvioi, että puhdistamolietteen käyttö kierrätyslannoitteiden raaka-aineena tulee vaatimaan vielä lisää tutkimustietoa. Jo voimaan astuneeseen EU:n lannoitevalmisteasetukseen puhdistamojäteliete ei kuulu, vaan sen osalta tarvitaan kansallista sääntelyä.

− Kompostointia ja mädätystä biokaasulaitoksissa käytetään kierrätyslannoitevalmisteiden tuotannossa, mutta niiden puhdistamolietepohjaisia tuotteita eivät esimerkiksi kaikki viljanostajat lannoituksessa hyväksy. Puhdistamolietteen riskejä voisi vähentää jatkojalostamalla näitä valmisteita. Tutkimustyötä tehdään Suomessa ja kansainvälisesti, Luostarinen kertoo.

Hän ymmärtää elintarviketeollisuuden varovaisen kannan puhdistamolietteen käyttöön.

− Elintarviketuottajan on varmistuttava kierrätyslannoitteen käytön turvallisuudesta kasvien viljelyssä ja huomioitava, hyväksytäänkö tuotteet markkinoilla. Jos tuotantoketjussa ei hyväksytä jollain kierrätyslannoitevalmisteella viljeltyjä kasveja, teollisuus ei voi käyttää sellaisia tuotteita valmistuksessaan.

Luostarinen kannustaa panostamaan kierrätyslannoitevalmisteiden jalostusasteen nostamiseen etenkin jäteperäisten massojen ja alueellisten ravinneylijäämien yhteydessä. Vain näin ravinteita voidaan kestävästi kierrättää.

− Kun typpi ja fosfori saadaan erotettua, on viljelijän mahdollista lannoittaa täsmällisemmin. Samalla haitta-aineiden riskinhallinta paranee-

EU-sääntely laajenee

EU-lannoitelainsäädäntö laajenee uuden lannoiteasetuksen myötä koskemaan myös orgaanisia lannoitteita, orgaanisia kivennäislannoitteita, maanparannusaineita, kasvualustoja, biostimulantteja sekä näiden mekaanisia seoksia. Aikaisemmin on säännelty vain epäorgaanisia lannoitteita ja kalkitusaineita.

Ruokaviraston lannoitejaoston ylitarkastaja Titta Berlin kertoo, että lannoitevalmisteasetuksessa määritellään turvallisuutta, laatua ja merkintöjä koskevat vaatimukset, jotka kaikkien lannoitevalmisteiden on täytettävä.

− Asetuksessa säädetään myös sallituista ainesosista ja niitä koskevista vaatimuksista. Ainesosa voi olla lannoitevalmisteen raaka-aine tai sellaisenaan lannoitevalmisteeksi soveltuva aine.

Berlinin mukaan asetuksen merkitys selvinnee vasta siinä vaiheessa, kun sen soveltaminen alkaa heinäkuussa 2022. Silloin nähdään, kuinka kattavasti toimijat lähtevät noudattamaan uutta lannoitevalmisteasetusta. Samalla selviää, edellyttävätkö ostajat, että lannoitevalmisteet ovat asetuksen mukaisia, eli niillä on CE-merkintä.

Asetuksen rinnalle jää kansallinen lainsäädäntö, jonka uudistus alkanee tämän vuoden aikana. Kansallisen lainsäädännön mukaisia tuotteita on mahdollista viedä toiseen jäsenvaltioon vastavuoroisen tunnustamisen perusteella. Toimijat voivat vapaasti valita, kumpaa lainsäädäntöä haluavat noudattaa.

− Jätevesilietteet eivät toistaiseksi sisälly uuden asetuksen aineosiin. Valmisteilla on kuitenkin ainesosaluokkia, jotka sisältävät niitä. Tällaisia ovat esimerkiksi saostetut fosforisuolat sekä jätevesilietteen tuhkasta talteen otettu fosfori, Titta Berlin selvittää.

Näiden ainesosaluokkien odotetaan valmistuvan ennen kuin asetuksen soveltaminen alkaa. Uuden ainesosaluokan lisääminen asetukseen edellyttää aina laajaa arviointia. Sillä on tarkoitus varmistaa, että ainesosan käytöstä lannoitevalmisteen raaka-aineena tai sellaisenaan lannoitevalmisteena ei ole haittaa ympäristölle tai ihmisten, eläinten tai kasvien terveydelle.